Minimalisti vai runsaudensarvi?

Minulla on mökillä hallittu kaaos, ainakin saattaa jonkun mielestä olla.
Tavaraa on tuhottomasti, kaikelle on kuitenkin paikkanasa muuten ei sopisi sekaan.
Kylillä on tilaa liikaakin yhdelle ihmiselle, siellä on varmaan aika mukavan ja selkeän näköistä.
Viihdyn paremmin mökillä. Puulämmitys on jotenkin kodikkaampi ja on helpompi hengittää.
Nytkin kirjoittelen mökilläni, ikkunalla on jo valoja kun ulkona on niin pimeä. Mökki on lämmin ja kodikas.

Pidän puhtaista, kirkkaista ja keskitummista väreistä ja käytän kaikkia värejä. Punainen on lempivärini, mutta sisustamisessa käytän sitä vain pienissä määrin mausteena. Seinät saavat olla valkoiset, jotta ei olisi niin pimeää. Pidän luonnonmateriaaleista, tammipuun väristä. Pidän muodoista, joten teen muotoasetelmia esim viherkasvien koristeruukuista ja lehtien muodoista.. Aion tehdä seuraavaksi väriasetelman, sellaista lähiväriharmoniaa, vaikka en olekaan taiteilija, niin on minulla kohtuullisen hyvä värisilmä.

Minulla on toistakymmentä huonekasvia ja ne tuovat vihreyttä ja kukinta myös väriä. Mielestäni ne parantavat myös sisäilman laatua. Hoidan niitä ilokseni.
Tahtoisin ostaa uuden monivärisen olohuoneen maton. Kaikesta värikylläisyydestä huolimatta olen enemmän minimalisti. Minua häiritsee, jos tavaroita joutuu etsiskelemään, joten liikaa samaa sorttia tavaroita ei saa olla, että tulee huolehdittua kustakin tavarasta sen ansaitsemalla tavalla.

Minä suosin sisustuksessa murrettuja värejä. Vihreän, ruskean ja roosan eri sävyt luovat rauhallisen ympäristön.

Kirkkaat värit tuovat levottoman olon. Valkoista ja mustaa en myöskään käytä.

Oikeastaan en ole tullut ajatelleeksi koko värimaailmaa, ennenkuin luin aloituksesi. Piti oikein tutkia huushollini ja tarkistaa mitkä värit täällä hallitsevat. Olen varmaankin valinnut nuo murretut värit aivan alitajuisesti.

Samat värit ovat myös vaatteissani ja niiden lisäksi myös musta ja valkoinen.

Tavarapaljous on kauhistus. Olen aivan tietoisesti vähentänyt tavaroiden määrää ja urakka jatkuu edelleen. Mitä vähemmän tavaroita esim. kirjahyllyssä on, sen helpompaa on siivoaminen.
Nyt kirjahyllyssäni on lähinnä valokuvia läheisistäni. Kunpa keksisin jonkin systeemin, mihin voisin ne laittaa näkyville, niin olisin tyytyväinen, mutta en ole vielä keksinyt.

Haluaisin viherkasveja osaksi sisustusta, mutta olen sellainen hortonomi, että onnistun tappamaan kaikki kasvit. Sisareni on varsinainen viherpeukalo ja tuo minulle reheviä kasveja, vaan eipä aikaakaan, kun niistä on vain muisto jäljellä. Parasta on siirtyä tekokasveihin. Tuskinpa minä niitä onnistun tuhoamaan-vai onnistunkohan sittenkin.

Mietin aina uuden kasvin saatuani, että mitä se tarvitsee ja valitsen paikan sen mukaan. Tarkastan juuret ja ötökät. Kokemus on opettanut.

Pidän kiinni kastelupäivistä, kastelen noin kerran viikossa, mutta sormi mullassa sekä ruukun paino kertovat, että osuuko kastelu oikeaan. Liika kastelu tappaa. Suosin sellaisia kasveja, jotka pitävät pintamullan kuivahtamisesta. On minulla myös muutama, jotka tarvitsevat tasaisemman kosteuden.

