Kuulostaa henkilökohtaiselta ja ehkä aralta aiheelta - totta. Nyt useimmilla on kuitenkin päätöksestään (tai useammastakin) kulunut jo aikaa, joten ehkä asian voisi jakaa meille muillekin.
Itse "hyppäsin tuntemattomaan" - näin olen asiaa kuvaillut ystävilleni - 1997.
Ainoat mistä pidin kiinni oli työpaikkani ja poikani.
Kliseisesti - loppu on historiaa? - ei , vaan silloin alkoi tämä päiväni :)
Voi, kun voisitte kertoa edes vähän omista kokemuksistanne - menestystarinoita en nyt hae, vaan elämää!
Päätös, joka muutti elämäni
44
400
Vastaukset
Olen tämän joskus kertonutkin, tärkeä päätös oli lähteä Mikkelistä, vakinaisesta virasta, muuttaa tälle paikkakunnalle viransijaiseksi, joka tosin myöhemmin vakinaistettiin.
Paikkakunnan vaihto ei ole tosiaankaan helppoa kaikille - sinä uskalsit!
Minä junnaan edelleen syntymäkaupungissani, enkä enää täältä ole muuttamassa.transpositio kirjoitti:
Paikkakunnan vaihto ei ole tosiaankaan helppoa kaikille - sinä uskalsit!
Minä junnaan edelleen syntymäkaupungissani, enkä enää täältä ole muuttamassa.Ei paikkakunnan vaihto ollut vaikeaa, ehdin vain reilun vuoden Mikkelissä olla.
Sinne olin kulkeutunut Helsingin kautta.
Tärkeää oli se mitä paikkakunnan vaihdosta seurasi eli koti ja perhe.
Täällä olen pysynyt lähes 40 vuotta.
- hehehehee
Pienillä päätöksillä https://www.youtube.com/watch?v=E_poL6Dxci4
♪♫ Risteyksiä kyllä riittää
Ne johtavat ties minne
Hyvältä jos suunta näyttää, käännyn mä sinne
Kerrottu ei koskaan, onko oikee tää tie
Riittää silti kunhan eteenpäin se vie
Menestystä maailmalta en mä toivonut, en rahaa
Sieltä tullut aina on hyvää taikka pahaa ♪♫Mukava on värssysi ja sen edustama elämänasenne. Ei kaiken tarvitse olla etukäteen piiruntarkkaan suunniteltua suorittamista.
- maissiiii
Hyppyni tuntemattomaan, ehkä kauaskantoisin loikistani...
oli kun lähdin liki neljäkymmentä vuotta sitten savolaisen maanviljelijän matkaan.
(Nyt kun olen sukuni papereita tutkinut, niin isoäitini oli aikoinaan tehnyt saman tyylisen loikan, talon tytär lähti kulkurin matkaan ja onnensa löysi. Eipä minuakaan olisi jos ei olisi sitä hyppyä tehnyt.)
Helsingin keskustasta hyppäsin syvään savoon. Pienet piperrykset vaihdoin talikon varteen, vekkihameen haalareihin. Sitä se rakkaus silloin teetti.- maissiiii
Jos se elokuva oisi, niin rakkauselokuva se oisi, v
aan kovin oli surullinen loppu siinä.
Elämän makuinen mutta liian lyhyt.
Yli kaksikymmentä vuotta sitten naisystäväni lueskeli naistenlehteä. muistakseni Anna-nimistä ja siellä oli tarina Juha Kankkusesta, jonka vieressä valokuvassa oli pieni poika. Hän huusi makuuhuoneesta, että hei tule katsomaan tätä, siis sitä juttua ralliautoilijasta. Kertomus oli hyvä ja erityisesti se hellyyttävä kuva ylpeästä isästä vaan kolahti niin totaalisesti minuun ja vastasin spontaanisti: " Hei, tehdään tuollainen". Naiseni oli yllättynyt, mutta erittäin yhteistyökykyinen ja sen jälkeen kaikki elämässäni muuttui.
Naisesi on onnekas, kun hänellä on tuollainen mies! Minä aikanaan ilmoitin ex- miehelleni haluavani lapsen - hän totesi, että ok, sinähän sen teet?!
Tein sitten - siitä olen iloinen, mutta mies osoittautui myöhemmin kykenemättömäksi kantamaan vastuuta mistään...
