Kuka minä olen? Teenkö tämän siksi että kaikki olettavat sen tekevän? Vedänkö käteen vai tunnenko että minun pitää tehdä niin? Piilotanko pullon läheisiltäni vai itseltäni? Hulluus, niin se on niin lähellä minua ja nerous....mikä vitun nerous? Kuvittelenko olevani parempi ja viisaampi kuin muut...Kyllä! Juuri sitä etsinkin...jotain oikeutusta runkkarille tässä maailmassa jossa ei voi olla koulutettu,fiksu ja hoitaa asiansa niin helvetin hyvin.Osta asunto, tee lapset vie ne harrastuksiin tee sitä tee tätä blaa blaa olenko tarpeeksi hyvä, mitä? Olisinko parempi jonain muuna? Yksinäisenä erakkona tai sotilaana,muiden käskettävänä? Sano nyt mikä on sinun fantasiasi?Allasi vai päälläsi?Mikä sinusta tuntuisi hyvältä? Voisinko olla palanen systeemissäsi vai osanen joka sen hajottaa? Vedä käteen itse, minusta ei ole kumpaankaan. Leijun jossain välitilassa, jossain systeemissä jota en itsekään ymmärrä. Miksi tein sen kaiken jonka tein? Mistä helvetistä minä sen tietäisin, elän vain nuoruuttani yhä uudelleen ja uudelleen. Vaikka omia lapsia on,jaa jaa missä minä olen?Mitä teen? Miksi olen tällainen? Mitä minusta olisi tullut ilman tätä? Olisinko tehnyt töitä siksi että saan seuraavan aterian vai siksi että saan seuraavan puhelimen? Mikä helvetti minua vaivaa? Mikä helvetti vaivaa teitä? Kaikki tuntuu olevan fiksumpaa,nopeampaa ja dynaamisempaa kuin minä vaikka ovat ihan perseestä ja muutenkin sekaisin.Ihan kuin minä.
Käteenveto
eipälöydysopivaa
4919
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tuo oli kyllä aika tyhjentävä runo. Mitäpä tuohon lisättävää...
Tuo ei ole kovin uskottavaa. Onko sulla läheisiä ja omia lapsia? Voisit lainata kirjastosta Dostojevskin Kirjeitä kellarista. Se on vaikealukuinen, itse pintapuolisesti selasin sitä. En tiedä, miten ymmärsin. Sain oman ajatuksen. On kahdenlaisia ihmisiä: yksinäisiä ja niitä, jotka kostavat yksinäisille, ehkä omia vastoinkäymiään. Tämä ei johda itseäni vihaan, totean vain tilanteen. Yksinäisillä on omat seksifantasiat, parisuhteessa elävät leimaavat ne yksinäisen fantasioiksi, mutta jonain hetkenä he toteuttavat samaa, tasa-arvoista. Yksinäinen pohtii omaa käyttäytymistään, Dostojevskin kirjan kertoja ei pidä kostajia kovinkaan älykkäinä. Se ei estä yksinäisen omia kostofantasioita, ne eivät kuitenkaan ole todellisia. Yksinkertaisempaa olisi, että parisuhteessa elävät eivät kostaisi. Kostolla ei ole heille suurta merkitystä, mutta yksinäisen toisten kostot ajavat marginaaliin.
Helvetti te olette sekaisin. Aloittajan teksti ei ole mitään kirjallisuutta. Pelkkää suolestamista. Aloittajan tulisi ottaa elämäänsä vaihtoehtoinen näkökulma joka vaivihkaa katsoo sitä elämää jota kirjoittaja elää autenttisesti.
Teksti on arvokasta vain sosiologisesti. Valitan. Opettele kirjoittamaan ja lakkaa korostamasta itseäsi.
Tämä on minun vastaukseni,testamenttini. Toki voitte tarjota näkökulmia menneisyydestä, tulevaisuudesta tai jostain mikä teille sopii parhaiten. Kuitenkin kirjoitin auki jotain mikä liittyy itseeni ja siihen mitä olen. Ehkä olen tyhjä luku jossain bittiavaruudessa tai sitten enemmän.Jollekkin. Kuka välittää. Vetäkää käteen anyway