Kun menen hillitysti kalustettuun kotiin, näen se tyylikkäänä. Itse en vain viihtyisi sellaisessa. Valkoisten seinien ympäröimässä, hallitusti väritetyssä laitoksessa vietän sitten vanhuuteni.
Olohuoneeni koostuu kolmesta väristä, sinisestä, aidosta puusta ja hopeasta. Jokainen huonekalu on tarina. Makuuhuoneeni on mustavalkoinen (vielä vuosi sitten sinivalkoinen) ja kolmas huone on mökkimäisesti kalustettu värikkäine seinävaatteineen, kaikenvärisine kirjoineen ja persoonallisine tuoleineen. Myös niihin liittyy tarina. Siellä ompelen, esim. verhoja tai sohvasuojia, vaihtelen kun saan uuden idean.
En ole koskaan miettinyt, mistä sisustusmakuni johtuu, enkä sitä mitä sillä viestitän. Siellä minä vain viihdyn. Tyttäreni sanoo, ettei hän viihtyisi näin köyhän näköisessä kodissa. Mitäpä kertomaan miten paljon kankaista ja maaleista pulitan, tai teettämistäni huonekaluista.

Täydellisen miehen täydellinen huusholli (mikä nimihirvitys huus holli!)

Minä en kiinnitä sisustukseen huomiota muuten kuin, että asuinympäristössä on asumisen merkkejä.
"Autio", steriili, valkea ympäristö on epämiellyttävä.
Vaimoni on onneksi alun alkaen ottanut huolekseen kaiken sisustukseen liittyvän. Tosin joskus raahaa minut huonekaluliikkeeseen mutta vain silloin kun ratkaisu koskee minua fyysisesti kuten sohvakaluston ostamisen yhteydessä.
Vaimo valitsi, minö koemakasin 3:n istuttavan enkä ryhtynyt neuvottelemaan vaimon valinnasta.

Mistä johtuu? Tunnen henkilöitä joilla on vaivana liian suuret kasvit, niin ulkona kuin sisällä. Ulkona olevat on leikattava ja siirreltävä toisiin paikkoihin. Sisäkasveista kuulen marinaa että mihinkä tuonkin laittais, laitokset ei enää ota kasveja, kai se on vietävä roskikseen. Kamala inho kun kasvi on suuri ja komea. Tämä ominaisuus korostunut kun ikää tullut lisää.

Olen eklektikko eli siis valitsen kaikesta sen mikä minua eniten miellyttää; näin sisustuksessakin. En pidä puhtaista tyyleistä enkä liian pitkälle viedystä minimalismista. Tai siis pidän, mutta julkisissa tiloissa, hotelleissa, ravintoloissa jne. Kotona miksaan vapaasti eri tyylilajeja, väreja ja materiaaleja.

Olen varmaan jonkin sortin löpsöstikko, tärkeintä että kotona viihtyy ja on kiva olla.
Värejä riittää, enimmäkseen ruskeaa ja muuta hillittyä, sellaista mihin roskat ja likaläiskät huomaamattomasti sulautuvat.

En lähde jostain tapetinviirusta hakemaan värimaailmaa ja sisustamaan kaikkea siihen sopivaksi, hauskoja pikku yksityiskohtia mukaan ottaen.
Ai niin, eihän me nykyisin olekaan tapetteja, pelkkää maalattua pintaa ja paneelia.

Tapetit voi olla erittäin kauniita ja sopivat retrosisustukseen, mikä on jollain tavalla lipsahtanut melkein kuin harrastukseksi. Minulla on yksi huone, ruokasali, joka on tapetoitu joskus viisikymmentäluvulla vihreillä medaljonkikuvioisilla tapeteilla ja kun uusimme lattian ja laitoimme tumman parketin niin en sitten raskinutkaan repiä pois tapetteja ja maalata valkoiseksi, vaan jätin ne paikoilleen ja ristin huoneen "vihreäksi huoneeksi". Nyt siinä on peritty teakkinen ruokapöytä ja jan kangaspäällysteiset klassiset ruokapöydän tuolit, myös viisikymmentäluvulta.. Valaisimet, taulut jne. ovat kaikki retroa ja koska ikkuna on koilliseen niin sen suurella ikkunalla viihtyvät pelargoniat ja muut talvehtivat ruukkukasvit kylmien kuukausien aikana, koska pidän huonetta 12-16 asteisena ja samalla säilytän hedelmät ja vihanneskorin siellä. Suljen liukuovet vain tiukasti ja ne muutamat kerrat, kun perhe kokoontuu meillä esim joulunaikaan talviaikaan, avaamme huoneen ja lämmitämme sen, jos tarpeen kaakeliuunillaaan, vaikka olohuoneen lämpöpumppu jakaa kyllä sinnekin lämpöä.

