Kaksi päivää sitten poikkesin ohikulkumatkalla Kuopion suuntaan ajellessa aamupäivällä paikalliseen K-Markettiin, joka tuntui uinuvan talviunta. Teki mieleni ostaa pientä purtavaa piristeeksi ennen seuraavaa etappia. Etenin aluksi vakain askelin kohden pullatiskiä, jossa olikin muutama leivos hiukan liian tummiksi paistuneina ja yhdestä oli puraistu pala! En ollut uskoa ruskeita silmiäni! Kuka oli kehdannut maistaa leivonnaista ohikulkiessaan ilman aikomusta ostaa sitä?
Sivuutin nuo herkut toivoen löytäväni jotain maistuvampaa.
Myymälässä oli hiirenhiljaista. Seuraavan hyllyn päädyssä oli ihanalle tuoksuvaa vanhan ajan ruislimppua, aivan lämpimänä höyryävää, pussissaan. Pysähdyin hetkeksi miettimään, kuinka voisin saada siitä siivun irti ilman veistä. En pidä tapanani kuljeskella veitsi taskussa. Olisin voinut minäkin maistaa ennen ostopäätöstä, ja toisaalta matkalla leikata palasta, kun ei muutakaan pehmeämpää hyvältä maistuvaa syötävää löytynyt. Päädyin laittamaan limpun ostoskoriini hiljaisuuden edelleen vallitessa. En pitänyt minäkään isompaa ääntä.
Ennätin astua vain pari askelta lähteäkseni vielä hakemaan jotain juotavaa suunkostukkeeksi, kun säikähdin halvaannuksiin asti ja jalkani valahtivat hervottomiksi . Aivan lähimmän hyllyn takaa kuului ähkäisy ja samalla voimakas pieraisu joka kajahti sumeilematta ilmoille.
Mitään ennakkovaroitusta en saanut, että siellä joku voisi olla, ja ehkä tuo joko itse kauppias tai kassatyöläinen myös erehtyi luulemaan olevansa myymälässä yksin. Näytti seisovan siinä selin kynä suussa jotain vihkosta selaten. Tuon kaiken kokemani jälkeen etenin vielä hiljempaa juomahyllyjen väliin jääden sydän pamppaillen odottamaan seuraavaa askelta. En halunnut herättää huomiota ja aiheuttaa turhaa häpeää ilman laskijalle. Otin limonadipullon ja hiihdin matalana kassalinjalle. Siellä istui kassaneiti ajatuksissaan kynsiään napsutellen, mutta heti terästäytyen, kun näki minun tulevan. Maksoin ostokseni ja autossa järsin ilman voita sitä ihanaa ruisleipää. Taidan hakea limpun paluumatkallakin kotiin viemisiksi.
Sivuutin nuo herkut toivoen löytäväni jotain maistuvampaa.
Myymälässä oli hiirenhiljaista. Seuraavan hyllyn päädyssä oli ihanalle tuoksuvaa vanhan ajan ruislimppua, aivan lämpimänä höyryävää, pussissaan. Pysähdyin hetkeksi miettimään, kuinka voisin saada siitä siivun irti ilman veistä. En pidä tapanani kuljeskella veitsi taskussa. Olisin voinut minäkin maistaa ennen ostopäätöstä, ja toisaalta matkalla leikata palasta, kun ei muutakaan pehmeämpää hyvältä maistuvaa syötävää löytynyt. Päädyin laittamaan limpun ostoskoriini hiljaisuuden edelleen vallitessa. En pitänyt minäkään isompaa ääntä.
Ennätin astua vain pari askelta lähteäkseni vielä hakemaan jotain juotavaa suunkostukkeeksi, kun säikähdin halvaannuksiin asti ja jalkani valahtivat hervottomiksi . Aivan lähimmän hyllyn takaa kuului ähkäisy ja samalla voimakas pieraisu joka kajahti sumeilematta ilmoille.
Mitään ennakkovaroitusta en saanut, että siellä joku voisi olla, ja ehkä tuo joko itse kauppias tai kassatyöläinen myös erehtyi luulemaan olevansa myymälässä yksin. Näytti seisovan siinä selin kynä suussa jotain vihkosta selaten. Tuon kaiken kokemani jälkeen etenin vielä hiljempaa juomahyllyjen väliin jääden sydän pamppaillen odottamaan seuraavaa askelta. En halunnut herättää huomiota ja aiheuttaa turhaa häpeää ilman laskijalle. Otin limonadipullon ja hiihdin matalana kassalinjalle. Siellä istui kassaneiti ajatuksissaan kynsiään napsutellen, mutta heti terästäytyen, kun näki minun tulevan. Maksoin ostokseni ja autossa järsin ilman voita sitä ihanaa ruisleipää. Taidan hakea limpun paluumatkallakin kotiin viemisiksi.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Taidat hakea jutunjuurta vain provosoidaksesi ja mustamaalataksesi!
Ai sinäkö olit kun kyyryssä hiivit kassalle. Minä voin tunnustaa, että minä sen paukun laskin. Olin syönyt sitä ruislimppua ja kun hyvälle maistui ja tuoksuikin, piereskelin pitkin päivää. Minä myös haen sitä mainion makuista ja hajuista lippua lisää.
Vai on hehkuttaja ollut kaupassa piereskelemässä.
Voi hyvänen aika kuinka jollekin voi olla ihan tavan kaupassakäynti noin traumatisoiva kokemus. Mutta hei,ilon kautta uusille kauppareissuille ja hakemaan Mannisen makeaa ruis-
leipää vaikka sitten kuiviltaankin natusteltavaksi!
Monelle suolahessa olevalle kaupassa käynti on traumasoiva kokemus lomareissulla Konneveelle, kun ruoka muutoin tarjoillaan sänkyyn. Siinä ei tahdo edes ahterin tulppa auttaa, kun makea ruisleipä pyrkii ulos.
Jospa teillekin joskus sattuu sama löydös Mannisen ruisleivästä jonka minä jouduin kokemaan kuinkahan sitten suu siihen reagoi, pakopuolesta puhumattakaan.
Kyllä oli totaalinen stop Mannisen leipomon tuotteiden käyttöön.
Minkäs teet? Kyllä kauppiaskin piereskelee samoin kuin asiakkaat hyllyjen välissä. Ei se synti ole. Hajuvana siitä leviää. Sitä erehtyy joskus luulemaan, että on yksin paikalla kun on hiljaista, ja laskee täydeltä terältä, kuten ohiajava sai todistaa. Ei se kauppaa huononna jos kauppias pieraisee! Haha
Mannisen ruisleipä maistuu makoisalle. Tuoreena kun syö, niin alkaa mahasta ilmat haluta pihalle. Ei se ihme jos marketin väkikin turahtelee. Sitä limppua ei nimittäin kauan haistele kun on jo pakko natustaa. Onhan liiketiloissa kai hyvä ilmastointi.
Varmasti aloittaja on leipomon omaa porukkata. Sikäli huono mainospuhe etten malta olla raottamasta omia tilanteita siitä leivä kyrsästä. Aikoja sitten jyrsiessä sitä kyrseä oli suu verta täynnä kielessä pitkä haava,kitalaessa toinen viilto. Syykin selevisi tyhjentämällä suu lautaselle, jos olis tullut nieltyä se kukaties olis suntiolle hommia ollunna
Mikäs kalman viikate sinne oli kätketty?