ELi siis MINUN mielipiteeni asiasta on seuraavanlainen:
Kihloihin menen jos vain joku kysyy..;) Eli mulla ei ole mikään kovin suuri pakotus päästä kihloihin... :)
Avioliittoon menen mikäli alamme mieheni kanssa keräämään yhteistä omaisuutta... siinä kun olette ostaneet yhteisen talon joka onkin miehen nimissä..ja mies löytää uuden...Tai sitten laina on sinun nimissä ja mies lähtee...Niin siinä sitten olet ulkona tai sitten makselet lainaa ihan yksin...
Tai jos sinä tai kumppanisi kuolee...Siinä kun ette olekaan naimisissa niin kuolleen puoliskon omaiset saavatkin kaiken...siis, jos on huonot välit heihin...ja perinnönjaossa sellaiset melko yleisesti tulevat...
Tuo avioliitto on MUN mielestä vain sellainen asia mikä sitoo ihmiset toisiinsa myös tuolla lain tasolla...
Eli en siis näe mitään pakkoa mennä kihloihin tai naimisiin...paitsi jos tuo yhteinen omaisuus tulee kuvioihin...
Ajattelen materialistisesti..mutta fakta on se, että kun se laiki katsoo teidät aviopuolisoiksi...on toisen paljon vaikeampi vain ottaa ja lähteä siitä...
En perusta niinkään tuosta avioliiton rakkaus-puolesta...Siis kihlat...ok, YLEENSÄ ne on merkki siitä, että suhde on vakava..mutta naimisiinmeno on vain mulle vakuutus.
Kihloihin menen jos vain joku kysyy..;) Eli mulla ei ole mikään kovin suuri pakotus päästä kihloihin... :)
Avioliittoon menen mikäli alamme mieheni kanssa keräämään yhteistä omaisuutta... siinä kun olette ostaneet yhteisen talon joka onkin miehen nimissä..ja mies löytää uuden...Tai sitten laina on sinun nimissä ja mies lähtee...Niin siinä sitten olet ulkona tai sitten makselet lainaa ihan yksin...
Tai jos sinä tai kumppanisi kuolee...Siinä kun ette olekaan naimisissa niin kuolleen puoliskon omaiset saavatkin kaiken...siis, jos on huonot välit heihin...ja perinnönjaossa sellaiset melko yleisesti tulevat...
Tuo avioliitto on MUN mielestä vain sellainen asia mikä sitoo ihmiset toisiinsa myös tuolla lain tasolla...
Eli en siis näe mitään pakkoa mennä kihloihin tai naimisiin...paitsi jos tuo yhteinen omaisuus tulee kuvioihin...
Ajattelen materialistisesti..mutta fakta on se, että kun se laiki katsoo teidät aviopuolisoiksi...on toisen paljon vaikeampi vain ottaa ja lähteä siitä...
En perusta niinkään tuosta avioliiton rakkaus-puolesta...Siis kihlat...ok, YLEENSÄ ne on merkki siitä, että suhde on vakava..mutta naimisiinmeno on vain mulle vakuutus.
Vastaukset 15
Vanhimmat
MUN AVIOLIITTO PITÄÄ OLLA HAUSKA JA VÄRIKÄS..SITTEN AIKANAAN SAMOIN KIHLATKIN
Ei ihme että nykyään puolet avioliitoista päätyy eroon kun ihmiset ajattelevat tuolla tavalla. Ikinä ei kannata rakentaa taloa ja laittaa sen vai toisen nimiin, tarvii olla aika tyhmä jos niin tekee.
Mutta avioliitto on ainakin mulle sellanen juttu että jos naimisiin joskus menen niin sen miehen kanssa halua olla loppuelämäni. En mene naimisiin talodellisista syistä. Suomen laki on aika hyvin turvannut kaikille avioliittoon aikoville hyvän turvan ja selustan jos niitä osaa vain käyttää oikein. Tyhmä ei kannata olla. Mun selusta on jo turvattu avioehdolla vaikka en naimisissa vielä olekaan, siihen sopimukseen toisen nimeä ei edes tarvita.
kantsii tosiaan ottaa selvää lakipykälöistä. Avoliitossa voi asua vaikka koko elämänsä, ei se rakkautta yhtään vähennä.. mut tosiaan sit ku kuvioon astuu omaisuus ja lapset niin kyllä avioliitto takaa turvallisemman lähtökohdan. työssäni olen saanu huomata monta kertaa että kaikkein huonoimmassa asemassa ovat äidit joilla pari lasta ja sit tulee avoero..
MUTTA vaikka olisikin naimisissa ei se tarkoita sitä, että toinen saa automaattisesti puolet. jos asunto esim toisen nimissä, se menee automaattisesti avioerossa sille henkilölle kenen nimissä se on,.. sen jälkeen vasta jaetaan jäävä yhteinen osuus. asioilla monta puolta!
Parasta siis turvata omaisuus testamentillä jne...
Olen myös omassa ammatissani saanut huomata tuon kyseisen ongelman.
