Tänään olen tuntenut itseni koko päivän vanhaksi. Lipsahtaako teiltä välillä sanonta, kun olen jo näin vanha? Tai että on liian vanha johonkin?
Otsikko tulee artikkelista, jossa sanottiin ettei nykyään tarvita mihinkään mitään supervoimia. Ajattelin laittaa vielä oikein isolla, jos vaikka saisin osani niistä itselleni.
Otsikko tulee artikkelista, jossa sanottiin ettei nykyään tarvita mihinkään mitään supervoimia. Ajattelin laittaa vielä oikein isolla, jos vaikka saisin osani niistä itselleni.
Vastaukset 167
Vanhimmat
Tunnen oloni nuorekkaaksi vaikka jalat eivät kerkiä aina mukaan kun on kiire.
Ei kannata antaa häiritä sitä menemistä pätkääkään. Pientä kompurointia sattuu koko ajan ihan kaikille.
Minä olen nuoremman näköinen kuin oikeasti tunnen olevani-
Myös aamuisinko?
Etenkin aamuisin :).
Lucky you! Itse olen aamuisin sen näköinen kuin olisin yön aikana jäänyt junan alle. Siis ei mitään rajaa, kun yrittää saada silmiään auki ja aivoja toimintaan. Toisaalta toinen puoli on hyvä asia. Nimittäin nukun todella hyvin.
No en minä pidä nuoremmankuin on -näköisyyttä mitenkään tavoiteltavana. Viimeksi kun olin työhaastattelussa, haastattelija kysyi kesken kaiken että anteeksi mut minun pitää kysyä sun henkilötunnus, onko mulla edessä oikea haastateltava. Olin kuulemma niin paljon ikäistäni nuoremman näköinen.
Kyllä on hyvä, että löytyy nuoremman näköisiä kuin on. Vastapainona liian varhain vanhentuneille, joita oman näkemyksensä mukaan on paljon. Itse tunnen olen ihan ikäiseni näköinen.
Nuorempana oli paljon kiinnostuneempi kaikkiin uusiin asioihin. Nyt tekee vain sen mikä on välttämätöntä. Toivottavasti vain väliaikainen kausi elämässä?
Mulla taas se vaihe menossa että nautin kun ei tarvitse olla kaikesta niin hirveän kiinnostunut. Saapi vähän höllätä :).
Ajattelen aina, että on sitten eläkepäiviksi kaikenlaista värkkäämistä, mitä pitäisi tehdä. Tosin, pikkuhiljaa taitaa olla liikaakin niitä "siirrettyjä" asioita.
Totta. Moni sanookin että sitten ne kiireet vasta alkaakin kun jää eläkkeelle. Ihmettelevät et miten sitä o töissä ehtinyt käymään.
Joo, olen kuullut saman suuntaista. Ja ihan oikeasti odotan sitä, kun SIIRRYN eläkkeelle.
Palamattomia päreitä tässä usein kaipais.
Sekin tosin ois hoideltavissa kemikaaleilla, niinkuin ois moni muukin asia. Eli kaiketi lääketiede hoidellut ton osaston jo aika pitkälle.
=DW=
Jos sellainen asia pännii, että päreet palaa liian helposti, liityn kohtalotoverien joukkoon. Ihan varmaan on keksitty jotain myrkkyjä, joilla pystyy saamaan kaikki ihmiset yhtä tasapaksuiksi ja värittömiksi.
Lapsenlapsille joskus tietyissä tilanteissa saatan huomauttaa että 'kun olen jo näin vanha', mutta enpä paljon muualla ikääni korosta. Tutut tietää ja vieraammista ei ole niin väliä.
Olisi mulla plakkarissa muutama esimerkkitapaus iästä suhteessa ulkonäköön, mutta olkoon :)
Olen huomannut työpaikallani sanovani silloin tällöin, että kun olen näin vanha jo...Ehkä siinä on toisaalta kyse siitä, että haluan kertoa sen, että tiedän itsekin olevani vanha. Onneksi ei sentään ole tullut sääliviä katseita.
Okei, ehkä ikä suhteessa ulkonäköön ei enää ole niin merkittävää. Ainakaan en välitä siitä mitä muut sanovat tai ovat mieltä. Kukin tyylillään.
Rakkaan puolison, kun on onni ollut saada vierelleen kulkemaan, niin mitä sitä ihminen enää muuta voisi toivoisi, kuin että elonpäiviä riittäisi vielä rutkasti lisää näitä elonpolkuja köpöttelemään ja että pääsisimme jossain vaiheessa nauttimaan eläkepäivistä ja sen tuomista mukavuuksista haasteineen :)
Mitä sitä enää puolisolla, jos on hyviä kavereita...ei vaiskaan, kyllä on mukava jakaa elämä jonkun kanssa. Äitini aina sanoi minulle, että ota nyt joku itsellesi jos ei muuta niin on vanhuuden päivillä juttukaveri. Hän oli oikeassa!
Ei nyt mitään supervoimia ollut, mutta kävin uimahallissa vettä polkemassa, siinä ei tarvii pelätä, että kompastuu. Oli alkanut aurinko paistelee, mutta ei ole enää virtaa lähteä pyörälenkille.
Hyvä, että syyslomalaisilla on näin kauniit ilmat.
Kyllä on liikunta valistus mennyt perille suomalaille. Itsekin käyn kävelyllä melkein joka päivä jonkinlaisen pikku lenkin. Isäukko ei käynyt! En nähnyt hänen lenkkeilevän koskaan, tosin raskas tehdastyö varmaan verotti voimia.
Hienot syysilmat, puiden lehdet odottaa tuolla pihalla haravoijaa. Se on mielestäni sitä parasta hyötyliikuntaa, ei tarvitse enää sen jälkeen lähteä kuntosalille?
Kyllähän tuon iän aika helposti ulkonäöstä huomaa, vaikka monet kuvittelevat olevansa kovinkin paljon ikäänsä nuoremman näköisiä. Ja olisihan se kamalaa tällä vuosikymmenellä esim. 3-kymppiseltä näyttää. Se on sitten eri asia mitä sisimmässään tuntee iäkseen, mutta minusta nuoremmaksi luulottelu on pelkkää pelkoa vanhenemisesta. Itselleni ei ikä ja ulkonäkö ole koskaan olleet minkäänlainen ongelma, en ole moisia edes ajatellut, elämässä on niin kovin paljon muuta tärkeämpää.
