Olen kohta 17-v. tyttö. Tässä on pala elämääni: Herään aamulla, menen kouluun, koulusta poikaystäväni tykö ja illalla kotiin. Taitaa kuulostaa aika tavalliselta. Nooh kotiin päästessäni isäni haukkuu minua lutkaksi, koska sattui näkemään minut kylillä kultani kanssa. Hän raivoaa, etten koskaan ole kotona. Jos sitten joku päivä päätän yrittää kestää koko 24h kotona, hän räyhää etten koskaan tee mitään. Yrittäessäni esim. siivota keittiötä, hän valittaa siitä että "tuo lasi kuuluu tuolle hyllylle ja tuo tuolle, eikä nuo haarukat saa tuolla reunalla kuivaustelineessä olla." Raivostuttavaa.
Ehkä asia ei muuten ole niin paha, mutta en saisi ollenkaan tavata poikaystävääni, vaikka olemmekin seurustelleet 2½vuotta. Kuulen kotona olevani lutka, penikka tai muuten vaan jälkeen jäänyt. En saa katsoa "K"-ohjelmia, koska olen 12-vuotiaan tasolla.
Peruskoulusta päästessäni lukuaineiden keskiarvo oli 9.4. Se oli hankala saavuttaa, mutta olihan minulla päämäärä: Pois kotipaikkakunnalta parempaan elämään. Äitini lupaili niin hartaasti miten pääsen luonnontieteelliseen lukioon peruskoulun käytyäni. Lupaukset kesti siihen asti, kunnes oli valintapaperit edessä: LAPSI JÄÄ KOTIIN! Se pisti vituttamaan.
Jo pienenä muista kironneeni isännälle että ilmoitan siitä lastensuojelulainviranomaisille, mutta rakas perheeni on vakuuttanut minulle ettei kellään kiinnosta tilanteeni. Olisi turha edes yrittää pois, koska minullahan on kaikki hyvin. Olen vain pilalle hemmoteltu kakara.
Onko asiat todellakin näin? Karatessani poliisit palauttaisivat minut takaisin omaan pieneen perheeseeni? Noin 500päivän päästä pystyisin tekemään niin kuin haluan, mutta vähän nuorempana joudun kestämään kaiken mitä isäni keksii. Tässä on pikku hiljaa ruvennut ymmärtämään itsemurhan tehneitä, mutta ihan erään kusipään kiusaksi olen päättänyt pysyä hengissä...
Ehkä asia ei muuten ole niin paha, mutta en saisi ollenkaan tavata poikaystävääni, vaikka olemmekin seurustelleet 2½vuotta. Kuulen kotona olevani lutka, penikka tai muuten vaan jälkeen jäänyt. En saa katsoa "K"-ohjelmia, koska olen 12-vuotiaan tasolla.
Peruskoulusta päästessäni lukuaineiden keskiarvo oli 9.4. Se oli hankala saavuttaa, mutta olihan minulla päämäärä: Pois kotipaikkakunnalta parempaan elämään. Äitini lupaili niin hartaasti miten pääsen luonnontieteelliseen lukioon peruskoulun käytyäni. Lupaukset kesti siihen asti, kunnes oli valintapaperit edessä: LAPSI JÄÄ KOTIIN! Se pisti vituttamaan.
Jo pienenä muista kironneeni isännälle että ilmoitan siitä lastensuojelulainviranomaisille, mutta rakas perheeni on vakuuttanut minulle ettei kellään kiinnosta tilanteeni. Olisi turha edes yrittää pois, koska minullahan on kaikki hyvin. Olen vain pilalle hemmoteltu kakara.
Onko asiat todellakin näin? Karatessani poliisit palauttaisivat minut takaisin omaan pieneen perheeseeni? Noin 500päivän päästä pystyisin tekemään niin kuin haluan, mutta vähän nuorempana joudun kestämään kaiken mitä isäni keksii. Tässä on pikku hiljaa ruvennut ymmärtämään itsemurhan tehneitä, mutta ihan erään kusipään kiusaksi olen päättänyt pysyä hengissä...
Vastaukset 13
Vanhimmat
ihan vitusti
kultsi, kummiski kiinnostaa!!!!!
Jos olet "kohta 17-v." ja täysikäsyyteen on jäljellä sellaset 500 päivää, sun synttäreihis on vielä melkeen puoli vuotta aikaa. Niin että kantsisko kuitenkin olla ihan reilusti vaan 16-vuotias? Tollanen "kohta sitä ja tätä" -meininki kertoo näet aika paljonkin henkisestä kehityksestä.
Jos karkaisit, joutuisit tietysti takaisin mamin helmoihin. On todella typerää kuvitella muuta. Ellei sua hakata tai laiminlyödä pahasti, ketään ei tosiaan kiinnosta tollanen nalkuttava kakara.
Koita nyt tajuta, että sä oot vasta 16-vuotias. Alaikänen penska. Sun vanhemmillas on oikeus ja velvollisuus huolehtia susta ja olla välittämättä sun vastaväitteistäs sillon kun et oo tarpeeks kypsä päättämään asioista itse. Musta sä oot lähinnä säälittävä, kun mariset tollasista. "Isi valittaa kun en aina laita lasia oikeelle hyllylle ja kun se on niin kauheeta niin mä melkeen haluun tehdä itsarin..." Säälittävä, säälittävä penska.
