Hiihtoloma Day 1

Vieras



Raotin verhoja. Taksi pysähtyi talomme eteen juuri sovittuun aikaan. Näin kyyditettävän ojentavan kuskille maksukortin ja kuitin saatuaan, nousevan autosta. Kuljettaja avasi auton takatilan, ojensi ison repun ja pienemmän tietokonelaukun kyyditettävälle, nousi autoonsa ja kaasutti tiehensä auton perän heittelehtiessä jäisellä kadulla.
Autosta noussut lapsuuden aikainen kaverini, Waltteri, katseli hetken ympärilleen ja heitettyään repun olalleen, asteli sisäänkäynnin eteen painamaan ovikelloa. Ovikellon vielä soidessa avasin oven,

- Moi Waltsu! Kiva nähdä pitkästä aikaa.
- No moi Eemeli, päästätkö sisään? - kysyi Waltteri hymyillen.
- Enköhän mä sut päästä, kun olet näinkin kauas jaksanut lähteä.

Halasimme tervehdykseksi. Autoin Waltterin takin vaatekaappiin henkariin ja kannoin repun peremmälle.
- Onko nälkä, jano, vai molemmat?
- Molemmat, todellakin. Karmea nälkä, eikä janokaan ihan pieni ole.

Ohjasin vieraani ruokailutilaan ja nostin uunista lämpiämässä olleen, äidin illalla tekemän porokiusauksen. Salaatin kaivoin jääkaapista jäähtyneiden oluiden kanssa.

- Mmm. Näyttää ja tuoksuu hyvälle. Kauanko teidän porukat on poissa?
- Aamulla nousivat koneeseen ja viikon ovat etelän lämmössä.
- Kanarialleko ne menivät?
- Mallorcalle. Tykkäävät käydä siellä.

Juttelimme niitä näitä syödessämme. Hyvin maistui ruoka vieraalleni. Pitkä matka oli pitänyt huolen nälästä.

- Kylläpä oli hyvää. Ja sori, kun söin kuin hevonen, mutta tulin pikavuorolla, niin ei pysähdytty missään.
- Syötäväksi tuo oli tarkoitettu ja hyvä kun maistui, tuumasin ja keräsin astiat koneeseen.
- Joo. Kiitti kovasti. Mitäs meillä on tällä viikolla ohjelmaa? En ottanut laskettelukamoja, kun olis ollut hankalat kuljettaa.
- Voidaan vuokrata sulle kamat, jos rinteeseen mennään. Mulla on kaveri Himoksella töissä, niin saadaan halvalla. Kohta voitais lämmittää sauna ja laittaa takkaan tulet. Mennään alakertaan ja katsellaan sulle nukkumapaikka valmiiksi, jos et uskalla tulla mun kanssa samaan sänkyyn, virnistin.
- Joo. Enhän mä sun viereen uskalla tulla, nauroi Waltteri.

Kävin laittamassa saunan lämpenemään ja etsin pyyhkeet valmiiksi kuivausrummun päälle.
Saunan lämmetessä hörpimme olutta takan edessä. Tulta kohentaessani kysyin Waltterilta kuulumisia.

- Mites sulla? Annoit ymmärtää, että sun ja Pekun välit on nyt sit siinä?
- Joo. Se jätti mut. Löysi reissuillaan toisen, paremman varmaan.

Huomasin Waltterin silmien kostuneen. Ilmeisesti ero otti vieläkin koville, vaikka erosta oli jo kohta kaksi kuukautta. Yritin lohduttaa kaveria.

- Tuskin se ainakaan sua parempaa kaveria löysi. Olet kiva, fiksu, komea ja kaikkea, mitä kukaan mies voi kumppaniltaan haluta.
- Mutta se lähti. Sattuu vieläkin ihan vit... ihan hirveesti.
- Nooh. Nyt ei sille asialle mahdeta mitään. Joudut tyytymään mun seuraan, sanoin noustessani. Kävin antamassa Waltterille pienen lohtuhalin.

- Kiitti, että kutsuit mut tänne. Hiihtoloma olisi ollut kauheaa viettää yksin.
- Kiva kun pääsit tulemaan. Yksin olisin joutunut minäkin olemaan. Hyvä vaan, kun en lähtenyt porukoiden mukaan. Vietetään laatuaikaa sun kanssa. Ota olutta lisää. Käyn katsomassa, missä kunnossa sauna on.

Saunan mittari näytti hiukan yli 60 astetta. 200 kiloa kuumia kiviä kiukaassa riittivät antamaan makoisat löylyt alemmassakin lämpötilassa. Inhoan ylikuumia saunoja.

- Sauna on valmis. Haen sulle kylpytakin ja pyyhkeet löytyy pesuhuoneesta. Riisu vaatteesi vaikka siihen nojatuolin päälle.
- Jeps. Kiitti. Otetaanko oluet löylyyn?
- Toki otetaan, naurahdin. Kaiva jääkaapista molemmille ja voit jo mennä. Tulen perässä ihan pian.

Löylyjen sihistessä juttu luisti ja Waltterinkin apea ilme oli kohta muisto vain. Hyvä niin.
Katsellessani Waltteria suihkun alla, ajattelin, että ei se Pekka häntä ainakaan ulkoisten syiden vuoksi jättänyt. Olin aina ihaillut Waltteria, hänen luonnettaan, fysiikkaansa ja ainoa syy, miksi en häntä ollut yrittänyt poikaystäväkseni oli se, että asuimme niin kaukana toisistamme. Kun kolme vuotta sitten muutimme isän töiden perässä Oulun kupeesta Tampereelle, ikävin asia muutossa oli jättää kaverit. Waltteriin pidin kuitenkin yhteyttä ja hän piti minut ajan tasalla elämästään. Omassa elämässäni ei paljoa ollut Waltterille kertomista.


- Haluutko, että pesen sun selän? - kysyin, kun lopettelimme saunomisen ja siirryimme viimeisen kerran suihkuun.
- Mikä ettei, sanoi Waltteri ja antoi käteeni sienen ja tuoksusaippuan.
- Nyt jynssäänkin sut oikein kunnolla, sanoin alkaessani saippuoida Waltterin hartioita kastelemallani sienellä.
- Joo. Tee huolellista työtä reissussa rähjääntyneelle, pyysi Waltteri hiukan katkonaisella äänellä.

*
*
*