Joo olin ennen lukiota uskovainen itseni suhteen, mutta heti kun alotin lukion niin kaikki muuttu niin myös mun itsetunto. Mä en oo enää sama tyyppi, mikä olin yläasteella, mikä on todella ikävää ja muistelen aika usein miten onnellinen oikeasti olin ennen. Lukio on antanut mulle muutakin kuin stressiä, paineita, mutta myös uuden ajattelutavan. Tarkoitan siis syvemmän ajattelutavan. En ole täysin onnellinen lukiossa. Mutta on ollut pieniä ihania hetkiä.
Se mitä luulin lukiosta ennen niin olisi pitänyt heti jo siirtyä johonkin ammattiin opiskelemaan. Opiskelu lukiossa on vaa raapinut mun itsetuntoa pois ja sitä uskoa että pärjäisin. Pian alkaa ylioppilas kirjoitukset niiku mun kavereilla myös. Ja stressaan ihan hirveästi, sillä kaikki ne 2 puol vuotta oon vaa stressannu niistä yo-kirjotuksista. Oon kertonut mun ongelmasta mun kavereilla, mutta ne eivät näe miksi stressata yo-kirjotuksista, sillä jos munaa ne kirjotukset niin munaat myös oman tulevaisuuden pääsemättä mihikää jatko-opiskelee minne oikeasti haluaa. Olen myös tämän kyseisen saarnan kertonut mun koulun kuraattorille, mutta sekään ei näe sitä ongelmaa. Ja sen haluna on vain nauttia niistä pienistä hetkistä mitä on ja uskoa itseensä että pärjäis niissä yo-kirjotuksissa. Mut ei se oo yksiselitteistä, että nyt vaa uskot. Mutta kun yrität uskoa omaan osaamiseen silti normaali kokeista saan jtn aivan toisia numeroita mitä mä oikeasti haluan. En voi hyväksyä itselleni sitä että saan niiku melkee joka vitun normi kokeesta sellaisen numeron, mikä menee äärirajojen toiselle puolelle. Ja se jatkuva opiskelu ja pänttääminen on vaa tuhonnut itsetuntoni raiteita yksi toisensa jälkeen. En pysty olla miettimättä asiaa, kun se häiritsee mun elämää niin paljon.
Ja mä tiiän että mun seuraava jatko- opinto paikka on ammattiopisto, sillä mun tilanteessa en tuu pääsee ammattikorkeesee, minne haluaisin, koska tiiän että musta ei oo siihen ja itse tuntokin sanonu oman osansa.
Mun itsetunto lopahti heti kun menin lukioon
2
335
Vastaukset 2
Hei
Kuvaat tosi hyvin tuntojasi. Vaikka lukio on vienyt itsetuntoasi, ei se ole vienyt kykyäsi kirjoittaa hyvin ja osuvasti.
Se tuntuu ihmeelliseltä, ettei kukaan kavereistasi stressaa lainkaan kirjoituksia ja kuraattorikin ihmettelee murheitasi. Onko tosiaan noin?
Minusta on ihan selviö, että lukio on raskas. Se on aivan toinen maailma kuin yläkoulu. Ja kirjoitukset on stressaava asia. Ei tunteissasi ole mitään väärää, päin vastoin hyvin ymmärrettävää. Jos lukiossa aikoo menestyä, on luettava paljon. Harva on sellainen luonnonlahjakkuus ja hyvämuistinen, ettei tarvitsisi kovasti lukea. Jos haluat hyviä arvosanoja, tee sitkeästi töitä niiden eteen. Hae apua esim. yksityistunneilta jos koet siitä olevan hyötyä ja se on mahdollista.
Mietin, että voisiko itsetuntosi alkaa rakentua yhä enemmän muun kuin koulusuoritusten varaan? Kerrot, että aiemmin se oli ihan hyvä. Mitkä asiat voisivat saada itsearvostuksesi palautumaan? Olet joka tapauksessa paljon enemmän kuin numerosi ja arvosanasi. Kerrotkin jo löytäneesi syvyyttä ja joitain valopilkkuja lukionkin aikana. Voisitko vahvistaa niitä yhä?