- tupakatontuula
Päätin 9 vuotta sitten lopettaa tupakanpolton. En olisi etukäteen uskonut miten vapauttava päätös se oli, vaikkakin ensin todella vaikea toteuttaa. Enää ei ole tarvinnut aina etsiä paikkaa tupakoimiseen, valita tietyissä tilanteissa meneekö tupakalle vai kahville, kun molempiin ei aika riitä, jne. puhumattakaan terveydellisistä syistä, vaikkakaan mitään radikaalia sen suhteen en ole itse huomannut, mutta selvähän se on että tupakointi terveyttä tuhoaa.
Minä päätin pari vuotta ennen muuttoa, että lopetan tupakoinnen ennen uuteen kotiin muuttamista. En tiennyt miten, missä ja milloin lopetus käynnistyisi. Kohtasin niihin aikoihin monenlaista stressia ja tupakoin välillä kotona sisälläkin, kun tiesin, että kuitenkin piti tehdä pintaremontti ennen asunnon myyntiä.
Kun ystävät lähtivät lomamatkalle ja lupauduin hoitamaan heidän kissaansa niin, että viettäisin heidän kotonaan aikaa aina kun ehtisin ja jäisin välillä yöksikin. Parvekkeella oli lupa tupakoida, koska isäntäkin teki niin. Ensimmäisen viikon aikana totesin, että voisin oikeastaan lopettaa tupakan polton samantien. En ostanut mitään tukimyrkkyjä enkä purukumeja. Hämmästyin miten helposti onnistuin ja jostain käsittämättömästä syystä ilman minkäänlaisia vieroitusoireita. En ole sen jälkeen tuprutellut eikä ole yhtään tehnyt mieli.
Ilmeisesti omatoiminen aivopesu on todella erinomainen menetelmä. Suosittelen. ;)- O-Orvokki
ANTEEKSI Tupakatontuula, yritin avata kommentointilokeroa ja samalla sormeni osui myös alapeukkuun. En missään nimessä olisi halunnut punaista alapeukkumerkintää sinun viestiisi. Vihreää pystypeukkua olisin voinut mielelläni painaa, mutta se ei tietenkään enää onnistuisi.
Sain oikeudenmukaisena rangaistuksena punapeukun myös oman tekstini alle. Saapa nähdä tulee tähänkin. Toivottavasti ei. ;) - tupakatontuula
O-Orvokki kirjoitti:
ANTEEKSI Tupakatontuula, yritin avata kommentointilokeroa ja samalla sormeni osui myös alapeukkuun. En missään nimessä olisi halunnut punaista alapeukkumerkintää sinun viestiisi. Vihreää pystypeukkua olisin voinut mielelläni painaa, mutta se ei tietenkään enää onnistuisi.
Sain oikeudenmukaisena rangaistuksena punapeukun myös oman tekstini alle. Saapa nähdä tulee tähänkin. Toivottavasti ei. ;)eipä mitään, vahinkoja sattuu.................
Lopetin tupakoinnin 1998 - polttelin sitä ennen seitsemänkymmenluvun lopulta asti.
Kaverit ihmettelivät miten onnistuin, kun en käyttänyt laastaria tms apuja.
Kaikki alkoi siitä, kun nykyinen mieheni (silloin poikaystävä) tokaisi kerran vihjailevasti, että meidän perheessä ei ole tapana tupakoida - tarkoitti vanhempiaan ym.
Lopetin ja - kuinka ollakaan muutaman kuukauden kuluttua olimme kihloissa...sattumaako ;D
Minun nikotiinilaastarini oli rakkaus...
- Huono.muutoksille
Ihailen niitä jotka uskaltavat, itse olen varovainen sellaisen uuden suhteen, missä pitää tehdä äkkipäätös. Kaikki päätökset, jotka olen tehnyt äkkiä, ovat menneet persuuksilleen. Jos sitten saa pitkään perehtyä, niin voin ruvetakin. Ihan jotain työpaikan ja asuinpaikan ja kumppanin muutosta, siinä isoimmat. Hitaan arkisesti vain olen edennyt ja puurtanut. Mutta kyllähän ne kaikki ovat elämääni muuttaneet, enemmän hyvään kuin huonoon suuntaan.
