Heips. Olen energiatekniikan insinööri ja olen ollut käytännössä työtön kun valmistuin vuonna 2004. Olen lähetellyt yli 300-hakemusta kunnes pian kyllästyin siihen hommaan. Mikäs tässä on ollessa. Tuet pyörii ja maksan vuokran ja laskut. Jää vähän ruoka ja kaljarahaa. Nautin suunnattomasti pitkistä luontokävelyistä ja soitan kitaraa ja saksofonia. Välillä otan pienet kalja kännit ja otan pari nappia rauhoittavia. En voisi kuvitella töihin menemistä ellei palkka olisi sitten oikein reilu. Olen erittäin tyytyväinen nykyiseen eläämääni. No uusia autoja ei ostella eikä ulkomaanmatkoja. Haluaisin elellä pienessä mökissä kuin Pentti Linkola ikään. Ei työttömyys minusta ole paha asia. Voin toteuttaa itseäni ja työelämässä on aina ihmis-suhdeongelmia.
Nautin työttömyydestä yli 10 vuotta työtön.
tepsi44
4183
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Noinhan se pitkälti on. Työelämässä on aina joku kusipää joka käy päälle heti vähintään verbaalisesti. Sitten jos sitä vedät turpaan, niin taas olet työtön. Itse lopetin hommat 2003, kun olin hakannut kolmannen asiakkaani, ja saanut tuomion yhdestä kerrasta. Lupia ei viety silloinkaan, olisin voinut jatkaa mutta olin sitä mieltä että tämä oli nyt tässä, tässä ei hyvä heilu jos jatkan. Minkäänlaisiin asiakaspalvelutehtäviin minusta ei ole.
Itse olen ollut työelämän ulkopuolella käytännössä vuodesta 1991, jos temppuhommia ja tuota muutaman vuoden asiakaspalvelutehtävää ei lasketa. Käytän ilmaisua "työelämän ulkopuolella", koska en ole työtön, vaan tuloton. Se on ihan eri status. Työelämän ulkopuolisuus on ihan ok, ainoa mikä rassaa on köyhyys.
Lähes kaikki kokemukseni työelämästä ovat sen verran karuja, että tiedän etten menetä mitään. Työelämässä ei oikeasti ole mitään positiivista, jos rahaa ei lasketa. Mulla ei kerta kaikkiaan sosiaaliset taidot riitä pärjätä niiden kaikkien mulkkujen kanssa, mitä työelämässä pyörii.
Sitä Arto Salmisen Varasto ja Ei-Kuori-kirjojen meininkiähän se on tuolla ulkona työelämässä.
Kaikki pelaavat pudotuspeliä toisiaan vastaan. En pärjää siinä pelissä sivistyneesti.
Kun työhaastattelussa kysyvät heikkouksista, olen sanonut, että työkokemusta on liian vähän, mutta yritän kohentaa sitä parhaan kykyni mukaan.
Ihan oikein, jos joku haluaa omistusasunnot, mökit, veneet, uudet autot, matkustaa ympäri maailmaa, omistaa luksus tavaroita, jne... hän menee töihin. Jos tyytyy vähempään, niin siihen ei kenelläkään pitäisi olla mitään sanomista.
Itse asiassa työttömyys on ekoteko. Jos et kuluta paljon, niin säästät luontoa ja ympäristöä. Yksi ulkomaanmatka lentokoneella aiheuttaa yhtä paljon saasteita, kuin koko vuoden automatkat. Ja jos et käy ulkomailla, et omista autoa, vaan pyöräilet, niin hiilidioksidijälkesi on satoja kertoja pienempi kuin töissäkäyvän.
Rikkaiden, jotka lentävät ulkomaille, omistavat autoja, veneitä, mökkejä kuuluukin maksaa työttömien tuet. Sillä yksi rikas saastuttaa enemmän kuin 100 työtöntä. Ja on ihan hyvä, että luksuselämä on kallista, yhden lentomatkan hinnassa pitääkin olla parin työttömän kuukausituet.
Ajattele asia niin, että työtön on myynyt sinulle osan oman hiilidioksiidijäljestä, jotta sinä voisit lentää lomailemaan. Jotta voisit autoilla maksat työttömälle, joka ei omista autoa ja pyöräilee. Jos haluat uudet merkkivaatteet maksat työttömälle, joka hankkii omat vaatteensa kierrätyskeskuksesta tai kirpparilta. Jne...
Luonnonvarat ovat yhteisiä, ajattele asia niin, että työtön myy oman osuutensa sinulle, jotta sinä voisi elää luksuselämää.
ihminen nahistuu, laitostuu ja kuolee, oli töissä tai ei...
moni töissä tärkeilijä, kuluttaja, toimija, turhake voi pilata usean ihmisen elämän.
työtön ei siihen useinkaan pysty.