Minimalisti ehdottomasti, en tykkää krääsästä koristeluissa, niinkuin esim. muovikukat ja ulkomailta tuodut ns.muistoesineet, tosin tässä nyk.talossa ei näy vielä minun sisustusmakuni.

Mutta nämähän on henkilökohtaisia juttuja, jokainen tekee kodin omakseen.

Muistellaan menneitä.
Pienenä ollessa lattiat maalattiin ruskealla Permo- maalilla Jouluksi, tuvassa hirsiseinät, penkit seinävierillä. Kamareissa halteksien päällä vaaleat tapetit. Jostain ihmeen syystä huonekalut vihräitä. Ei mikään huono väriyhdistelmä.
Sitten tuli seitkytluku ja hirveät värit. Oli appelsiinin väriä tummaa violettia, vihreää ja sinistä. Se oli sen ajan muotia.
(80-luvulla tuli hetkellinen järkiintyminen värimaailmassa, vaaleat sävyt, ne on hyviä, tuo vat huoneisiin valoisuutta ja avaruutta. Nyt näyttää musta ja valkoinen olevan muotia.
Kyllä sitä tavaraa on , torvigrammarista alkaen , omasta mielestä arvokasta, en tiedä kuinka monen muun.
Ne on kuitenkin hyvässä järjestyksessä ja hyvin sijoitettuja.
Satuin kuulemaan kesällä, kun yksi vieras sanoi tätä asumstani kodikkaaksi. On se minunkin mielestä.
Niin että vaaleaa ja tavaranpaljoutta. Olohuoneessa on sitten puupinnat lakattuna.

En ole mikään minimalisti jos en hallitse mitään runsaudensarveakaan.
Koti on värikäs ja viihtyisä, hah ainakin omasta mielestäni,
mistään tyyleistä ei tässä kodissa puhuta, tyylitöntä mutta lämmin henkistä.
Sisustaminen on mieleistä puuhaa ja tekstiilit viihtyvät täällä hyvin.

Tasaisessa harmaassa tai valkoisessa kodissa en viihtyisi, tai ainakin sinne pian ilmestyisi mieleisiäni värejä.
Joskus sisustuslehtien täydellisiksi sisustetut kodit näyttävät kalseilta ja kolkoilta.
Olen käynyt ystävieni kodeissa, joissa koko sisustus vaihtuu tietyin välein uusiksi kalusteilla ja kaikki on samaa tyyliä, sekään ei oikein istu tämän sisustajan kotiin.

Suosin vaaleita seiniä ja tapetteja en ole uskaltanut itekseni ruveta liimailemaan, vaikka yhden tosi ihanan lintutapetin tiedänkin. Nytkin on yhdenhuoneen yksi seinä maalattu tummemmaksi ja siihen on tarkoitus tuputtaa vaaleammalla jotain. nyt siinä on vain pingotettu marikangas, mutta ehkä siinä joskus on sabluunalla maalattu jotain höyhentä tailintua, saas nähdä.

Hyvän tunnelman luo helposti valaistuksella, välillä lempeää tunnelmavaloa ja tarpeen vaatiessa hyvä työvalaistus. Pieniä valaisimia on helppo käyttää ja vaihdella. Ledvaloja käytettäessä se on helppoa ja halpaa ja niistäkin löytyy tunnistimella varustettuja lamppuja.

Minimaalinen runsaudensarvi. Joskus naureskelin feng shuille, mutta kun jouduin evakkoon omasta kämpästä ja muuttamaan kuukaudeksi exän asuntoon, (joka siis oli mun entinen koti myös), huomasin että on vain erittäin paskafiilis jos tavaroilla ei ole omaa paikkaa. Tai jos on ylisuuria huonekaluja, tai ne ei ole oikeissa paikoissaan. Kärsin sellaisestakin, että matto on vinossa. Mutta eniten olen kaappi- ja kaapelifriikki sisustuksessa.


