Me too = miituu

Olen jonkun verran seurannut, tai meniskö se enemmän sitä rataa, että eteeni on tullut yksi ja toinenkin juttu.

Jotenkin se on mielessäni kääntynyt julkkisten jutuksi. Joka toinen nainen jo suunnilleen on tagannut tuon #meetoo:n. Hyvä asia siinä mielessä, että nyt on jo joku leffatuottaja ja valokuvaaja Suuressa Maailmassa jäänyt kiinni useasta häirinnästä, ja saavat maksaa laskun. Naisten ei tarvitse enää pelätä että joutuvat tekemään töitä heidän kanssaan.

Minusta se pitääkin tehdä just noin, avoimesta kertoa ketä syyttää. Ei tuosta mitään hyötyä muuten ole. Minkä ei kehtaa sanoa ääneen, siitä pitää vaieta. Tietysti on suuri vaara tulla itsekin leimatuksi samalla, "sinä valehteleva lutka" tyyliin. Ja jos ei tiedä kumpi on oikeassaa, on todella vaikeaa ottaa kantaa. Uskonkin, että monet vaikeatkin häirinnät jäävät pimentoon juuri siksi, koska kuka uskoisi... Joka mahdollistaa että häiriköinnit saavat jatkua, koska tekijä ei jää ikinä kiinni.

Häpeä on myös varsin suuri tekijä. Hävettää että antoi sen tapahtua. Itekään en kertonut isäpuolen kähmimisestä kuin vasta siinä vaiheessa kun hän erosi äidistäni. Ei olisi silloinkaan pitänyt, äitini ei oikein kestänyt sitä tietoa hyvin. Saattoi peräti olla osatekijä hänen skitsofreniaan. Vaikeita asioita. Teet yhtä ja tuhoat itseäsi, teet toista ja tuhoat jonkun toisen... kumpaa pitäisi valita?

Mikä lie alkuperäinen tarkoitus

Oletan, jotain tekemistä kostamisen kanssa. Sen mitä nähnyt otsikoita, julkkikset syyttelevät toisiaan, tai sitten julkkiksia syytellään. Kun kyse jenkkilästä, oikeusjutturuuhkaa tulossa. Eli liekö yks tarkoitusperä rahastaminen.

Olihan toi suomessakin joku tankolaulaja joutunut pyöritykseen, tuli duuniongelmia. Mun mielestä sen ois kandenut vetää kaikki syyttelijät käräjille kunnianloukkauksista.

Se joku ameriikkalainen neekerikoomikko sai suunnalleen satavuotiaan niskaansa kaikenlaisia, vuosikymmeniä vanhoja, tapahtumia, joista sitä syytetään. Kysymys, miks nyt vasta?

Mä siis en ota kantaa mitä on tapahtunut, tai ei ole tapahtunut. Jotenkin tollanen julkinen mustamaalaus ja juoruaminen ei oikein ole hyvä asia. Oikeudessa noita pitäis ratkoa, ei missään twittereissä.

Kaitpa pikapuoliin tulee suomestakin lisää otsikoita aiheeseen liittyen, kunhan mimmit innostuu asiasta. Milloinkahan miehet puolestaan alkaa levittään tietoja anteliaista naisista ja naisten lähentely-yrityksistä.

Hohhoijaa.

=DW=

Kaikkihan alkoi amerikaanoista ja hollywoodista, kuinkas muuten.
Pian virus tarttui eurooppaan ja nappasi kiinni suomalaisesta vaikenemisen kulttuurista, yllätys yllätys täällä onkin kymmeniä tuhansia naisia, joita mies on erehtynyt katsomaan syrjäsilmällä.
Oikeasti asia paisutettiin yli kuormituksen ja siitä meni mielenkiinto ja todellisuuden ydinperä.

nuorena likkana ollessani tuli samaan hissiin itsensä paljastaja ja kyllä siinä oli miituu mennä minulta housuun......................ei ollut mukava kokemus muuten kokemattomalle

Kuten teevee kirjoitti:

MMM...too

Mulle mammonaa ja mainetta tuu.

H.

Ainoa nipistyskerta nuorilla päivilläni on jäänyt mieleen. Siirryin päiväkoulusta iltalukioon ja iloitsin saadessani jatkaa kesätyöpaikalla töiden tekemistä. Urakehityskin oli yllättävä ja sain lisää vaatuuta sitä mukaa kuin paikkoja vapautui ja opin hallitsemaan uusia tehtäviä.

Kerran menimme kolmen insinöörin ja firman autonkuljettajan kanssa samalla hissillä alas. Autonkuljettaja nipisti minua pakarasta, kun hän käveli perässäni hissiin. Minä käännyin, katsoin nuorta miestä tosi äkäisesti silmiin, nipistin häntä samalla samalla tapaa ja sanoin: ”Samperin perskärpänen, älä yritäkään enää toista kertaa nipistää minua tai en vastaa seuraamuksista!”

Poika parka joutui maksamaan turhankin kovan hinnan tekemisestään, kun pari insinööreistä alkoi jatkossa kutsua häntä vähän aikaa perskärpänen-nimellä. Minuakin harmitti, koska kyseessä oli ihan mukava kaveri.

-Ahdisteluun ja rääkkiin sai tottua pienestä pitäen ja ryysyrantalaiskodin ja sukuvihojen vuoksi äitkin kantoi jotain huora-ja lutkanmainetta vaikka alaikäisenä kohtalaisen varakkaan maalaismiehen rääkätty vaimo oli - 36-vuotiaana kahdeksan alaikäisen yksinhuoltaja ja leski .
Pedonkyntinen maailma näytti kyllä mahtinsa varhain - pit siihenkin vain tottua että valitus ja itku ai auta koskaan nin kun ei auttanut koskaan ja ikinä myöhemmässäkään elämässä.
Väkivallan kokeminen vammojen ohella tosi rankka juttu kenen tahansa elossa -liianvähäinn koulutus ei myöskään edistänyt niin omaa kuin perheenkään, ynnä muittenkaan hyvinvointia.
Palstallakin ensimmäisinä esiintuodaan mt-ja vammaisihmisten kelvottomus ja vikaisuus moraaliongelmiin kuin entisaikain kulttuureissa suvuissakin, vanhapiika on aina kelvotonta jätettä kun ... ei ole kelvollinen yhtään mihinkään.

Ikävää on nähdä kuinka monet kanssaihmiset suhtautuvat yliolkaisesti, välinpitämättömästi, tai jopa huvittuneesti näihin häirintätapauksiin 😢 olen saanut huomata monenkin ahdistelun kohteen muistavan tapaukset vielä monien kymmenien vuosien jälkeen, joten ei ole ihan harmittomista jutuista kyse. Näin vanhemmiten ikä ja ulkomuoto jo suojelee, vaan aina ei ole ollut niin.

Joku vanha piika odottelee vieläkin jotakuta nipistelijää.