Maailmassa on vielä hyvyyttäkin omia kanssavaelta-

Ihanko ihailtava ulkomaalainen mies?

Voi hellanlettis sentään !!

Riikka on yksi Suomen yli 100 000 köyhästä lapsesta.

- Suomessa on yli 126 000 vähävaraista lasta. Yksi heistä on Riikka. ”Ajattelin pitkään, että perheeni köyhyys on minun vikani.”
Suomessa on monta köyhää lasta – kysyimme asiantuntijoilta, millä keinoilla köyhyyttä voi vähentää
Lapsiperheiden talouden uhkana ovat tukien leikkaukset, arvioivat asiantuntijat. He suosittelevat vahvojen julkisten palveluiden säilyttämistä.

kasvaa köyhyydessä – Köyhyystutkija: ”Nuoria voi pelastaa köyhyysuralta”
Köyhyystutkija Anna-Maria Isola haluaa sekoittaa eri asemassa olevia ihmisiä, jotta köyhille avautuisi näköaloja ja malleja päästä pois köyhyysuralta.

”Uskon yhteiseen hyvinvointiin ja sosiaaliturvaan. llman sitä olisin itsekin hampaaton ja työkyvyttömyyseläkkeellä, jopa kuollut”, Anna-Maria Isola sanoo.
”Uskon yhteiseen hyvinvointiin ja sosiaaliturvaan. llman sitä olisin itsekin hampaaton ja työkyvyttömyyseläkkeellä, jopa kuollut”, Anna-Maria Isola sanoo. (KUVA: JONNE HEINONEN / HS)
Jaana Laitinen
Julkaistu: 12.8. 2:00 , Päivitetty: 12.8. 16:42
ARKA ja sosiaalisesti kömpelö. Harittavat hampaat. Monta leikkausta ja jatkuvaa sairastelua. Sellainen oli köyhyystutkija Anna-Maria Isolan, 39, lapsuus pienellä paikkakunnalla Satakunnassa.

Hän oli myös tarkkasilmäinen ja pahankurinen lapsi, joka näki miesten vallan ja hierarkian lestadiolaisessa liikkeessä, johon perhe kuului.

Tyttö kyseenalaisti asioita ja kyseli kysymyksiä, joita ei ollut tapana kysyä.

Sellaisen tytön on helppo joutua syrjään.

”Opin pian, että olen erilainen. Ulkopuolinen. Se työnsi minua sivuun uskonnollisissa piireissä. Koulukaverit eli ”maailman kaverit” kuitenkin hyväksyivät minut joukkoonsa.”

”En ymmärtänyt, miksi minua kohdeltiin huonommin seurakunnassa kuin koulussa. Varsinkin rippikoulussa oli vaikea.”

Hän sairastaa perinnöllistä neutropeniaa. Se on verisairaus, jossa luuydin lakkaa tuottamasta yhtä tyyppiä valkosoluja joka kolmas viikko. Syöjäsolujen, neutrofiilien, tehtävä on tuhota bakteereja. Kun niitä on liian vähän, bakteerit pääsevät jylläämään. Ihon ja suun limakalvot tulehtuvat. Siksi Isolan suuta on leikattu seitsemän kertaa.

”Leukani on rakennettu kokonaan uudelleen.”

KOKEMUKSET ulkopuolelle jäämisestä saivat hänet jo lapsena ajattelemaan epäoikeudenmukaisuutta maailmassa. Hän löysi Anni Swanin kirjat.

”Swan kuvaa aidosti lapsen näkökulmasta epäoikeudenmukaisuuden kokemuksista. Muistan, miten kirjassa Ritvan suojatit Iiris-tyttö meni latoon ja mietti kuolemista. Tyttö tunsi, että häntä oli kohdeltu epäoikeudenmukaisesti. Tyttö oli yksi kolmesta köyhästä ja hylätystä sisaruksesta, joita päähenkilö Ritva auttoi.”

Aikuistuttuaan Isola pääsi Helsinkiin opiskelemaan sosiaalipolitiikkaa. Samalla hän erkaantui lesta­diolaisesta liikkeestä. Hänestä tuli köyhyystutkija, jota kiinnostaa aineellisen ja aineettoman köyhyyden suhde. Se, miten osattomuus ja ulkopuolisuus vaikuttavat ihmiseen.

”Minulla on aina omakohtainen aihe, jota tutkin”, hän viittaa lapsuuteensa.

Suomessa lapsia kasvaa köyhyydessä. Tilastokeskuksen mukaan liki 700 000 suomalaista kuuluu ryhmään, joka luokitellaan köyhiksi. Heidän tulonsa ovat alle 60 prosenttia suomalaisten keskitulosta eli mediaanista. Se tarkoittaa noin 1 190 euroa kuukaudessa nettona.

Joukkoon kuuluu esimerkiksi pitkäaikaistyöttömiä, opiskelijoita, sairaita, eläkeläisiä ja itsensä työllistäjiä.

Nyt tiedetään jo, mitä köyhille tapahtuu, kun köyhyys pitkittyy, Anna-Maria Isola sanoo.

