oli rakkaani niityllä,
kuin ahomansikka tuo
kesän aromaattinen
ja visuaalinen ihme,
mutta mistä ilmestyi
väliimme äkkiä kuin
manalasta myrkyllinen
muratti kietoen juuri
kalmankouransa kylmät,
rakkaani vyötäisille
loppuiäksensä, eikö
mitä, minä rakkaani
nappaan vaikka itse
paholaisen kynsistä
näin kirjoitettu on
kuin ahomansikka tuo
kesän aromaattinen
ja visuaalinen ihme,
mutta mistä ilmestyi
väliimme äkkiä kuin
manalasta myrkyllinen
muratti kietoen juuri
kalmankouransa kylmät,
rakkaani vyötäisille
loppuiäksensä, eikö
mitä, minä rakkaani
nappaan vaikka itse
paholaisen kynsistä
näin kirjoitettu on
Vastaukset 7
Vanhimmat
ja kaunis rakkausruno
kehuista olen itsekin
epätavallinen ihminen
erottua muista eikä ole samaan muottiin valettu
Luovat ihmiset usein
erottuvat muista
oli hän sitten kirjailija
tai säveltäjä, sisin
heijastuu olemuksesta,
pukeutumisesta, kaikesta,
myös kirjoituksesta, vaikka
itse olen varsin vähän
runoja kirjoitellut,proosaa
ja muistelmia enimmäkseen
yksinäisyys tuo ihmisestä ajattelevan
Joka päivä pitää kohdata seinä,
nousta sen yli,
katsoa taakse,
mitä olen löytänyt,
arvostaa elettyä,
kaikella on tarkoituksensa,
välillä pilkahtaa kajo,
siksi seinät aina kaatuvat.
Minun seinäni ovat kaatuneet päälleni
useaan kertaan
Olen tähän asti rakentanut uudet
Mutta kuinka kauan ihminen jaksaa
tätä yksinäisyyttä ja tuskaa
Kiitos että olet olemassa