Oltiin yhden kaverini kanssa Turussa Hamburger Börsin baaritiskillä vuosia sitten. Oltiin molemmat alle 5-kymppisiä ja kaverini on aina ollut sitä mieltä, että näyttää nuoremmalta. Siinä oli pari kolmekymmistä mimmiä ja kaverini nojasi baaritiskiin ja avasi pelin repliikillä - Kuinka vanha te luulette minun olevan. Naiset katsoivat toisiaan ja vastasivat - No, kyllä sää ainakin kuudenkymmenen olet! Että sillai loppui lähempi tutustuminen.
Ei minuakaan häiritse olla 6-kymppisen näköinen, päinvastoin, olen joskus jopa ylpeä siitä.
En juuri ajattele minkä ikäinen olen, väsyn joskus, silloin en tee mitään.
Ylempänä oli puhe nuorekkaasta ulkonäöstä, sekin riippuu monesta asiasta. Jos on levännyt ja kammannut tukkansa niin saattaa olla ihan hyvä:)
Eläkkeellä on hyvä olla, saa olla miten huvittaa ja jaksaa, maailman työt ei tekemällä lopu, nytkin on piha täynnä lehtiä kun Vaahtera on pudottanut viimeiset, ei ne sieltä mihinkään karkaa.
Jos hyvä tuuri käy niin tuuli vie osan vaahteranlehdistä naapurin puolelle, hehee. Niitä lehtiä riittää aina, kun on vaahteroita tai koivuja lähettyvillä.
Tuo lepääminen ja rauhallisesti ottaminen on todella rentouttavaa. Minulla on paljon pitämättömiä vapaapäiviä ja aina ihmiset kyselevät mihin meinaat mennä tai mitä tehdä? Vastaan usein etten aio tehdä yhtään mitään sen kummempaa. Saan oltua ihan vain lepäillen, lueskellen ja telkkaria katsellen. Se on nautinto.
Vaahtera on työläs puu näin syksyllä.
Ajan rajallisuus on tullut konkreettisesti esiin parin viime kuukauden aikana. Kolme ihmistä on kuollut, joko omia sukulaisiani tai läheisten, tämän syksyn aikana.
Niin on vaahtera hankala, joku voi kuvitella isojen lehtien keräämisen olevan helppoa, mutta näin ei ole.
Ikävä lukea suuresta surusta, voimia sinnepäin ja jaksamista.
pylykerö.
Otan osaa, minullakin on ollut hautajaisia liian tiheään.
Opettaa näkemään sen kuinka lyhyt on aikamme täällä.
Kiitos Teille osanotosta ! Nämä kaikki menehtyneet eivät itselleni olleet läheisiä. Puhuin kyllä heistä omaisteni kanssa. Joku oli lähimpiä tai kumppanin lähin.
Tänään näin peipposen pihamaalla ! Niitä oli vain yksi, kuvasinkin sen. Ajatella, tähän aikaan vuodesta !
Juu, usein sanon olevani vanha eikä se ole vähättelyä vaan tunnustus siitä, että olen tähän saakka päässyt, mitä en nuorena olisi uskonut. Miksi vanha on nykyisin jotenkin kuin kirosana? En ymmärrä, sillä yli kuusikymppinen on vanha ja hänellä on iän tuomaa elämänkokemusta. En haluaisi palata takaisin kokemaan mitään siitä elämästä. Minusta on kivaa olla vanha, mieluummin olisin ilman kremppoja, mutta ainahan on maksettava, eikös juu.
En oikein tajua tätä nuoruuspsykoosia, kun ryppyiset vanhat kaakit yrittävät käydä parikymppisestä ja kaikki ne sen ajan harrastukset ja muut kujeet pitäisi olla samat ja energiavarannot myös. Niin se nyt vaan ei mene vaikka kuinka teeskentelisi. Peilistä voi uskotella itselleen näkevänsä kulumattoman itsensä, mutta kysypäs nuorisolta, minkä ikäinen olet, saat todellisen vastauksen. Harvemmin se ilahduttaa. Hoidettu ja huoliteltu voi olla vanhanakin, se on eri asia.
On ihana,a että nuoruuden ja keski-iänkin epävarmuus on poissa ja on täysin samantekevää, mitä muut ajattelevat. Kun on pakko kasvaa henkisesti, sitä kasvaa ainakin joidenkin asioiden ylitse. Myös seuransa voi tässä iässä valita, se on ollut upea oivallus kiltille tytölle. Ei ole pakko sietää kaikenlaista käytöstä. Kun työpaikka on jäänyt taakse, ei tarvitse teeskennellä mitään.
Nuorempana säälin vanhoja ihmisiä ja ajattelin, että on se kamalaa, kun elämä on ohi eikä sitten ole enää mitään kivaa. Hui, hai, arvot vain muuttuvat ja kivoiksi kokemansa asiat. Voi hyväksyä rauhallisen menon ja nauttia myös siitä, että ei tarvitse mennä tukka putkella mihinkään, mikä ei kiinnosta. Aika aikaansa kutakin.
Sinulla on hyvä kommentti. Ehkä tuosta syystä karsastan mihinkään yhdistykseen liittymistä. Ties miten suhtautuvia ihmisiä sattuisi vastaan tulemaan. Nyt voi tosiaan jo valita seuransa eikä ikävää käytöstä tarvitse sietää.
Kirosana tuntuu vanhuus joissakin tilanteissa olevan. Olen sanonut työpaikalla, että älkää laittako ikääntymistä miksikään haitaksi tai esteeksi suoriutumaan jostakin. Ennen ikä ja kokemus olivat arvostettuja seikkoja.
Henkistä kasvua tosiaan iän myötä tapahtuu. Epävarmuus ja muiden sanomiset eivät hetkauta pätkääkään. Mukavasti kirjoitat, kiitos viestistä.
lacucaracha .
Vastaus josta olen samaa mieltä.
Siitä ei tarvitse poistaa mitään, eikä lisätä !
Ei ikinä lipsahda! Lapsilta kuulen kylläkin aika ajoin, kun "sä olet jo noin vanha". Paitsi, jos kysyt 10 vuoden päästä, voin vastata toisin.