Mun mielestä vanhempien kuuluis tukea nuoren kasvua aikuiseksi. Monet perheet on just tollasia kuin 'little girlin'. Jos asialle ei ajoissa tehdä mitään, ==> "Ei meidän 39v. mussukka vielä mihinkään voi lähteä, ei se ole valmis".
Kannattaa ottaa esim. vaikkapa sossuun yhteyttä, jos huomaa perheessään tollasta asennetta ja on alaikäinen. Mulla on tavallaan sama tilanne, mutta täytän elokuussa 18, ja sossu on puuttunut onneksi peliin jo vuosia sitten. Vanhemmat alkaa pikkuhiljaa hyväksymään tosiasioita, "ei mussukka pysy koko ikäänsä kotona miellyttämässä vanhempiaan." Äiti on jo hyväksynyt(myönsi kyllä että oli vaikeata), isällä on yhä hieman vaikeuksia. En viitsi mennä yksityiskohtiin. Mun isällä oli itsellään vastaavanlainen juttu, muutti kotoa vasta kolmekymppisenä ja ainoa ihminen kenen kanssa hän oli seurustellut ja mennyt naimisiin oli äitini.
Eli kannattaa selvittää vanhempiensa perhetaustat.
Mutta alaikäinen on alaikäinen. It sucks, mut tosiasiat pitää hyväksyä. Kyllä mäkin tunnen itseni vanhemmaksi mitä oon, mutta kun en ole.
Pitää nauttia näistä viimeisistä hetkistä, kun ei tarvitse pärjätä kokonaan yksin.
-
teiniangsteja teiniagsteja...
"mä teen kohta itsarin"
"melkein 17"
"en saa kattoa K ohjelmia"
"ajattelen karkaamista"
ei kai tuommoista ihmistä uskallakaan päästää minnekään kotoa pois
ja miksi pitäisi katsoa K-16 ohjelmia? suurin osa on K koska niissä on järjetöntä väkivaltaa.
voi hyvänen aika.
kyllä meilläkin on laseilla tietty järjestys :)
yritäpäs tyttö pärjätä...
-katarina-
Aattele ny: Oma isä haukkuu lutkaksi!
Vähämmästäkin menee hermot. Ja hitto! Toi oli mun mielestä ainakin fiksusti kirjotettu.
*pik rispekt little girlille* Jä pärjäilehän! :)
Henkinen väkivalta on mielestäni verrattavissa fyysiseen väkivaltaan. Haukkuminen, vähättely, vanhempien ylempiasema varmasti muuttavat lasta. Kodin pitäisi olla turvallinen ja ihana paikka, missä on hyvä olla.
Ensin kannattaa katsoa peiliin, eikä syyttää heti vanhempia. Sieltä voikin kurkistaa joku muu mitä ajattelit. Syy voikin olla sinussa.
Ensi kerralla, kun joudut kuuntelemaan aihettomia syytöksiä, kerro isälles miltä susta tuntuu, kuinka olet ainakin yrittänyt tehdä parhaasi, mitä tästä on aiheutunut sulle.
Luultavasti vanhempasi ovat vain huolissaan huomatessaan tyttären olevan aikuistumassa. Ajan kanssa asiat muuttuvat, toivottavasti parempaan suuntaan!
Hyviä jatkoja sinulle ja läheisillesi!
oot ainaki oppinu jotain ja joillain on paljo vaikeempaa eikä "maailmalla" yksin eläminenkään oo ruusuilla tanssimista. tsemiä.
No voi perse "lutka", miten sä yleensä jaksat elää?
Muista hengittää välillä, se tekee hyvää "aivo"toiminnallesi.
hmm..varmaan hankala tilanne. itse en ole kokenut samaa, joten mun on hankala kertoo omista kokemuksista..tuota on ilmeisesti jatkunut melko kauankin?!
en halua mitenkään loukata tms.,mutta onkohan isälläsi itsellään ongelmia kun tuntuu että se koko ajan purkaa niitä sinuun?
mun mielestä sun kannattaa ottaa yhteyttä todellakin johonkin lastensuojeluvirastoon!!
onko sinulla muita sisarruksia, jotka olisivat myös kokeneet saman?
voihan asia olla niinkin, että kun olet täysi-ikäinen, niin isäsi silti pitää sinua lapsena ja sama meno jatkuu?!?!?!
kantsii tehä asialle jotain, ennenku on liian myöhäistä...
nooh mitä mun isoveljeeni tulee, sen mielestä isäntä on täys kusipää, josta ei kannata välittää. Me tässä vasta juteltiin ja se sano että siinä vaiheessa ku isyys menee tolle tasolle, se on sen menettäny.
Kumpikaan sisaruksistani ei asu enää kotona ja monesti olenkin ollut evakossa siskoni luona. Veli asuu sen verran kaukana ettei sinne voi lähtee. Mun iässä siskoni karkasi monta kertaa mummolaan, mutta muuta en sitten tiiäkkään. Sisaruksillani ei ole kuin muutama vuosi ikäeroa ja uskon sen olleen jotenkin "helpottava" tekijä. Mulla vaan ei ole kotona enää ketään, jonka kanssa vois muodostaa jonkinlaista vastarintaliikettä.
Nooh mutta eiköhän tässä selvitä. Poikakaverini lupasi olla tukena, ja uskon hänen perheensäkin olevan, jos heillekin joskus uskallaudun kertomaan...
Kiitoksia teille, oli kiva huomata että sentään jotkut ovat mun puolella :)
kypsä elämä= lypsä lehemä