”Köyhä menettää vähitellen kyvyn puolustaa oikeuksiaan. Hänellä ei ole yhtä hyviä mahdollisuuksia selvitä vaikeuksista kuin varakkailla.”

KÖYHÄN elämä on pahimmillaan lyhytjännitteistä, Isola kuvaa. Köyhä sinnittelee päivästä toiseen eikä pysty katsomaan pitkälle tulevaisuuteen. Köyhä karttaa riskejä, sillä ne voivat kaataa tiukan talouden.

”Lopulta hän voi elää pienessä, näköalattomassa maailmassa. Hän ei näe ympärillään mahdollisuuksia, jotka voisivat antaa uusia näkökulmia.”

Köyhyys voi jatkua sukupolvesta toiseen. Jos vanhemmat ovat juuttuneet köyhän uralle, lasten on vaikea nähdä, miten muuten voi elää.

”Peruskoulusta amikseen. Sen jälkeen usein työttömäksi. 18-vuo­tiaana saa ensimmäistä kertaa omaa rahaa, työttömyyskorvausta. Siihen on helppo jäädä jumiin.”

”Jos ei ole nähnyt, että vanhempi löytää työtä, miten nuori uskoisi omiinkaan mahdollisuuksiinsa?”

Nuoria voi pelastaa köyhyysuralta, Anna-Maria Isola uskoo. Pieni, positiivinen sysäys voi muuttaa nuoren tulevaisuuden näkymät. Sysäys voi tulla koulun, harrastuksen tai vaikka kaverin vanhempien kautta.

Köyhyystutkijan silmissä satavuotias Suomi näyttää jakautuneelta maalta.

”Ihmiset ja heidän kokemuksensa erkaantuvat toisistaan. Heitä pitäisi tuoda yhteen, jotta he näkevät ja ymmärtävät muiden elämää paremmin.”

Hän haluaakin sekoittaa eri asemassa olevia ihmisiä. Esimerkiksi Yhteinen keittiö -hankkeessa eri ­väestöryhmät voivat laittaa ruokaa j (Ei mahtunut kokon

Hän haluaakin sekoittaa eri asemassa olevia ihmisiä. Esimerkiksi Yhteinen keittiö -hankkeessa eri ­väestöryhmät voivat laittaa ruokaa ja syödä yhdessä. Isola satsaisi isosti myös huonomaineisten alueiden kouluihin.

”Lisää opettajia, vaihtuvia luennoitsijoita ja esiintyjiä, kiinnostavia tapahtumia ja harrastuksia. Ne avaisivat maailmaa köyhien perheiden lapsille. Kouluista pitää tehdä niin hyviä, että ne houkuttelevat lapsia myös eliitin alueilta.”

ISOLA on kokenut itse, miten hyvä seura ja sattuma avaavat maailmaa.

”Minulla ei ollut perinteistä kutsumusta mihinkään. Sattumalla on usein ollut sormet pelissä.”

Hän oli arka nuori opiskelija, kun hän meni mukaan Vaaka-yhdistyksen toimintaan. Vaaka avustaa lapsiperheitä Karjalassa, Virossa ja kotimaassa. Vaaka tunnetaan erityisesti vauvakasseista, joita se vie lastenkoteihin Venäjän Karjalassa.

”Huomasin, että siellä voin näyttää osaamistani ja saada tunnustusta.”

Sitä kautta hän päätyi myös tekemään väitöskirjaa. Se käsittelee syntyvyydestä käytyä keskustelua Venäjällä ja Suomessa 1995–2000.

”Hyvien tyyppien” seuraan kannattaakin hakeutua, Isola vinkkaa. Hänen oma ulkopuolisuuden tunteensa hellitti, kun hän kohtasi samanmielisiä ihmisiä.

”Tulin hyväksytyksi. Erityisesti toimeliaisuus, kansalaistoiminta ja pohdiskelut tällaisten ihmisten seurassa tekevät hyvää. Silloin ei jouda murehtimaan. Silti ulkopuolisuus elää minussa vähintääkin pienesti aina. Se tuntuu välillä yksinäisyytenä. Se on vain hyväksyttävä.”

Hyvä seura johti hänet myös nykyiseen työhön, tutkimaan köyhyyttä.

HÄN meni mukaan nuorten aikuisten ryhmään, jonka toimintaan Ilkka Taipale vaikutti. Ryhmässä joku keksi ajatuksen, että annetaan köyhien itse kertoa elämästään. Niin tapahtui. Isola on yksi Arkipäivän kokemuksia köyhyydestä -kirjoituskilapilun järjestäjistä.

Vastauksia tuli vyöryn lailla, liki tuhat.

Isola kohtasi köyhyyden ensimmäisen kerran, kun hän luki kirjoituskilpailuun tulleita tarinoita.

”Asuin silloin Pihlajamäessä, mutta en ollut nähnyt köyhyyttä siellä. Kun luin tarinoita, aloin huomata köyhyyttä. Tuolla istuu narkomaani. Uupunut äiti kantaa kauppakasseja lasten kanssa.”