Supervoimia on, tiedän sen. Monesti hoitanut asioita joita kukaan muu ei ole halunnut itselleen. Juju on siinä, että tekee vaan, eikä mieti homman raskautta tai suuruutta. Jos niitä miettii, juttu kasautuu isoksi, tosi isoksi, yli-isoksi. Ja sitten alkaa miettimään että miksei kukaan muu, mitä tekisi mieluummin, kelaa kaikkia juttuja jotka tekee homman hankalaksi.
Kun vaan tekee eikä mieti, voi jälkeenpäin huokailla että huhhuh. Ja sitten tulee se supervoima-fiilis.
Tuo joku muu on kova tyyppi, kun sen päälle kasataan niin paljon töitä. Olen nähnyt käytettävän tavattoman paljon energiaa siihen, että on selitetty mitä kaikkea pitää tehdä ja kuinka on niin paljon parempi, että joku muu tekee sen.
Kysyn tuota vanhaksi itseään tuntemista myöhemmin, noin kymmenen vuoden kuluttua uudelleen. Näillä palstoillahan me edelleen roikutaan silloinkin?
Tunnen itseni aina vanhaksi kun menen lääkäriin tai apteekkiin. Kotona ei tunnu vanhalta.
Ihan sama täällä, ihan joka kerta apteekissa sellainen vanha ihminen hakemassa lääkkeitään - olo, kuten myös lääkärissä vanha ihminen sairastaa - olotila.
Olisiko taudin nimi joku - vanha ihminen syndrooma?
Hyvin paljon mahdollista, muutos on tapahtunut viimeisen kymmenen vuoden aikana. Ennen terveydenhoitopalveluita vaan käytettiin silloin, kun oli sairas eikä se mitään pohdintaa aiheuttanut.
Ai, no onneksi mun ei tartte käydä kummassakaan, ei lääkärissä eikä apteekissa.
Voimia kyllä on, enkä tunne itseäni vanhaksi.
Tosin käytän sitä keppihevosena, kun pyydän nuorempia polvia tekemään jotain, minkä itsekin pystyisin.
On ihanaa, kun ei tarvitse aamulla hosua itseään ylös sängystä, saa lekotella.
Olen alkanut pikkuhiljaa opettelemaan, ettei tarvitse aina itse kaikkea yrittää tehdä.
Tarkennus: Vaikken tunnekaan olevani vanha, tiedän kyllä, että olen ja myös näytän siltä, mitä ikäni on.
Saa tässä iässä jo näyttääkin vanhalta ja tuo muiden hyväksikäyttö vanhuuden kustannuksella on, jos ei toivottavaa niin ainakin ihan hyväksyttävää.
En ymmärrä ollenkaan miksi tyttäreni ei antaisi minun nousta keittiöjakkaralle, mutta enhän mie tottele :)
Ei tikapuiden käytössä, eikä keittiöjakkaralle nousemisessa ole yläikäraja, vaan se tehdään tietoisesti riskejä ottaen ja joskus jopa seikkailuhaluisesti. Ikinä ei ole vielä käynyt hassusti 😀
Tänään viimeksi heittelin ulkosalla koripalloa Turun Pansiossa asfalttikentällä. Kivasti sujahti pallo sukkaansa ja läpi. Ikää mittarissa se reilut 60 plus. En ole muita koriskentällä nähnyt 6-kymppisen veljeni lisäksi. En nuorta enkä vanhaa koko kesän aikana. Usein ollaan käyty. Taitaa nykyajan porukat bodata vain sisätiloissa kuntosaleilla trikoot päällä. Olenkin omia polkujani tallaava ukonjäärä. Supervoimia en kaipaile. Nykyinen draivi riittää hienosti.
Vai sellaisia voimamiehiä Varsinais-Suomessa. Varsinaisia äijiä ootte! On minullakin tuossa talon päädyssä koristeline, mutta ei ole tullut sen jälkeen heiteltyä, kun poika lähti armeijaan. Ehkä pitäisi, kiitos vinkistä.
Bodareita ei saleilla paljoakaan näe. Ikään katsomatta suurin osa pitää itseään bodareina mutta totuus on kaukana siitä.
Lupsuttelevat pieniä painoja mukavuusalueella ja sitten ihmettelevät kun eivät kehity.
Mutta poikkeuksiakin on.
Vielä vähemmän näkee perusvoiman, saati sitten maksimivoiman treenaajia.
Myönteisenä piirteenä pidän sitä, että keski-ikäiset ukot ovat hiljalleen alkaneet löytää tiensä myös naisten aerobisiin ryhmäliikunta piireihin.
Ainahan joitakin ukkoryhmiä on toiminnassa mutta niiden treenit ovat turhan harvoin.
Ei välttämättä bodareita mutta niitä tekstiiliurheilijoita ja selfie pullistelijoita kylläkin.
Bluffaanko itseäin, jos käytän kiertoilmausta: en ole enää nuori.
Onneksi vahvistetusta vitamiinista seuraa teräsmummomainen olo.
Sitten, voiko flunssa tehdä tuloaan montakin päivää esim. 5 pvää ja veto on vege ja siivet raahaa maata.
Mutta silti on ihanaa aamulla viiden jälkeen kääntää kylkeä, ottaa parin tunnin unoset vielä ja sitten kahvin keittoon, antaa sateen ropista rauhassa.
Tuota kävelyä yritän harjoittaa melkein joka päivä, isältä mallia.
Raitis ilma virkistää.
Ei, ei se minun mielestä mitään bluffaamista ole, vaan saman asian kertomista toisella tavalla.
Itse en ole koskaan uskonut influenssa rokotuksiin, vaan sairastan joka syksy ja kevät flunssan, en ihan joka vuosi mutta useimmiten. Eikä se edes haittaa, se on minun elämääni.
Jäi kommentoimatta supervoima-kohta tuossa ylempänä. Kun tuntuu että joissakin pikkupikku-hommissa tarvitsee nykyisin muutakin kuin käsivoimaa, esim. säilykepurkin tai jopa maitopurkin avaamisessa. Olen alkanut ihmetellä miten oikeasti nivelvaivaiset selviää arjestaan - no, kyllähän hätä useimmiten keinot keksii...