Vaikka nyt suhtaudunkin tuohon avioliittoon "nuivasti" joidenkin mielestä...Se ei tarkoita ettenkö rakastaisi sitä henkilöä jonka kanssa joskus menen naimisiin. Vaan tarkoitin sitä, että en pidä avioliittoa rakkauden tunnustuksena. Yhtä paljon rakastan kumppaniani vaikka naimisiin ei mentäisi kun mitä rakastan jos ollaan naimisissa. Minulle tuo avioliitto on vain sellainen instituutio. Ei rakkauden suurin "ruumiillistuma".
Olen nähnyt sen verran monta kertaa sen kuinka käy juuri esim. äidille jolal on ne pari lasta ja velkainen talo...Mies ottaa ja lähtee.. se ei ol emukavaa, kun et voi auttaa mitenkään ja mikään laki ei oikein auta tuossa tilanteessa. toki on elatusavut/-tuet, ja lastensuojelulaki (= lapsiperhettä ei saa jättää kodittomaksi), mutta sen loputtoman velan alla on aika inhottavaa aloittaa uutta elämää.
Ja nyt en tarkoita että naiset ei koskaan tee niin...olenpa todennut sellaisenkin tapauksen jossa tämä ongelmia aiheuttanut äkkilähtijä oli nainen :) Joten minä pidän avioliittoa turvana tällaisia asioita vastaan.
Kuuluuko rakkaus asioliittoon...no toki, ei kai kukaan nyt ehdoin tahdoin lähde lapsia hankkimaan tai omaisuutta kerryttämään henkilön kanssa jota ei rakasta. Eikä tuo avioliiton kirosana "avioehto" ole se asia mikä niitä eroja luo...Olen keskustellut oman kultani kanssa ja molemmat ollaan sitä mieltä, että avioehto on ehdoton. Emme ajattele että kyllä me varmasti erotaan sitten joskus. Se vain tavallaan merkki siitä, että nykyaikana yhteiskunnassa on lisääntynyt omaisuus. ELi suomalaiset omistavat entistä enemmän ja osa tästä omaisuudesta on "sukukalleuksia".Avioehdoilla suojataan myös sitä ettei suvun omaisuus lähde toiseen sukuun.
(ja kuvitelkaapa, että minä olen se joka noiden avioehtojemme takia joutuisin kärsimään ;) )
Näin ainakin meillä :) Siis kumppanini suku omistaa "tavaroita" joita ei haluta eron vuoksi alkaa jakamaan toisille...joten avioehto on järkevä tapa taata, ettei tule riitaa näistä asioista.
Juup, suosittelen myös näiden lakiasioiden selvittämistä :) Itse olen joutunut koulutuksen ja työni takia näihin tutustumaan liikaakin :) Mutta tuo avioehdon puollustus on yleensä varmaan merkki myös siitä, että on lukenut lakia liikaakin ;) AInakin minusta lait on tehnyt osittain inhorealistin ;)
Millainen on avioehto johon ei toisen nimeä tarvita? saatika millainen on avioehto jolloin ei tarvitse olla naimisissa?
Tarkoitatkohan nyt perintöasioita? Eli siis testamentissa ollutta "pykälää" että tämä perintö on avio-oikeuden ulkopuolista omaisuutta, eli aviopuolisolla ei ole oikeutta tähän perintöön?
Koska tuollaienn avioehto missä ei ole nimeä ja mikä on tehty niin ettei ole aviossa, on normaali sopimus...ja mikäli siinä ei ole toisen sopimuskumppanin nimeä, se on mitätön.
Aika yksityiskohtaisesti toit ilmi tuon omaisuusasian. Mutta et oikeastaan tuonut lapsiasiaa mitenkään muuten esille, kuin sivulauseessa.
Eli kysymys: Mikä on kantasi lapsiin? Onko avioliitto vain perusteltua, mikäli hankitaan yhteistä MATERIAALISTA omaisuutta, mutta ei, mikäli hankitaan yhteinen lapsi?
Tarkennapa hieman, kiitos. Vaikka et itse aiokaan hankkia lapsia, olisi kiva kuulla kantasi ihan yleisesti tähän.
Tulevalla aviomiehelläni ei tule olemaan mitään oikeutta vanhempieni perintöön.
"MUTTA vaikka olisikin naimisissa ei se tarkoita sitä, että toinen saa automaattisesti puolet. jos asunto esim toisen nimissä, se menee automaattisesti avioerossa sille henkilölle kenen nimissä se on,.. sen jälkeen vasta jaetaan jäävä yhteinen osuus. asioilla monta puolta!"
Melkein, mutta ei ihan: Asunto kyllä menee sille, kenen nimissä se on, mutta kun asunnon hinta ja muu omaisuus lasketaan yhteen, molemmat osapuolet saavat rahassa laskettuna yhtä paljon omaisuutta (ellei ole avioehtoa). Eli siis jos omaisuutena on pelkkä asunto, asunnon saaja maksaa toiselle osapuolelle puolet asunnon arvosta. Jos muutakin omaisuutta on, se joka jää ilman asuntoa saa muun omaisuuden, ja lisäksi asunnonsaajalta sen verran että ota tasoissa (tai jos muuta omaisuutta on enemmän kuin asunnon arvo, hän saa asunnon arvon verran ja siitä yli jäänyt jaetaan tasan).