Olet joka tapauksessa arvokas ja tärkeä ihminen, vaikket saisi niin hyviä arvosanoja kuin toivoisit. Toista sinua ei ole maan päällä.
Lämmöllä,
pappi Elisabet- realitywithbigteeht
Ei kukaan voi sinulle antaa sitä ihanaa helpotusta taikalauseella mitä odotat.
Etkä sinä palata siihen lukiolaiseen joka olit. Voit olla enemmän, voida paremmin, olla lähempä sitä kuka olet nyt. Tai jumittaa seuraavat 70 vuotta "kun minä olin lukiossa....".
Toki kiva jos yo kokeet menee hyvin. Itse myöhästyn ensin bussista, pääsin autolla(äidin kiilattua bussin) lopulta kyytiin ja nukahdin. Pari asemaa ja kilsaa myöhemmin heräsin ja juoksin...Eipä menny hyvin muutkaan aineet. Sitten tuli liiankin rentoja vuosia, sekoilua ja bilettämistä. Asuin useilla mantereilla. Lopulta hain yliopistoon jä pääsin parhailla pisteillä(yo paperit oli sieltä syvältä). Veli on lääkäri, ei käynyt koko lukiota vaan jonkin opiston joskus ja eli villiä elämää sirkuksessa ja bilelomakohteissa.
Jos elämää stressaa jo lukiossa eikä lopeta, sitä stressaa kuolemaan asti. Mikään johtajan, tohtorin, ylilääkärin, supertutkijan, astronautin paikka ei sitä lopeta vaan lisää vaan sitä koska sama ihminen löytää ressin vaikka nakeista jääkaapista. Lopulta onkin kyse siitä mitä ihminen valitsee elämän ohjeekseen. Ihminen voi negistellä vaikka miten, samaan aikaan elämä se vaan kulkee eteenpäin, tarjoaa mahdollisuuksia ihmisille ja ei erittele kuka niihin tarttuu.
Itse olin päätymässä rikolliseksi ja monella tasolla ikävään elämään. Nyt opiskelen parhaassa alan yliopistossa, takana huikeita kokemuksia maailmalta ja tavoite opintojen jälkeen asua maailmalla, ajaa ferrarilla ja reenata. Omat lukiopinko ja yokoe huiput ovat mm äidinkielen opettajia yms ja samoissa ylä-aste -ja lukio-kouluissa missä aikoinaan taikinoitiin. Hyvin kannatti ressi!! :)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Suomalaisten pinna paloi - Ärsytys iskee uudesta TTK-juontajasta "Eihän tälle voi kun nauraa"
Oliko Veronica Verho hyvä valinta TTK-juontajaksi? Uuden TTK-juontajan henkilöllisyyttä on arvailtu siitä asti, kun Va1092280Mitä tapahtuu?
Mitä tapahtuu Humalojalla? Poliiseja talon ympärillä ja paljon ihmisiä pitkin pihoja???23903- 103896
- 71892
- 48845
Suomi on viittä vaille sodassa Venäjän kanssa...
...syynä tähän on kokoomuslainen presidenttimme Stubb. Hän on ainoa eurooppalaisen maan johtaja, joka kärkkäästi ja taha563816- 82718
Olen vähän epävarma siitä, oletko kiltti
Nainen, ensivaikutelma oli, että olet tosi hyväsydäminen eli siinä mielessä harvinaisuus. Eli et mene virran mukana, etk76660Herkkä, hellä, aurinkoinen, kaunis upea, valonsäde on hän nainen
Ja myös fiksu, älykäs ja luonnonläheinen. Erittäin mielenkiintoinen ja kiltti ihminen. Haluan tuntea hänet, koska kaik24612- 57571