Enemmän kuin voimaa me vähän vanhemmat ihmiset tarvitsisimme lisää joustavuutta, taipuisuutta, tasapainon kehittämistä, yms. Kyykkyjä, taivutuksia, kiertoja, yhdellä jalalla tehtäviä tasapainoharjoituksia... Vain mielikuvitus on rajana, kuntoiluvehkeitä ei suuremmin tarvitse käyttää. Em. harjoitukset kummasti kehittävät = palauttavat kehon ihan huomaamatta rapistuneita liiketoimintoja. Vähintäänkin siirtävät kauemmaksi aikaa jolloin kävelymme alkaa näyttää 'köpöttelyltä'. Ilahduttavaa on että omaehtoisia harjoituksia voi tehdä melkein missä vain ja milloin vain.
Eli monipuolista lihasKUNTOA tarvitsemme, emme ehkä niinkään yksipuolista lihasVOIMAA.
Liike auttaa - liike on lääke!
Ikääntyessä kimmoisuus ja likkuvuus heikkenevät väistämättä.
Voimme itse vaikuttaa heikkenemisen nopeuteen mutta emme voi pysäyttää sitä jos alkuaan on oltu kohtuullisen hyvällä tasolla.
Surkeasta alkutilanteesta on tietenkin mahdollisuus jopa kohentua.
Ensimmäisen vatsanrepimisen jälkeinen 3kk:n makuujakso tuhosi suuren osan motoriikkaani joka ei ole vieläkään täysin palautunut. Eikä palaudu!
Esimerkiksi 66v, ennen repimistä, vedin yhdellä jalalla maasta 110kg. Tuon jälkeen, treeneistä huolimatta, tasapainoni ei ole kestänyt yli 60kg:a.
Motoriset vauriot ulottuvat jopa yläraajoihin. Vaimoni väittää joskus kuulevansa kolinasta missä päin liikun.
Asahi on verkkainen liikuntamuoto. Siinä on liikkeitä, mitkä avittaa meidänikäisten tasapainoilua ja muuta liikkuvuutta. Se myös rentouttaa. Vähän kuin matkasaarnaaja puhun sen puolesta: yksi käännynnäinen!
Olet niin oikeassa, esimerkiksi punajuuri- tai kurkkupurkin avaaminen tuntuu paljon työläämmältä mitä ennen.
Joo, ihan varmaan pitäisi treenata enemmän lihaksistoa, mutta jotenkin saan vaan paikat niin kipeäksi ettei huvita. Ja venyttely treenin jälkeen, se on kamalinta mitä tiedän liikunnassa.
Mä ujutan jonkin tukevan terävän veitsen kannen reunan alle, senverran, että menee ilmaa ja tsup kansi aukeaa. Vaakkumi? Pitää olla varovainen, ettei telo itseään.
Onneksi tämäkin ongelma on tiedostettu myös valmistajien piirissä. Viimeksi kun rouva aukaisi punajuuripurkkia, niin se lähti ihan tavallisesti auki, hän puhui jostain uudesta keksinnöstä, mutta enhän minä taaskaan kuunnellut millaisesta asiasta on kyse.
Ei ikinä eikä missään tapauksessa. Vahingossakaan. Muut sanovat sen puolestani niiin usein ja ehkä siksi että niitä ottaa pattiin "supervoimani".
Vanha ihminen saa olla heikko, ei kukaan kadehdi urheilija tyyppejä, joilla on usein pönttö sekaisin.
Olen minäkin kuullut joskus vihjaavan jotain sen suuntaista, että vanha tässä alkaa kohta olemaan.
Jos sulla on niin paljon supervoimia, niin olet sitten superman.
Eiku superwoman. Eikä mulla ole pönttöö sekaasin. Vaikka liikun ehkä keskimääräistä enemmän niin en liene mikään urheilijatyyppi. Hyvää perusterveyttä on kiittäminen siitä että virtaa riittää eikä ylenaikainen väsymys ja apaattisuus ole vallannut ja vienyt mukanaan ja tehnyt heikoksi. Miten muuten heikkous tekee sankariksi?
- sananvapauden rajoittamnen on todettu monella muullakin palstalla
- joten hyvää yötä - vaikka viha voittamaton velloisikin immeisten mielissä
- hyvä asia muuten että joku huomautti jankkaamisesta, kiitos.
Kiitos
Vanhaksi tunnen itseni, kun unirytmi on muuntunut. Ei uni tahdo tulla.
Jos olet valveilla vielä klo 2.22, unirytmisi saattaa olla hakusessa. Auttaako kuukauden lopun kellojen vääntö talviaikaan? Mulla kahvin juonti liian myöhään virkistää niin, että nukahtaminen viivästyy. Luin kirjaa viime yönä yhteen. Ei voinut keskeyttää, kun japanilaisen kirjailijan opuksen päähenkilö tuli Suomeen. En malttanut keskeyttää. Mutta tämä on satunnaista.
Nukutko tunneissa riittävästi vai joudutko ottamaan ettoset - pitkätkin?
Kannattaa jutella tuosta omalääkärin kanssa, jos se rassaa mieltä.
Minulla on viikko vapaata töistä ja olen joka päivä tällä viikolla katsellut snookeria eurosportilta yömyöhään klo 24-02 saakka. Ei se hetkellinen unirytmin sekoittaminen haittaaa ainakaan minua. Korjataan menemällä pikkuhiljaa aikaisemmin nukkumaan ja heräämällä aikaisemmin. Koko ikäni vuorotöitä tehneenä minulle on erityisosaamista tähän asiaan.
Taikuri ja mennäporvooseen
En nuku päiväunia. Tämä nukahtamisen vaikeus on jo jonkin aikaa vaivannut. Nukun n. 6 tuntia vuorokaudessa.
Jos jollakulla on vinkkejä nukahtamiseen tai "virikkeitä" yöllisen ajan tappamiseen, niin ottaisin mielelläni vastaan. Voi laittaa puskanikillä.
Juuri äsken kirjoitin tuonne toisaalle, että älypuhelimen käyttö saattaa aiheuttaa unettomuutta. Oletko koneella myöhään tai räpläätkö puhelinta vielä ennen nukkumaan menoa?
Tunnin kun saisit lisää tuohon unimäärään, niin alkaisi riittämään. Uneton makoilukin on lepoa. Mitähän osaisin neuvoa: ei kahvia 17.00 jälkeen, ei koneen räpläystä myöhällä eli kone pyörryksiin 22.00 maissa, lasi piimää ja joku mukava kirja. Murheet tai keskeneräiset asiat kannattaa yöksi laittaa tyynyliinan sisään ja ehkä aamulla palata niihin. Kymmenestä takaperin laskeminen vaikka kuiskaillen voi auttaa. Tämän höhlän ohjeen luin jostain ja tepsii joskus. Villasukat jalkaan.