Olipas huonosti selitetty. Toivottavasti edes joku ymmärsi.
Miksi kukaan olisi niin hölmö, että laittaisi yhteisen asunnon vain toisen nimiin? Tai ottaa yhteistä asuntoa varten otetun lainan vain omiin nimiinsä? Kyllä sitä nyt pitäis omaa järkeä olla, ettei nyt ihan kusetettaisi. Mäkin olen avoliitossa, talo ja asuntolaina on molemmat puoliksi.
Me elämme myös avoliitossa. Talo ja laina on molempien nimissä. Välillä on kyllä siltikin tullut pelko siitä, että anoppi sais mieheni osuuden jos hänelle jotain sattuis... Tai omat vanhempani saisivat minun osuuden, minkä en todellakaan näe heille kuuluvaksi.
Me olemme sitoutuneita toisiimme (pian 8 vuotta yhdessä), mutta molemmat olemme naimisiinmenoa/häitä vastaan. Ainut syy naimisiinmenolle olisi turvata yhteinen omaisuutemme. Testamenttia olemme harkinneet myös, mutta tulisi halvemmaksi mennä vain naimisiin. Avioliitto on kuitenkin monille ihmisille "pyhä" asia... Itselle se merkkaa vain paperia, joka antaa oikeudellista turvaa. Mielestäni pitäisi olla jokin muu yhtä "näppärä" (ja edullinen) keino omaisuuden turvaamiselle, myös avopareille.
Selvästi luulet, että avioliitto muuttaisi perimysjärjestystä lähisuvussa. Niin se ei tee. Vanhemmat perivät ennen aviopuolisoa. Eli vaikka olisittekin naimisissa, saisi miehesi vanhemmat puolet talosta.
En ole tarkasta perimysjärjestyksestä täysin varma, joten siksi en sitä tässä lähde sanomaan. Sen kuitenkin tiedän, että lapset ja vanhemmat perivät ennen aviopuolisoa, jos testamenttia ei ole. Huomaa kuitenkin, että aviopuolisolla on avio-oikeus. Se toteutetaan ensin. Vasta sen jälkeen perijät perivät.
Jos asia todella huolestuttaa sinua, ota siitä selvää. Netistä löytyy kyllä tietoa, jos haluat hakea.
"Selvästi luulet, että avioliitto muuttaisi perimysjärjestystä lähisuvussa. Niin se ei tee. Vanhemmat perivät ennen aviopuolisoa. Eli vaikka olisittekin naimisissa, saisi miehesi vanhemmat puolet talosta."
Ihan korjauksena vaan: Perimysjärjestys syntyy perillisten jakamisesta neljään perillisryhmään, jotka ovat toisiinsa nähden etuoikeusjärjestyksessä. 1. perillisryhmään kuuluuvat rintaperilliset eli lapset ja heidän lapset 2. perillisryhmään kuuluu perittävän puoliso. Ellei perittävällä ole rintaperillisiä, leski perii kaiken omaisuuden. 3. ryhmään kuuluu vasta perittävän vanhemmat, jotka saavat perinnön, ellei 1 tai 2 ryhmän perillisiä ole. Eli kyllä se avioliitto muuttaa tilannetta sillä tavalla, ettei vanhemmat puolison rahoja saa.
Isäni kuoli äitini elää,haluaisin luopua perinnöstä poikieni hyväksi, saan ehkä kesämökin, ja jättää äidille siihen hallintaoikeuden.Tiedän,että luopuminen pitää tehdä kirjallisesti viimeistään perunkirjoituksessa.On muitakin perillisiä jotka saisivat osuutensa rahana ja äidille jäisi omakotitalo ja muutakin.Yritän,että jaettaisiin isän osuus yksimielisellä päätöksellä perunkirjoituksen jälkeen.Hyvät neuvot olisivat tarpeen.
En näe syytä mennä naimisiin yhteisen omaisuuden vuoksi? Tai ainakaan yhteisen asunnon jne. Jos asunto on yhteinen ja yhdessä maksettu niin miksi se on vain toisen nimillä? Tai laina? Meille oli itsestäänselvyys laittaa asunto yms. arvokkaampi, yhdessä maksettava/maksettu omaisuus molempien nimille.
Lisäksi avopuolisoiden tulee muistaa tehdä keskinäinen testamentti kuolmemantapausten varalle, koska muuten voi esim. asunnon kohdalla käydä ikävästi. Ilman testamenttiahan saisi vain sen omissa nimissä olevan puolikkaan...voisi silloin mennä asunto myyntiin. Loppujen lopuksi voisi kysysä, että miksi ei sitten mennä samantien naimisiin, jos kerran toisen kanssa on päättänyt elämänsä ja omaisuutensakin jakaa.