Miettimässä papukaijan hankkimista

Ei löydy Suomesta

Meillä on ollut munkkiaratti. Älykäs ja nokkela kuten papukaijat yleensäkin. Aratit elävät yleensä laumoissa ja laumalinnut ovat äänekkäitä. Niiden kaikki äänet muutamaa lukuunottamatta on niin kovia että kuuluu helposti naapuriin jopa normaalilla puutaloalueella. Kerrostalossa vielä paremmin. En usko että löytyy ns hiljaista papukaijaa.

Aiotko hankkia lentohäkin? Tai voiko lintu lentää kotona vapaasti?
Mikä tarkoittaa ettei hyllyissä tai seinillä saa olla mitään minkä lintu voi pudottaa,mihin se voi tarttua tai minkä rikkoa? Niillä on nokka ja se on nakerteluun tarkoitettu. Ne nakertavat kaikkea,kokeilevat kaikkea koska nokka on niiden kolmas raaja. Ne maistelevat kaikkea.
Kämpästä lähtee helposti tapetit,sähköjohdot voidaan purra rikki...

Ne tarvitsevat paljon seuraa ja virikkeitä ,todella paljon. Jos eivät niitä saa,ne stressaantuvat ja alkavat rikkoa paikkoja. Tai pitkästynyt lintu voi repiä itsensä kaljuksi tai käyttäytyä muuten oudosti. Nokkaa ja kynsiä pitää leikata ja hoitaa. Oikea ravinto yms yms.

En myöskään tahdo kuulla mitään typistetyistä siivistä jotta ei voi lentää,se on minusta sairasta eläinrääkkäystä.
Papukaijat ovat myös pitkäikäisiä. Sinun pitää jaksaa olla arattisi kaveri jopa 40 vuotta.

Ja mitä kookkaampi kaija, sen kalliimpi hinta.

Joo, mikään papukaija ei ole hiljainen sanan varsinaisessa merkityksessä vaan ainakin puuskittain ja/tai jotenkin kiihtyneenä voi volyymi kohota varsin kunnioitettaviin desibeleihin .
Kohtuullinen äänenkäyttö (tyyliin ei ehkä ihan heti ala kerrostalossa tulla häätöuhkauksia) löytyy esim undulaatilta, neitokakadulta, raita-aratilta ja kakarikilta (=kruunuviherkaija). Nämä siis lajeja joita kohtuullisin ponnistuksin voisi jostain Suomessa löytääkin, ja etenkin neitokakadu noihin mainitsemiisi kriteereihin sopisi muutenkin. (Tai siis neitokakadut, mielestäni kun juuri mitään lintulajia, ja etenkään papukaijoja, ei pitäisi yksinään pitää jossei joku ole paikalla suunnilleen 24/7 pitämässä seuraa).
Käytännössä jos jotain muuta kuin neitokakadua tai undulaattia havittelee ja jotain juuri tiettyä lajia, niin saa valmistautua pitkäänkin vahtailemaan erilaisia myyntipastoja ja harrastusryhmiä josko poikasia tai kodinvaihtajia jossain sattuisi ilmaantumaan, tai sitten on otettava yhteyttä johonkin lintuja maahantuovaan liikkeeseen josko keskemmältä eurooppaa saisi kaupan kautta toivotun lajin edustajia tuotua maahan.
CITESiin kuulumattomia lintulajeja saa itsekin omaksi lemmikiksi EU-alueelta haettua varsin olemattomalla byrokratialla, mutta käytännössä kaikki papukaijat muutamaa kaikkein tavallisinta lemmikkilajia lukuunottamatta siellä CITES-listoilla keikkuvat ja tarvitsevat enemmän paperisotaa ja vähintään alkuperätodistuksen matkaan.

CITES-lajeista ei ole minulla omaa kokemusta, itsekin kun vierastan kovin runsasta lupaviidakkoa. Itse olen hakenut omaan parveen vain CITES listoille kuulumattomia suoranokkia, joilla riittää itse väsätty "vakuutan että tuontitehdot on kunnossa" paperi ja että rengas on jalassa (ja luonnollisesti että oikeasti ovat terveitä ja muutenkin säädökset täyttäviä).

Euroopasta tuodessa (tai vaikka vaan Ruotsista) ei matka ole mitenkään kohtuuton ja kunhan kuljetushäkki on asiallinen, ruokaa ja vettä on tarjolla ja katsoo ettei lintu pääse paleltumaan tai tikahtumaan kuumuuteen, ei terveellä linnulla ole mitään hätää muutaman päivä matkustuksessa jos nyt vaan normaali ihmisiin tottunut lemmikkilintu on kyseessä . Matkaamaanhan ne lemmikkikauppojen tuontilinnutkin joutuu, eikä välttämättä niinkään mukavasti kuin itse hakiessa. Toki kuitenkin muutto aina jonkunlainen stressitekijä on mille tahansa elävälle ja kannattaa vointia tarkkailla huolellisesti matkan aikana ja viikko-pari sen jälkeen. Jonkunlainen lämpölamppu tai -matto matkatavaroissa ei ole pahitteeksi kaiken varalta (joskin edellyttää että on käytössä sähköäkin matkan aikana, laivalla Itämeren yli on aika leppoisaa matkantekoa sekä elikoiden että ihmisten kannalta katsoen...)