Niinhän se on yleensäkin, että yövuorojen jälkeen tulee pitkä vapaa.
Kyllä sinun yövuorossa olosi palstalla huomattiinkin. Ei siinä paljon töitä tehty.
Ei aina tule pitkä vapaa yövuoron jälkeen, vanhassa järjestelmässä pitkä vapaa oli aamuvuorojen jälkeen. En minä ole mitään yövuorossa tänne kirjoittanut, mitä ihmettä oikein horiset? Olet ihmeellinen asioiden kääntelijä ja vääntelijä ja useimmiten et edes tiedä mistä kirjoitat.
Yleensäkin tuo asenteesi toisiin kirjoittajiin on täysin väärä. Ei tämä ole mikään kinaamispalsta tai väittelypaikka. Hyvässä keskustelussa ei tarvitse kaivella mitään tai viilailla toisen sanomisia. Kerro vaan oma mielipiteesi asiaan, älä kirjoittajaan. Täällä ei ole tarkoitus ärsyttää ihmisiä ja sinä teet juuri sitä!
Kiitos vinkeistä! Juon kahvia vain aamuisin, 2 mukillista silloin. Telkkaria katson ja kudon. Kun silmukat puikoilta meinaavat pudota niin käyn läppärillä lukasemassa uutiset, sähköpostin ja vilkaisen palstallekin.
Syön puuroa iltaisin, kun luin jostain hiilihydraattien auttavan, samoin banaanin.
Piimää en juo enkä maitoa. Tuo nukkumisaika on yleensä 3-9.
Liikunkin joka päivä. Kännykkää räplään harvoin, enempi tätä läppäriä. Jospa se 1 tunti tulisi siinä talviaikaan siirtymisessä.
Kahtotaan ja pistetään sukat jalkaan.
Mistäs tuollainen puolustelupuhe juontaa?
Onko joku sanonut sinun kirjoitelleen tänne yöllä? Tarkoitatko siis vihjailla, että sellainenkin mahdollisuus olisi olemassa?
Tuohan kuulostaa samanlaiselta kuin pikkulapset äidin kotiin tullessa ilmoittaisivat, että ei me olla syöty kaapista piparkakkuja, ei.
Jos vastaat minun viestiini ja kirjoitat:
"Kyllä sinun yövuorossa olosi palstalla huomattiinkin. Ei siinä paljon töitä tehty. "
Oletan sinun silloin tarkoittavan minua. Seuraavassa viestissäsi aloitat taas tuon jankuttamisen ja vänkäämisen:
"Mistäs tuollainen puolustelupuhe juontaa?
Onko joku sanonut sinun kirjoitelleen tänne yöllä? Tarkoitatko siis vihjailla, että sellainenkin mahdollisuus olisi olemassa?"
Kyllä se nyt on Tellukka niin, että sinusta saa sen pikkulapsi vaikutelman.
No missä siinä sanottiin sinun kirjoitelleen tänne yöllä, kun puolustauduit: """ En minä ole mitään yövuorossa tänne kirjoittanut, mitä ihmettä oikein horiset?"""
Se sinun viestisi oli minulle.
Kun seuraavaksi kirjoitat yleismaailmallisia asioita, muista mainita se myös lähettämässäsi viestissä.
Olen edelleen sitä mieltä, etteä epämiellyttävin luonteenpiirre on ilkeys.
No sinulle sinulle.
Eikös täällä joka toinen viesti kuulu sinulle ollakin, ettei mene "vieraisiin pöytiin huuteluksi".
Missä sanoin sinun kirjoittaneen tänne yöllä?
Seinähullu
No en minä häntä nyt ihan seinähulluksi sanoisi.
Tellukka on seinähullu vainoaja.
Ihan älyvapaa tyyppi tuo ruotsalainen siivojariepu, ei maksa vaivaa hukata viestejä hänelle. Todellinen maanvaiva palstalla.
Säälittävää sinulla tuo porvoolaisen mielistely
univalve
Ei noissa sinun elintavoissa ainakaan mitään vikaa ole. Ehkä kyse jostakin terveyteen liittyvätä probleemasta. Verikokeet ainakin kertoisivat, ettei mitään vakavampaa vaan ole tulossa.
Sanopas, miksi torppaat kommentoijien vuoropuhelun jatkuvalla väliintulolla? En ymmärrä tämmöistä, mahtaneeko muut paremmin.
Jos tarkoitat minulle viestisi, niin minusta on kohteliasta vastata avaukseeni lähetetyille viesteille, eikä ikäänkuin vain heittää avausta muille, että keskustelkaa tästä.
Eikös aloitus ole kuitenkin tarkoitettu keskustelun avaukseksi kaikille, mutta jos aloittaja kiirehtii vastaamaan jokaiseen kommenttiin, niin tulee samalla merkanneeksi sen ikäänkuin itselleen avonaiseksi, eikä anna tilaisuutta muille kommentoijille aloittaa samallatavoin.
Sinulla on oikeus ajatella juuri tuolla tavalla, mutta ei se mikään totuus asiasta ole. Kyllä minä olen saanut enemmän kiitosta siitä, että edes viitsin vastailla suurimmalle osalle. Sinun viestisi on ihan ensimmäinen negatiivinen palaute asiasta ja olen sentään ollut näillä palstoilla lähes 20 vuotta.
Tässä ketjussa näyttää nyt olevan kaikkiaan 68 vastausta, joista 33 on sinun nimimerkillä, eikä taida olla yhtäkään vapaata kommenttia ilman että olet jo härdellänyt puumerkkisi ja näkemyksesi siihen.
Minun mielestä sinä et ole edes vastannut sitä ensimmäistä kertaa aloituksessa esitettyyn kysymykseen, joten mielenkiintosi taitaa nyt kohdistua enemmän aloittajaan kuin aloitukseen?
Kyllä tälle palstalle avauksia mahtuu, voit ihan vapaasti aloittaa oman keskustelusi, eikä sinun tarvitse osallistua siihen millään tavalla. Näet sitten kuinka pitkälle se kantaa, mutta ainoastaan epävarmat ihmiset alkavat neuoa toista tämänikäistä mitä tämä saa tehdä ja mitä ei saa tehdä keskustelupalstan keskusteluissa.