- keho.ei.tykännyt
Saa nauraa, tämä tarina on tosi, mutta kivulias.
Viime perjantaina kävin kaupassa, joka ei ole vakiopaikkani. Ko. kaupassa ei ollut leipää, jota yleensä syön. Tein päätöksen ostaa toista merkkiä, toisen leipomon valmistetta. Perjantaista saakka minulla on ollut vatsakipuja, jotka äityivät eilen illalla sietämättömiksi. Olin hetkeä aikaisemmin tehnyt kaksi voileipää, laittanut maustekurkkua päälle. Yö meni huonosti ja tänään olen ajoittain kärsinyt myös kivuista. Taisi loppua leivän syönti totaalisesti, jos nämä kivut siitä johtuvat.Älähän nyt hötkyile! Ikävää, että sairastuit, mutta kokeile nyt kuitenkin vielä edes sitä "vakileipääsi"...
- keho.ei.tykännyt
transpositio kirjoitti:
Älähän nyt hötkyile! Ikävää, että sairastuit, mutta kokeile nyt kuitenkin vielä edes sitä "vakileipääsi"...
Tänään meni vain maitohappojuomaa tähän asti. Äsken tein munakkaan naturellina, jota pieninä suupaloina syön kuulostellen miten maha reagoi. Joku suolistohäikkä siitä leivästä tuli. Oli varmaan liian hapanta ja aiheutti ilmastomuutoksen suolistoon.
Täytyy nyt asteittain lisätä erilaisia ruokia, josko sitä tuttua leipääkin. Katsotaan miten etenee vai joutuuko ihan tohtorin pakeille. Teet juuri niin kuin lääkäri olisi suositellut eli suljet pois mahdolliset ärsykkeet. Vaikeahan lääkärinkään on muuten arvioida tilannetta ellei selvä vatsatauti tai ruokamyrkytys.
Kyllä se siitä - toipumisia :)
- flegmaatti
Hypyt aikansa elämäntapana.
Omaisuuteni ei edes täyttänyt jenkkikassia kun hyppäsin sveduihin rahaa niukasti lompakossa.
Ei ollut mitään kontakteja ja järkytyksekseni havaitsin miten onnettoman valmiuden 50/60 luvun oppikoulu antoi ruotsin puhumiseen ja ymmärtämiseen.
Hätistivät minut Blekingeen jonka skånskaa ymmärsin vielä vähemmän.
Työpaikka oli valmiina ja aloitin ensimmäisenä aamuna.
Seuraava hyppy oli jouluviikolla Södertäljeen ja siellä ikimuistoinen hyppy jouluaattona umpikännissä vieraalla autolla päin liikennemerkkiä pääkadulla.
Oli lyhyempiä hyppyjä Osloon ja myöhemmin myös Suomeen.
Harkitsin hyppyä Kanadaan tai Australiaan mutta ne elämäntapahypyt jäivät toteuttamatta.
Aikanaan avioiduttuani valmistumiseni jälkeen tein 7 hyppyä eri paikkakunnille vakituisiin työpaikkoihin ja vakiintumisjakson jälkeen 10 eri mittaista hyppyä milloin mihinkin puutteen torjuntaan.
Matkan varrella sain kolme sen laatuista työtarjousta, että ne olisivat todennäköisesti merkinneet radikaalia muutosta elämään mutta perhesuhteet olivat jo vieneet tehon ponnistusvoimasta.
Mikään hyppy ei muuttanut elämääni. Vain ohjasivat sen suuntaa.
Toteutumatta jääneet hypyt olisivat saattaneet muuttaakin mutta eipä kuitenkaan kaduta.En kadu minäkään, vaikka vaikeimman kautta on aikanaan tullut luovittua. Jälkiviisaus ei muuta mitään, ja silloin teki sen hetkisen ymmärryksensä mukaan päätöksensä.
- Syrjähypyt
Elämä kulkee ja aina on kantanut.
Pitkästä liitosta ( 25v. ) erosin ja yksinhuoltajana pärjäsin .
Hyppäsin tuntemattomaan lasteni kanssa .
Pari vuotta sinkkuna kunnes tärppäsi -
uutta liittoa 4 v , kunnes huomasin ettei ole rakkautta jatkaa yhteistä matkaa.