Tavaroita saa olla paljonkin, kunhan harmonia säilyy, eikä ne rupea riitelemään keskenään. Jokaiselle rumalle kapistukselle pitää olla oma paikka, laskuille, avaimille, kengille, nippeleille, ne ei saa lojua ympäriinsä. Kaapit pitää olla sellaisessa kunnossa, että kun jotain haet, tiedät mistä se löytyy heti. Kaapelit pitää olla nätisti kerällä, laitan leipäpussinipsun tai nippusiteen jos en muuta keksi, ja tungen sen jonkun taakse. Yleensä mulla onkin jokin huonekaluja pistorasioiden edessä. Että tietynlainen minimalisti.

Minulla on valkoiset seinät joka huoneessa. Toki tauluja ripustettu seinille. Muutoin kalustukseni on värikäs. Tilpehöörejä ei ole. Kirjoista olen lähes tyystin luopunut. Pienen asunnon pölyyntymisen takia ja koska olin ne jo lukenut. Verhot vaihdan pari kertaa vuodessa ja tyynynpäälliset, niillä saa vaihtelua.
Viherkasveja on ja muutama itsetehty iso saviruukku -astia.
Helppoa pitää siisteyttä yllä ja hipsutella niitä pölyjä välillä.

Mustavalkoiset huonekalut, kromia, lasia, viimeisen päälle vedettyä skandinaavista minimalismia...maailmankuulua tyylikkyyttä. Arkkitehtien piirtämät talot jossa on korkeat katot ja muistuttavat lähinnä avaruusaluksia. Jotenkin tulee mieleen että tollasessa ei voi asua onnellinen perhe.
Englannissa näin paljon kauniita taloja.

Mieluummin minimalisti mutta enempi käytännön syistä. Vihaan tavaran paljoutta pöytä- ym. pinnoilla siivotessa. Vaimon mariskoolikokoelma tuossa lipaston päällä ja kristallikokoelma toisen tason päällä alkaa jo potuttaa imuroidessa. Mutta kun tämä olohuone on nykyisin omaa (ja koiran) valtakuntaa, alan pikkuhiljaa vähentää noita purnukoita. Hyvä kun puolisko keittiön valtaistuimeltaan makuuhuoneeseen sänkyyn pääsee, niin ei välttämättä ihan heti huomaa aarteidensa katoamista.

Ei sisustus silti ole meikäläiselle yhdentekevää, hillityt, harmoniset värit ja koriste-esineitä kohtuullisesti, niin mieli viihtyy. Myös viherkasveja pitää olla. Tuossa on ikkunoilla kaksi kliviaa ja kolme joulukaktusta sekä rahapuu erillisellä, pienellä kukkapilarilla. Kesällä vaimo halusi ne ulos vesisateeseen huuhtoutumaan pölyistä. Olisin tuonut ne takaisin yhden kunnon sateen jälkeen mutta kuulemma saivat vielä olla ulkona. Satoi ja satoi ja kukat oli läpimärkiä päivätolkulla. Pitkin syksyä olleet kovin huonon näköisiä. No, minuahan tietty syytetty huonosta hoidosta kun aiemminkin jo tapoin yhden joulukaktuksen liialla kastelulla. Nyt olen uhmannut hoito-ohjeita ja toiminut vain oman "maalaisjärjen" mukaan pitämällä niitä vähän janossa ja jo alkaa kasveilla pikku hiljaa elämä voittaa. Yksi joulukaktuksista jopa alkaa juuri runsaasti kukkimaan.

En kiinnitä mitään huomiota sisustukseen. Asunto on vain mörskä, jossa nukutaan ja vaihdetaan vaatteet. Tukikohta ja tavaroiden säilytyspaikka.

Kun tapaan ihmisiä, niin tapaan heitä mieluiten muualla kuin kenenkään asunnon seinien sisäpuolella. Asunto ei ole ihmisen jatke. Paikallaan pysyvä sivistynyt seurustelu samassa tilassa on minulle kauhistus ja teen sitä mahdollisimman vähän.

Muutoin pidän vahvoista ja lämpimistä väreistä esimerkiksi vaatetuksessa. Valitettavasti vaatteet ovat nykyisin joko mustia tai harmaita tai niissä on kylmät sävyt, jotka sopivat vain muutamille suomalaisille. Esimerkiksi räikeä pinkki vie kasvoilta omat värit.