Voi hyvänen aika sentään. Katson olevani fiksumpana oikeutettu neuvomaan, jos joku tarpoo täysin suossa. Vaikka luuisi, että tuossa ajassa olisi oppinut jo jotain huomaamaan.
Ehkä minä sitten olen niin tyhmä, kiitos palauttesta.
Mun mielestä hienoa kun vastailet! Keskustelemaan mä oon tänne tullut, enkä yksinpuhelemaan. Sen voin tehdä vaikka vessassa.
"humps"
Muistaa hän kuitenkin nyt, että en tunnista keskusteluanne, tunnistan väkisin venyttelyn tuloksetonta lörpöttelyä.
Kaiken-laisiin idiootti-aloittajiin te syvennyttekin.
Pah! Teillä ei ole muuta päässänne kuin pikku-aivot.
H.
hunksz
Saan aina supervoimia, kun näen nimimerkkisi. Tunnen oloni niin vahvaksi.
hmpff
Kiitos hyvästä ja kannustavasta palautteesta. Myös minä olen tullut tänne keskustelemaan.
Vaikket mulle vastanna Hunkki, minä pelottelen: Suatan tehä savolaisalotuksen.
Vaikka semmosen, että Savo itsenäiseks. Nyt Katalonian innottamana nyt Italiassa Lombardia ja Veneto haluaavat enempi itsenäisyyttä. Aenakii pittee ite verotulosa. Myökää Savossa ruveta teijjän kaapunkilaisten metroja ja bussikyytijä maksammaa, yökerhot kiinni ettee kansa ryyppee ja tarvihe kyytijä muuta kun koolu- ja työmatkaan.
Savo itsenäiseks ja palavelut takasin !
Rohkaisen mieleni ja kommentoin viestiisi, vaikka se ei ole edes osoitettu minulle. Tee ihmeessä savolaisaloitus, lupaan vastata ja muuten olen ihan samaa mieltä hunkkilaisuudesta.
fiksumpana?
On tuossa nyt kieltämättä jotain muutakin ongelmaa kuin pelkkä penaali.
Onko nyt tarkoitus olla nuorekas korpikirjoittelija. Suoraa päätä penaalin tiedätkö mitä se tarkoittaa?
Ääni kuuluu ja valot vilkkuu, mutta junaa ei vaan tule.
Juuri kun totesin, ettei penaali voi olla yksistään onglman syy.
Korpikirjoittaja pysyy nyt korvessa mökissään jossa matot ei ole vintillä suorassa aikasi päälle päsmärinä on ohi.
Aloittajalle vinkki tuosta”keulijasta”,pidempään palstalla olleena tunnistan pahanilmalintu korppikotka korpikirjailijaksi.
Kaikki palstalla pidempään olleet tunnistavat. Korppis kuvittelee tämän palstan omakseen ja tehneensä siitä sellaisen mitä se nyt on. Ainakun tulee uusi kirjoittaja neuvotaan kuinka monelle saa vastata. Tavoitteena että hänen omat keskustelut ovat suosituimpia. Kuten myös minkälaisia keskustelujen tulee olla ja kuinka niihin pitää perehtyä etukäteen. Huoks!
Kainuulainen amatööri taiteilija joka todella muistaa kertoa viesteissään kuinka luova on. Aika jehu mutta pahasti haisee omakehu :)
Aika vaikea on määrittää rekkaamattomasta kirjoittajasta, kuka tämä on enkä lähtisi muutenkaan tuolle tielle. Toiset tykkäävät kirjoitella toisten kanssa, toiset eivät.
Nyt todellakin tarvitaan supervoimia, koska olo on todella väsynyt eikä mistään meina tulla mitään. Olen etsinyt syytä väsymykseen, vaikka mistä. Olen yrittänyt ruokailla terveellisemmin, pitää lepoa liikunnasta, jos olenkin yli rasittunut, kokeillut levätä ja rentoutua… mutta olo senkun jatkuu…Luulen, että itselläni toimii parhaiten kehollinen tapa, koska ryhdyn usein heti toimeen sekä loogis-matemaattinen, koska pyrin suunnittelemaan viikkoani etukäteen mahdollisimman paljon. Silloin pääsen helpommalla enkä stressaa asioista. Asioita tulee tehtyä, kun ne suunnittelee etukäteen. Taidan nyttenkin vaihtaa treenivaatteet päälle ja tehdä hiit treenin, jos olo pirtenisi!
Tänään oli hieno päivä olla ulkona. Ainakin itseäni piristi tavattoman paljon kävely metsässä ja vielä toisen kerran kaupungilla tapaamassa tuttuja.
Kännykkää räpläten, kommenttiesi aikoja kun seurailee.
Lopeta stalkkeri!
Me ihmiset olemme arkisten tapojemme orjia. Meillä on se ikioma tuttu kahvikuppi, jonka täytämme aina vajaaksi joka päivä. Elämää ilman uutta tarkoitusta. Ollaan siis jumissa. Väsyttää. Väsyttää.Väsyttää. Tuttua ja niin turvallista. Siitä me tykätään. Eikös vain. Mitään pahaa ei pääse tapahtumaan, kun tekee kuten eilenkin. Kannattaisi välillä uskaltaa kaataa kahvia niin, että kuppi tulvii reunojensa ylitse pöydälle. Syntyy tilanne jonka joudumme ratkaisemaan. Antaa kahvin mennä kupin reunoista ylitse ja kunnolla. Valua pöydälle ja lattialle. Siinä on se homman juju ja pointti. Miksi tehdä ja toistaa aina samat kuviot. Elämä ilman stressiä, elämyksiä ja yllätyksiä on hukkaan heitettyä. https://www.youtube.com/watch?v=3nd8WQy58Pw
Olen yksin koton, joten tiedän miten käy. Joudun ihan itse pyyhkimään sen kahvin siitä tuukilta. Siksi kaadan kahvia 3/4 osaa kahvikuppiin. Enkä kaipaa stressiä tai yllätyksiä. Tasainen elämä sopii minulle, olen tehnyt sen mahdolliseksi ja antanut itselleni luvan nauttia ilman kiirettä.
Lisäksi kävin myös kaupassa ja pesemässä autoni. Ei, ei ollut kännykkää mukana.
Mulla on ollut sellainen supervoima koko ikäni; katselen ihmisiä toisella tavalla kuin ihmiset yleisesti katsovat. Ts. näen toisella tavalla, muutakin kuin sen mitä ihminen sanoo ja puhuu. Ilmeet, eleet, katseet, puhumattomuus tai liika pajatus ... kaikki kertovat jotain muuta kuin ihmisen suu.