Tämänkin rohkeasti lopetin. En ole katunut.
Sormukset ei pitele. https://youtu.be/SRR7VU2O27w
Lapsilla ei kannata suhdetta paikata se ei tuo onnea.
Tulevaisuudessa vielä nostan kytkintä , mutta suuntaa vielä en tiedä
tänne en ole juurtunut .
Sydän näyttää ja ohjaa minne kohtalo kuljettaa
ja aina täytyy uskaltaa !
On vain yksi elämä ja sen elän oman onneni seppänä.Nostan Sinulle lierihattuani! Kun elää täyttä elämää, ei tarvitse lähdön hetkellä katua päättämättömyyttään ja sitä ettei tarttunut tilaisuuksiin.
- ö-Öö
Dominoteoria
Kokolailla samoilla linjoilla flegmaatin kanssa. Kaikenlaista ollut, mitään yksittäistä turha nostaa esiin. Joku, pienikin kompurointi ois jihtanut aivan erilaiseen tulokseen. Toki joitain "tilaisuuksia" jäänyt käyttämättäkin, nekin siis vaikuttaneet nykyhetkeen.
Ei kaikki aina ole siinä hetkessä hyvin mennyt,, kuitennin sentään tapahtunut jotain. Ei kaduta tehfyt juut, vaikkei niistä ehkä aina ole ylpee tai muistelis sitä hetkee lämmöllä. Koitan vaan varoa, että en alkaisi liikaa harmittelemaan niitä juttuja, jotka jostain syystä jääneet suunnittelun asteelle :D
Elämässä kun ei ole kenraaliharjoituksia, suoraan, improvisoiden, yhdellä otolla purkkiin.
=DW=Minulla taisi olla avioliiton kymmenvuotiset kenraaliharjoitukset... Ensi-ilta tulikin vasta 20.2.2000, kun nykyinen liittoni alkoi...
Ei vaan, tiivistit hienosti asian viimeisessä lauseessasi!
- pepustakaikki
Oikeasti täällä sen enempää kuin muuallakaan ei voi kertoa oikeita tarinoita - eikä ole usein syytäkään. Ihmiset repivät rikki sen, joka kertoo, eivät mistään erityisestä syystä, ihan muutoin vain.
Itse en ole erityisen hyvin "selviytynyt". Muuttanut olen kymmeniä kertoja, takana on useita työpaikkoja ja aloja, turhia opintoja, huonoja suhteita, useita psyykkisen puolen diagnooseja.....mitähän vielä. Niin kauan kun olin työelämässä meni suht hyvin, mutta oli pakko jäädä vanhuuseläkkeelle jossain vaiheessa.
Nyt odotan kuolemaa. Olo on kammottava. Takana useita kymmeniä vuosia hoitoja, jotka eivät ole auttaneet oireisiin mitenkään.Kiitos, kun vastasit. Minä EN kuulu ikinä rikkirepijöihin, jotka ovat ihmisyyden typeriä ilmentymiä ja pellejä!
- Kuolemaaeiole
Ovatkohan sinun 'lääkkeesi' yhtä huonot ja väärät kuin asenteesikin? Mutta voihan se olla, että kuolo korjaa kaikki asiasi paremmiksi ellei hyvikvi.
- Tuhatyksioikeaapäätöstä
Mikään yksittäinen päätös ei voi muuttaa kenenkään elämää, että se asettuu yhteen ja samaan uomaan - ei ihminen viihtyisi sellaisessa.
Jokainen joutuu tekemään satoja päätöksiä elämänsä aikana. Mutta vaatii taitoa, että kun on tehnyt väärän päätöksen ja lähtenyt sinne, hallitsee siellä tehdä toisen ja kolmannenkin päätöksen, että voi muuttaa suuntaa uuteen ulottuvuuteen.
Kyllä ne oikeatkin polut löytyvät pikku hiljaa.
Niitä (polkuja) onkin syytä olla useampia, joita kulkea, ettei yksi ja sama ala kyllästyttämään.
Siksi ihminen tahtoo myös pakkeloida itsensä useammallakin harrastuksella paetakseen arkensa tylsyyttä.
