Jatko-opiskelijaksi vai ei?

Jos ajattelet tohtorin tutkintoa, niin väitöskirja yksin ei riitä. Väitöskirja ei voi olla millainen tahansa. Muut opinnot määräytyvät yksilöllisesti ja valmentavat akateemiseen työhön.

Vaikuttaa siltä, että sinulle sopii itsenäinen tutkimustyö ilman yliopiston määräilyä ja tukea. Saat tehdä mitä haluat. Siitä tosin ei tohtoriksi valmistu.

Sinulla on vielä diplomityö kesken. Kunhan se valmistuu, voit hyvin keskustella työn tarkastajien kanssa jatko-opintojen mielekkyydestä kohdallasi. Paljon vaikuttaa diplomityön arvosanakin. Korkeimmilla arvosanoilla sinulle saatetaan jopa ehdottaa jatko-opintoja.

jotainsanoakseni kirjoitti:

Jos ajattelet tohtorin tutkintoa, niin väitöskirja yksin ei riitä. Väitöskirja ei voi olla millainen tahansa. Muut opinnot määräytyvät yksilöllisesti ja valmentavat akateemiseen työhön.

Vaikuttaa siltä, että sinulle sopii itsenäinen tutkimustyö ilman yliopiston määräilyä ja tukea. Saat tehdä mitä haluat. Siitä tosin ei tohtoriksi valmistu.

Sinulla on vielä diplomityö kesken. Kunhan se valmistuu, voit hyvin keskustella työn tarkastajien kanssa jatko-opintojen mielekkyydestä kohdallasi. Paljon vaikuttaa diplomityön arvosanakin. Korkeimmilla arvosanoilla sinulle saatetaan jopa ehdottaa jatko-opintoja.

Lue lisää

Ehkä ilmaisin asian vähän epäselvästi. Toki ymmärrän, että väitöskirjalla on tietyt vaatimukset ja samoin tohtorikoulutettavilla omat velvollisuutensa.

Lähinnä ehkä haen sitä, että puututaanko itse työn sisältöön kuinka paljon vai onko vapaus tehdä sellaista tutkimusta kuin haluaa ja itse näkee parhaaksi?

Ja mitä tuollainen itsenäinen tutkimustyö sitten oikeastaan on? Eli onko jotakin esimerkkejä menestyvistä tutkijoista yliopistomaailman ulkopuolelta? Tarkoittaako siitä ulkopuolelle jättäytyminen totaalista työn arvon mitätöimistä, huomioidaanko sellaisten saavutuksia ollenkaan?

Jostain syystä tiedekunnassani tutkimukseen ja jatko-opistoihin ei kannusteta käytännössä lainkaan, mahdollisuuksia ei oikein esitellä, ellei itse satu ottamaan asioista selvää.

Tämä juuri mietityttää. Eli pitääkö jokaisen väitöskirjan olla tiedekunnan tutkimuslinjan mukaisia? Vaikka tekisi työtä omalla kustannuksellaan ilman tutkimusryhmää tai rahoitusya ja omissa tai yliopiston yhteisissä tiloissa.

Sen tiedän että tiedekunnassa ei ole meneillään mitään tuon alan tutkimushankkeita, ja melko löyhästi se menee koko yliopiston strategioihinkaan.

Tietysti asia selviää helpoiten kysymällä proffalta, mutta lähinnä täällä kyselen yleisiä käytäntöjä kun asia ei ihan vielä ole ajankohtainen.

Tarkoitatko että jatko-opiskelu sulkee tuon vaihtoehdon pois? Tiedän tosin että kyseiseltä alalta on paljon tuonkaltaisia julkaisuja, mutta kyseessä on pitkälle ansioituneet tutkijat, jotka ovat varmasti ansainneet akateemisen vapautensa. Esim. Marketta Kyttä

Kysymys kuuluukin, että onko aloitteleva tutkija jotenkin eri asemassa? Ja onko väitöskirja jotenkin erilainen kuin myöhemmin tehtävät tutkimukset?

Kävin seuraamassa yhden väitöstilaisuuden ja siitä sain ainakin sellaisen käsityksen, että väitös on vasta todistus tutkijan kelpoisuudesta, jonka jälkeen voi tehdä ”oikeaa” tutkimustyötä.

Jatko-opiskelijako kirjoitti:

Tarkoitatko että jatko-opiskelu sulkee tuon vaihtoehdon pois? Tiedän tosin että kyseiseltä alalta on paljon tuonkaltaisia julkaisuja, mutta kyseessä on pitkälle ansioituneet tutkijat, jotka ovat varmasti ansainneet akateemisen vapautensa. Esim. Marketta Kyttä

Kysymys kuuluukin, että onko aloitteleva tutkija jotenkin eri asemassa? Ja onko väitöskirja jotenkin erilainen kuin myöhemmin tehtävät tutkimukset?

Kävin seuraamassa yhden väitöstilaisuuden ja siitä sain ainakin sellaisen käsityksen, että väitös on vasta todistus tutkijan kelpoisuudesta, jonka jälkeen voi tehdä ”oikeaa” tutkimustyötä.

Lue lisää

Väitöstä vain pidetään tuollaisena porttina. Tämä tietysti pitää paikkansa kun väittelijä on nuori, eli selvästi alle kolmenkymmenen. Monella vanhempana väitelleillä lisensiaateilla on taas väitökseen mennessä sen verran akateemisia meriittejä, että nuorena väitellyt maisteri antaisi toisen pallinsa tai rintansa, että pääsisi samaan tilanteeseen.

Nykyisin on tietysti luonnollista, että pääosa tutkimustyöstä tehdään väitöskirjan jälkeen. Tosin väitöskirja on vain vaihe, jossa työtä arvostellessa niuhotaan maksimaalisesti. Monet lehti- ja etenkin konferenssiartikkelit hyväksytään paljon pienemmällä niuhoamisella.

Mutta jos tutkijaksi aiot, niin neuvoni on: julkaise, julkaise ja julkaise. Siinä saat tunnettuutta ja opit homman. Jos julkaiset riittävän laadukkaasti, saat julkaisuistasi samalla nippuväitöskirjan.