Enkä minä vanhene.
Mitähän varten tämä tuntui jotenkin ihan hirrrveän tutulta?
Minä vanhenen, enkä usko omaavani mitään yliluonnollisia kykyjä.
No en minäkään sitä kovin yliluonnollisena juttuna pidä että näen toisella tavalla asioita ja juttuja kuin moni muu. Eiköhän se ole enemmän opittu tapa katsella elämää ja sen ilmiöitä muiltakin kanteilta kuin suoraviivaisesti ja yksinkertaistaen.
Miulla on olo vahva kuin syvänmeren kalalla pintavesissä, Jos ei jukulauta tule paineita ja stressiä ja äkkiä, niin sisäisiin voimiini halkean.
On tullut nääs ratkaistua ongelmia. Vaikeita. Ja nyt, kun ei ole enää mitään ongelmaa, niin on ei kykene heti pysähtymään ja löhöilemaan, vaan on vieläkin niin energinen ja täpinöissään ettei pysty olemaan paikoillaan vaan juoksee ympyrää. Nämä ovat niitä Supervoimia 💪
Mutta älkää huoliko te itsenne vanhaksi ja supervoimattomiksi tuntevat.
Kyllä se siitä olo voimaantuu, kunhan kunnon vaikeusia saatte, Konkurssi. Riitainen avioero, vaikkapa.
Kun elämänne näyttää olevan tuollaista laiskaa lusmuilemista ja funtsimista, niin kantsisi jo varuilta mennä kuntosalille rehkimään teidän, etteivät vastonkäymiset yllätä teitä aivan rapakunnossa, jolloin teillä ei ole mitään mahdollisuutta selvitä vaikeuksistanne.
Ja vaikeuksia tulee, jos ei vielä ole. Siis oikeitakin vaikeuksia tulee teillekin eikä vain tuollaisia teennäisiä filosofisia pohdintoja. Son saletti, elämän laki.
Ai, sulla siis on ihan oikeasti supervoimia? ja meillä joilla ei ole, tulee olemaan vielä vaikeampaa tulevaisuudessa. Ei hyvältä näytä, ei totta tosiaan.
Kuntosalille...rehkimään?
Juu on tosi vaikka mieli on virkeä nii keho pentele eise enää tottele raavasta miestä vaikka tahtoa olisi, mitäpä siitä kun ei kiirettä valmista tulee kiirehtimättä.
Otetaan hieman rauhallisemmin, niin ehkä keho kerkiää paremmin mukaan? Ainakin aamuisin ei parane liian nopeasti lähteä liikkeelle, voi joku paikka revähtää.
Kaikki, mitä kaipaan on lämmin sänky, muutama ystävällinen sana ja supervoima.
Ainakin itse tunnen tänään oloni vähän vahvemmaksi, olisko supervoimat tulollaan?
Kun täytin 70v siitä lähtien olen monta kertaa ajatellut montako vuotta on jäljellä? Miten olisi pitänyt tämä loppu aika elää kun oli suuret tulot 9 vuotta 61-70.
Ehkä on onni kuitenkin ollut matkassa ja kuka on sen merkinnyt minulle. Hän on vaimoni joka kuoli 2007, häntä olen aina rakkaudella muistellut, olimme yhdessä 1968-2007.
Sanalla merkinnyt tarkoitan hänen johdatusta, siis uskon toisenpuoleiseen elämään.
Isäukko kertoi minulle, että hänellä ei ole mennyt koskaan niin hyvin kuin sen jälkeen, kun hän pääsi eläkkeelle. Vaikka rahantulo pieneni, vähenivät myös kaikki muut menot ja loppuaikoina hänellä oli tapana sanoa, että ei mene edes ruokaan yksinäisellä miehellä paljoa rahaa.
mennäporvooseen kirjoittaa mukavia avauksia.
Niin tekee, ikävä tuollainen paskakärpänen joka roikkuu hänen takinliepeessään joka keskustelussa. Sairas ja yksinäinen ihminen se Tellukka.
Vaikka itse kehutkin ...
Vaatii voimia kun saa tuollaisen vainoajan riesakseen.
Mitä, kehutko itseäsi? Mitä? Kehutko mitä? Itseäsi kehutko? Itseäsi? Mitä?
Oletko ihastunut porvoolaiseen
Aika mukava palaute, kiitos.
Itse kehutkin? Jokainenhan täällä itse viestinsä kirjoittaa, sinäkin.
Vituttaa tollaset jokka luulee olevansa selvänäkijöitä.
Oletteko aikuisia??? Vai Suomi apinoita???
Minua alkaa ihan tosissaan ottaa päähän tuo sinun apina jankutuksesi. Ei mekään täältä puolelta lahtea teitä homoiksi haukuta, vaikka ehkä olisi syytä.
Ollaan ihan aikuisia, jo keski-iän ylittäneitä suomalaisia.
Ei tuosta avohoitoon lasketusta kannata välittää eikä reagoida mitenkään!
Näillä ikäripalstoilla on kaksi muutakin joiden olemassaolo minun silmissäni loppui jo jokunen vuosi sitten.
Antaa luonnevikaisten sönköttää omiaan omiksi lämpimikseen. Jospa se helpottaa heidän oloaan ja säästää julkisen mielenterveyden hoidon kustannuksia.
Mitään lipsahda, kyllä sen huomaa joka päivä, ettei tässä enää eilisen teeren tyttöjä olla.
"Kun voimani uupuvat maisella tiellä" niin selkää särkee, polvea kolottaa.
Ja taas mennään..
Täällä myös kolottaa polvea, olisiko käyttöikä loppumassa vai tulisiko vähentää rasitusta. Uskon sen silti kestävän minun elinikäni.
Etiäpäin, sanoi mummo lumessa.
Kunhan edes saisi muutaman viikon takaisen kunnon takaisin, alkaa pikkuhiljaa epäilyttää.
Kolmen viikon lunssa alkaa ottaa jo hermon päälle.
http://vikki.pp.fi/BirgitMummu/Animaatiot/Mummolle/Mummi1.gif
Ei ole vielä ollut flunsaa, vaikka en olekaan ottanut influenssarokotusta.
Koko rokotus o ihan höpöhommaa ei tavallinen tallaaja tarvi.
