Isänpäivästä läheisenpäiväksi

Kaikki nuo joutavat päivät voi lopettaa, isän, äidin ja ystävänpäivät. Ne on sellaisia päiviä joita vietetään jokapäivä.
Jäänne vanhasta tavasta kuten "puhemies".
Nykyään lapsilla on läheiset suhteet vanhempiinsa ja rakkautta osoitetaan päivittäin, samoin ystäviä ja kylänmiehiä tavataan usein, onhan kaikenlaisia viestimiä olemassa. Nykyään on jokapäivä jokupäivä, mistä niitä teemoja oikein tulee...😌 💜

Ystävänpäivä on melko uutta amerikkalaista turhaketta, kuten myös halloween. Niistä en lainkaan perusta, vaikka jokusen ystävänpäivätekstarin saan ja niihin vastaan. Äitienpäivällä on sukupolvien perinteet, soisin niiden jatkuvan . Itse vietän sitä jo matalalla profiililla, antaa nuorten perheiden keskittyä omiin kuvioihinsa, ja heille isänpäiväkin tuntuu olevan tärkeä , onhan isä lastenhoidossakin nykyisin alusta asti paljon mukana. Juhlaperinteistä yleensäkin pidän esillä selllaisia, jotka ovat luontevia, ei mitään pakkokuvioita ainakaan minun takiani ! Totta on, että näitä teemapäiviä ja - viikkoja on ihan läkähdyksiin, hyvätkin asiat uppoavat sinne infovyörytykseen, milloin pitää punanenän, milloin nälän merkeissä touhottaa.

Käsittämätöntä on, ettei isää ja äitiä saisi kohta mainitakaan sen takia, ettei kaikilla lapsilla molempia ole tai jossain voi olla kaksin kappalein. Siinä on samaa hätävarjelun liiottelun makua, kuin suvivirren laulamatta jättämisessä sen pelossa, että suomalainen juhlaperinne jotain loukkaa.
Varmasti lapsetkin ovat jo tottuneet erilaisiin perhemuotoihin, ei niissä mitään outoa ole. Tuollainen keinotekoinen isän ja äidin läheis-sanalla korvaaminen noissa tilanteissa on kaikkien osapuolten aliarviointia . Miehet ja naiset on jo joissain piireissä henkilöitetty, nytkö äitiyttä ja isyyttä kuitistaan läheismuottiin ? Ei tule saamaan ymmärrystä eikä kannatusta !

Mitä lapsi enää isällä tekee, senhän päiväkodin tädit, nuo lesbot haluavat lapsilta ottaa pois.
Isä vaan pellolle. Lesbot hoitaa huushollin. Isä pois kuvioista.
Lapselle syötetään nyt sitä, että isä ei ole enää mitään.
Isää ei enää haluta muistella, eikä olla isän työstä kiitollisia.
Lesbo kaverille isänpäivä kortti, jota isä odottaa turhaan.
Hyvästi vaan isät. Päiväkoti ikäisille jo opetetaan, että ei suosita ehjiä perheitä.
Kuka voi tuollaisista olla päättämässä. Se on vika alalla, menköön navettaan sonnan luontiin.

Siis isänpäivä kortin voi antaa vaikka kaupan tädille. Se ei ole enää tarkoitettu isälle. Isä jää ilman korttia. Mikä nöyryytys isälle. Isä ei olekkaan enää lapselle tärkeä, kun hän ei saa perinteeksi muodostunutta korttiaan.
Nyt kyllä on menneet lesbot liian pitkälle. Vaikka ne onkin mies vihaajia, niin joku järki pitäisi lasten vuoksi säilyttää.

Almanakassa on niin paljon päiviä, että riittää viettää läheisenpäivää, ei sitä tarvitse ottaa pois isien, eikä äitien päivästä. Isillä ja äidillä on oltava oma päivänsä. Läheisenpäivä on oltava joku muu päivä.
Perinteet kunniaan.

Eräs isänpäivä. Siihen kaupan parkkipaikalle ajoi tuttu uskova mies. Oli harvinaisen kaunis syyspäivä.
Hänellä on omakotitalo, vaimo ja kaksi komeata aikuista poikaa.kaksi. Moikattuamme hän alkoi naljailla minua siitä että olen lapseton ja hiukan viinaan menevä mies.

Mitäs minä siihen. Tuntee kai suurta tyytyväisyyttä paremmasta statuksestaan. Olin saanut vastikään lemput kaupungin asunnosta kun meni liikaa viihteelle.

Oli muuten ainoa, joka paremmuutensa sanoiksi loihe. Tästä on jo vuosia. Aina tuo tulee mieleen isänpäivän seutuna.

Täyttä hömpötystä on tuollainen "lähimmäisen päivä". Jokaisella lapsella on isä, mikäli tämä ei ole kuollut.
Äitienpäivä koskee vain naisia, jotka ovat saaneet lapsen tai lapsia sekä adoptoitujen lasten naispuolisia holhoojia.
Naisilla on lisäksi naistenpäivän 8.3. Sitä tosiaan voivat juhlia kaikki naiset.
Kun naisilla on jo kaksi juhlapäivää, on ihan oikeutettua, että miehillä on edes yksi.
Voisikohan miehillä olla sitten miestenpäivä.
Ei ainakaan mitään läheisenpäivää! Se on täyttä hulluutta.

Tämä typerä jonkun mielestä fiksu uudistus syrjii täysin isiä.
Se, jonka isä on kuollut voi tehdä jollekulle läheiselleen kortin.
Mutta kortin voi tehdä myös isälle, vaikka isä on kuollut.
Laittaa kortin isän valokuvan viereen ja voi muistella isää.
Kenellä on isä, ne tekee kortin tietysti isälleen. Isänpäivä kortti on henkilökohtainen.
Läheisenpäiväkortti ei ole, se voidaan antaa vaikka kaupan tädille.
Ei pitäisi viedä pois lapsen iloa, tämän uudistuksen myötä se on viety.
Isänpäivä on OLTAVA kuten on aina ollut.
Näen suorastaan punaista, kun luin kaamean jutun isänpäivän unohduksesta.

Mallia voisimme ottaa Amerikkalaisten kiitospäivästä, voisimme kiittää sadonkorjuun antimista, isästä äidistä ja itsestämme, kodista, perheestä, pyytää elämäämme hyviä asioita ja voimia kestää tulevat koettelemukset. Samalla rukouspäivä. Sen voisi pitää vaikka syyskuussa, se veisi samalla liiat jouluhöyryt pois, niinkuin on Amerikassakin vienyt, joulu on siellä pienempi juhla kun kiitospäivä. Voimme siis yhdistää juhlapäiviä niin että pidämme monen pienemmän tilalla yhden suuremman. Voisi olla kiitospäivä, joulu, pääsiäinen, vappu ja juhannus,
siinä on riittämiin juhlittavaa. Mitäs tykkäätte näistä suunitelmista, eiköhän laiteta anomus vireille, nimilista kiertämään. No aprillipäivästäkin voisi tehdä vähän näyttävämmän. 🤔😊