Ihmiset kertoivat tarinoita väkivallasta, työn menettämisestä, sairausvankilasta, väliin putoamisesta, laman värittämästä lapsuudesta ja kovasta elämänkoulusta.

Joillekin taas köyhyys oli itse valittu elämäntapa.

Isola luki myös häpeästä, osattomuudesta ja yksinäisyydestä.

Ehkä eniten häntä kosketti toisen pitkäaikaissairaan naisen tarina. Nainen taisteli räntäsateessa märissä kengissä pitkän matkan kotiin lääkäristä, koska bussilippuun ei ollut varaa.

”Oli vavahduttava kokemus lukea ihmisten tarinoita arjestaan. Tuli väsynyt ja uupunut olo.”

”Minulla oli ollut stereotyyppisiä käsityksiä köyhyydestä. Että se on pitkälti ihmisen oma syy.”

SITÄ mieltä on myös suomalaisten enemmistö. Joidenkin hyväosaisten mielestä köyhyydestä puhutaan ja kirjoitetaan jo liikaa. Jutuilla haetaan sympatiaa ihmisille, ”jotka eivät hoida omia asioitaan”, väittää helsinkiläinen toimitusjohtaja Facebookissa.

Isola on miettinyt paljon, miksi jotkut rikkaat syyllistävät pienituloisia. Köyhiä saatetaan pitää laiskoina.

Kyse voi olla siitä, että myös vauraus kaventaa näköaloja, ei vain köyhyys, hän sanoo. Ilmiö on tullut esiin tutkimuksissa.

”Vauraiden ei ole tarvinnut turvautua muiden apuun. Siksi he eivät tunnista ja tunnusta vaikeuksissa kamppailevien tilannetta. Voi myös olla, että hyväosainen kärsii ajan puutteesta ja kokee, ettei elämällä ole merkitystä. Se kapeuttaa hänen ajatusmaailmaansa.”

Muitakin syitä ilmiöön on. Sosiaalisen median aikana ennakkoluulot yhdistävät ihmisryhmiä. Niitä voidaan käyttää jonkin muun asian käyttövoimana, esimerkiksi oman poliittisen uran vauhdittamiseen.

”Ihmiset voivat myös siirtää jonkin oman kärsimyksensä heitä alempaan yhteiskunnan ryhmään.”

Onko köyhyys ihmisen omaa syytä? Se on Anna-Maria Isolan mielestä tarpeeton kysymys. Yhtä turhaa on väittää kaikkia rikkaita ahneiksi.

”Olisi tärkeää, että ihmiset ymmärtävät laajasti, millaisia seurauksia köyhyydestä on ihmisen ja yhteiskunnan tasolla. Jos hyvinvointia jaetaan kaikille, se palautuu hyvinä asioina myös niille, jotka joutuvat antamaan omastaan muille.”

Kuka?

39-vuotias valtiotieteen tohtori

Erikoistutkija Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella.

Tutkii osallisuutta ja aineellisen ja aineettoman köyhyyden yhteyttä.


Mistä tunnetaan?

Köyhyyttä käsittelevistä keskusteluista ja kirjoituksista. Uusin teos Suomalainen köyhyys (2016, yhdessä Esa Suomisen kanssa). Blogista Tutkijan päiväkirja osoitteessa blogs.helsinki.fi/aisola/

Mistä ei tunneta?

On kiinnostunut suomalaisesta muinaisuskosta ja käy siihen liittyvässä rumpupiirissä.

Asenne- kirjoitti:

Ihanko ihailtava ulkomaalainen mies?

Voi hellanlettis sentään !!

Asenne, en ymmärrä. Mies tosiaan oli suomenkielentaidoton ilmeisesti lähiaikoina kuntaamme muuttanut. Ei sillä ole mitään eroa, kuka on. Kerran dokulta puuttui rahaa Lidlin kassalla, jäi jäätelön verran puuttumaan. En silloinkaan uskaltanut maksaa. Jotenkin pelkään, että jos autan julkisesti, rahattomat alkavat pyydellä rahaa perässä kulkien. Sen sijaan olen muutaman kerran hakenut itse kaupasta ja tuonut kassin kadun kulmaan. Valitettavasti näyttävät alkoholisteilta, ruokaa ostan, en kaljaa. Niin etten ihan joka kerta ole saamaton.

Kepun unelma/tavoite oli soten varjolla saada maakuntahallinto .
Sote oli vain sivujuonne. Se on hyvin nähtävissä maakuntien määrässä, joka ei suinkaan ollut optimaalinen soten kannalta.
Mistä saadaan ne sadat virkamiehet, jotka asioista jotain ymmärtävät, maakuntahallintoon ? Kun yhdessäkin kunnassa sen eri osissa on aivan erilailla toimivia terveyskeskuksia, niin miten on mahdollista maakuntatasolla saada aikaan paljon mainostettu ” korkea- ja tasalaatuinen terveydenhuolto”

Tuo on just noin.

Ja samaa sarjaa ovat suuruudenhullun suunnitelmat muuttaa opiskelut ja yliopistot,
häntä kirotaan vielä.