Päätöksien on syytä olla myös sellaisia, että niitä voi perua ilman hankaluuksia, jos sattuu iskemään huvittamattomuus päivän mittaan. Itse olen esimerkiksi joskus perunut matkoja kun ei ole sitten huvittanutkaan lähteä juuri sillä hetkellä.
Elikkä periaatteessa ihminen ei ole koskaan valmis ja täysin tyytyväinen olemassa oleviin olosuhteisiin.Kohdallani juuri yksittäinen päätös aikaansai dominoefektin. Luovuin asunnostani ja vaihdoin toiseen kaupunginosaan vuokralle tutulleni. Meni alle viikko, kun nykyinen mieheni tupsahti eteeni ja tunnettuamme kolme päivää muutin hänen luokseen - tässä olemme edelleen , asunto on toki yhteinen, uudempi ja oma . :)
Ymmärrän toki, että jokaisella on oma tarinansa ja siksihän ketjun avasinkin. En halua yleistää mitään, ethän sinäkään. Jokaisellahan on oma tarinansa!- taidan.olla.nyhverö
transpositio kirjoitti:
Kohdallani juuri yksittäinen päätös aikaansai dominoefektin. Luovuin asunnostani ja vaihdoin toiseen kaupunginosaan vuokralle tutulleni. Meni alle viikko, kun nykyinen mieheni tupsahti eteeni ja tunnettuamme kolme päivää muutin hänen luokseen - tässä olemme edelleen , asunto on toki yhteinen, uudempi ja oma . :)
Ymmärrän toki, että jokaisella on oma tarinansa ja siksihän ketjun avasinkin. En halua yleistää mitään, ethän sinäkään. Jokaisellahan on oma tarinansa!Onpa hienoa uskallusta tarttua hetkeen ja mennä isoin harppauksin eteenpäin. Ihailen.
Kiitos! Edellisestä erostani oli kuusi vuotta ja yksityiselämäni oli melkoista vuoristorataa. Tavattuani mieheni tiesin heti hänen tuovan rauhan, rakkauden ja turvallisuudentunteen elämääni. Onnenkantamoinen.
- piikarenkihoitaja
10 vuotta sitten tein elämäni tyhmimmän päätöksen, kun otin vuotta aiemmin itse eroa halunneen puolisoni takaisin. Tuota päätöstä kadun, kadun, kadun päivä päivältä yhä enemmän. Uskoin lupauksiiin paremmasta, ainakin toivoin niiden toteutuvan.
- Älä-tyhmittele-enää
Tyhmin tässä todellakin olet sinä, koska et ole pannut uudenpaa eroa vireille jo ajat sitten. Sen olisi pitänyt tapahtua jo 9 vuotta sitten.
- piikarenkihoitaja
Älä-tyhmittele-enää kirjoitti:
Tyhmin tässä todellakin olet sinä, koska et ole pannut uudenpaa eroa vireille jo ajat sitten. Sen olisi pitänyt tapahtua jo 9 vuotta sitten.
Oletko varma, että voit noin vähien tietojen perusteella sanoa minua tyhmäksi. Itse sanoisin olevani liian kiltti, vastuuntuntoinen ja luotettava. Noita luonteen piirteitä kai yleensä voisi sanoa hyveiksi mutta ainakin tässä tapauksessa ovat koituneet taakaksi, valtavaksi taakaksi.
Vielä yhdeksän vuotta sitten kaikki näytti paremmalta. Muutaman vuoden päästä puolisoni uusi, hänelle sopimaton hyvin stressaava työ käänsi syömis(ahmimis)- ja paniikkihäiriön ja masennuksen taas huonompaan suuntaan, siihen vielä muita sairauksia lisäksi. Tänä päivänä ei pärjää ilman apua, edes housuja saa jalkaan eikä pyllyä pyyhittyä.
Okei, olin tyhmä silloin 10 vuotta sitten mutta myöhemmin, en ole voinut monisairasta puolisoa hylätä vaikka oma elämänlaatu siitä monin tavoin olisi kohentunutkin. - Perustelet-väärin
Tuollaisille asioille on yhteiskunnallinen ratkaisu. Sitä sanotaan laitoshoidoksi.
Älä sitten valita jos olet taakan ottanut. Toki tuhat pistettä ja metsomerkki, että olet uhrautunut. Mutta hukata oma elämä asialle joka ei ole pakko, on kyllä hulluutta.