Ei lipsahda, onneksi nykyisin yhteiskunta sallii, kannustaa ja mahdollistaa ikääntyvien moninaiset harrastukset ja tätä kautta saa lisää voimaa. Rajaksi nousee vain oma uskallus.
No hyvä jos ei vahonkossakaan lipsahda. Tottakai urheilu- ja liikuntaharrastukset ovat aina hyväksi, mutta kun ei vaan kerta kaikkiaan jaksa tai viitsi. Uskallusta löytyisi kyllä.
Onko jaksamattomuus ja / tai viitsimättömyys henkistä hapertumista vai mitä sellaiselta ihmiseltä joka on koko elämänsä jaksanut ja viitsinyt eli taito on jo opittu ja tallella jossain mielen mutkassa mutta laiskuus ja mukavuuden halu ovat peittäneet sen.
Dementtia on iskeny porukkaan, koittakaa nyt piristyä
Yksi keskustelee ittensä kanssa, jatkaa ketjuaan varmaan tuhat omaa vastausta tavotteena, , mielikuvitus loppunu papparaisilta, mummelit ny hiukan virkeemipiä näyttää olevan, mutta kuivan änkyröitä on heidänki joukossa.
ei hunkista tarvitte välittää, se on ollut viimeiset kymmenen vuotta tollanen :)
Nin ja Tellukka
Ei minkäänlaista dementoitumista, vaan kaikki on kunnossa.
1LWLZF36zRHENwTDiMEUrK8m9vYQsNU4cu
Asia selvä, ei tarvitse toista kertaa lähettää viestiä.
Olen superkunnossa, verikokeiden mukaan ja en näytä lihavalta, ikäihmisellä saa olla hieman lihoja sanoi terveydenhoitaja!
Onneksi olkoon sinulle ja hieman lihoja luiden ympärillä tekee vaan vanhemmasta ihmisestä inhimillisemmän näköisen. Laihasta ihmisestä tulee ekaksi mieleen että eikai ole ruuasta pulaa.
Subjektiivisia tuntemuksia. Objektiivisia numerotietoja?
Taitavat nuo tuntemukset olla tärkeimpiä? Numeroin osoitettu totuuden tapainen tieto saattaisi häiritä pilvilinnaa.
Jos tekee joka päivä kaavamaisesti samat tutut asiat, niin ei silloin voi itsellensä supervoimia mitenkään saada. Sitä taantuu ennenaikaisesti jos vain on ja naatiskelee. Jos sen sijaan uskaltaa ja kokeilee päivittäin/viikoittain uusia juttuja on mahdollista saada jonkinlaiset supervoimat. Se on sitä itsensä likoon laittamista. Myös yli kuusikymppisenä. Uuden opettelu ja kokeilu antaa "supervoimat". Pientä uutta joka päivä kehiin niin mieli ja fysiikka saa purtavaa.
Täyttä totta puhut.
Hyvä kirjoitus , minivoimat, ja niin tosi. Vakuuttelin itselleni pitkään, että minun on myöhäistä opetella sellaisia töitä, joita en ole eläissäni tehnyt tai joihin minulla ei ole taipumusta eikä kiinnostustakaan.
Puolison vammautuminen paljasti minulle rankan todellisuuden: en osaa mitään, en edes laittaa uutta pesukonetta päälle, en sytyttää takkaa (oikeaoppisesti) puhumattakaan ulkotöistä, viikatteen, ruohonleikkurin ja vesurin käytöstä. Kesällä opin nurmikon/ruohon käsittelyn, nyt äskettäin vesurin käytön ja paljon muuta puuhommista. Kunto nousi kohdisten, samoin itsetunto. Enää ei pelota tarttua uusiin tehtäviin. Mukavuudenhalu johtaa yhä syvenevään avuttomuuteen...
Hieno kommentti "demeter". Se olisi pitänyt kirjoittaa niin isolla präntillä että kaikki varmasti huomaisivat ja lukisivat sen. Oppimiseen ei tarvita mitään muuta kuin tahto ja halua olipa ikä mikä hyvänsä.
Kiitos "Juurinoinsemenee". Isolla voisi kirjoittaa myös sinun vastauksesi viimeisen lauseen..))
Minulla on sellainen motto, että ihminen oppii tekemään mitä vaan, kuhan vain ryhtyy ja alkaa.
Nii-in, "ryhtyy ja alkaa" on vähän sama asia kuin halu ja tahto.
Vaikkei olisi halua ja tahtoa, mutta kun vaan ryhtyy ja alkaa, niin nälkä kasvaa syödessä.
Vanhemmiten aika tuntuu juoksevan. Kun opettelee ja kokeilee välillä uusia juttuja, niin ajan rientäminen pään sisällä hidastuu. Tuttu tie tuntuu ajallisesti/matkallisesti lyhyeltä. Jos kuitenkin valitset uuden reitin, niin jokainen mutka on tuntematon. Matka tuntuu silloin pitkältä ja aika hidastuu. Kannattaa kokeilla ja tehdä uutta. Se vaikuttaa ajankulkua hidastavasti pään sisällä.
Kiitos eppu2 ja muut noista elämäntaidollisista vinkeistä. Niissä puhuu kokemus ja kun on itse saanut vähän kiinni ideasta on helppo ottaa ne vastaan, vakuuttua niistä.
Hienoa pohdintaa "Aika-on-mielentila". Uskon, että tuollaisessa kokeilussa mieli virkistyy ja uudistuu. Samojen rutiinien toistossa se latistuu, vaikka tuntuukin "helpolta" ja turvalliselta.
Kuinka+vanha+olet???+++++Tunsin+itseni+vanhaksi+kun+täytin+45,+++olen+yli+70+++vesimies,+horoskooppi+on+hyvin+tärkeä+jos+haluaa+tuntea+ei+kuitenkaan+100%+mutta+lähellä.
Keskityn. Imuri odottaa kutsuvasti. Johto on kuin anorektinen boa. Nyt vain suoritan tehokasta juoksentelua sen kaa ja pölyjen huiskintaa. Kotoisia puuhia iltaan asti ja sitten supervoimia tarvitaan mennä litslätskeliin. Supervoimia tarvitaan niille, jotka eivät niin hirveästi tykkää talvesta.
Mutta, mutta pääsenpäs laittamaan taas tämän; tästä onkin vähän aikaa.
https://youtu.be/YkiT0pMaDho