Hanki edes lomia. - piikarenkihoitaja
Perustelet-väärin kirjoitti:
Tuollaisille asioille on yhteiskunnallinen ratkaisu. Sitä sanotaan laitoshoidoksi.
Älä sitten valita jos olet taakan ottanut. Toki tuhat pistettä ja metsomerkki, että olet uhrautunut. Mutta hukata oma elämä asialle joka ei ole pakko, on kyllä hulluutta.
Hanki edes lomia.Etkö ymmärtänyt lukemaasi. Empatia estää, en itsekkään haluaisi missään laitoksessa asua.
Enkä valittanut, vastasin vain rehellisesti aloitukseen.
Ja niistä lomista. Kuvittelin pääseväni viralliseksi omaishoitajaksi, ei vaan kriteerit täyttyneet, tässä kunnassa. Muutenkin touhua ihmetellyt. Ei ihan tasan mene avut kunnan puolelta. Jotakin jo ennen sairastumistaan työkyvytöntä aivoinfarktipotilasta tuetaan vuosikaupalla kuntoutuksilla ja "virikematkoilla" taksikyydillä vaikka mitään edistystä ei tapahdu. Syömishäiriöiselle ei apua löydy mistään, jotain laihdutusryhmiä tarjotaan, äly hoi älä jätä.
- eisiipi
Äitini opasti minua pysymään melko itsenäisenä esim. taloudellisesti. Hyvän elämän olen saanut. Opiskelin keskimääräistä pidemmälle. Koskaan en ole virallisesti asunut miehen kanssa samassa osoitteessa. Rakkaita on ollut, on lähtenyt yläilmoihin ja taas on tupsahtanut elämääni. Päätös itsenäisyydestä on pysynyt.
Näinhän se on - ei parisuhde ole ainoa autuaaksitekevä asia. Pääasiahan toki on, että itse on tyytyväinen elämäänsä!
- Psykoterapeutitar
Totesin kaksitoistavuotiaana lastenkodissa asuessani, että toiset tarvitsevat sen tukea enemmän, kuin minä. Meillä oli tyhjä asunto ja toiset lapset olivat ilman kotia. Ilmoitin, että muutamme takaisin kotiin yhdeksänvuotiaan sisarukseni kanssa. Hyvästellessään hoitajat sanoivat, että tulkaa takaisin, jos ei kotona asuminen onnistu. Sanoin vain, että kyllä jotenkin onnistuu.
Kyllä se alku otti koville. Kodissa oli kylmää, likaista ja yksinäistä. Ei ollut hoitajia pitämässä huolta. Siinä sitten nojasin kirjoituspöytään ja mietin, miten tästä eteenpäin. Tiesin, että tulee mutkia matkaan, eikä kaikki aina mene niin putkeen, mutta asetin tavoitteeksi, että joka vuoden lopussa tarkistan tilanteen ja tuloksen on näytettävä positiiviselta, että taas on selvitty.
Niin se vuosi vuodelta meni ja aina tiesin selvinneeni! Silloisen opin mukaan eläminen ja aina päämäärän asettaminen ja siihen tavoitteellinen pyrkiminen on tehnyt elämästä loppujenlopuksi helppoa.Olit harvinaisen viisas ja kypsä ikäsi huomioonottaen. Onneksi selvisitte - olen ( lähes) sanaton!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1078893
- 936800
Minua nainen harmittaa, että en pääse sun rahoihin käsiksi
En pysty myöskään pilaamaan elämääsi niin kauan kun sulla on fuck off pääomaa. Harmittaa myös etten tiedä kuinka paljon656550Sydän karrella
Jos yritän olla niin rehellinen kuin pystyn paljastamatta mitään tärkeää. Ensiksi mä huomasin sun tuijottavan mua. Ihme345441Olet taitava
monessa asiassa. Myös siinä, miten veit sydämeni. Äkkiarvaamatta, pikkuhiljaa. Yhtäkkiä huomasin että minusta puuttuu jo664863- 553541
- 503375
- 513132
- 562932
Sinällään hauska miten jostakin
jaksetaan juoruta vaikka mitä. Jakorasia yms. Raukkamaista toimintaa. Annetaan jokaisen elää rauhassa eikä levitellä per512916