Muutto ulkomaille

Ei kannata lähteä ennen kuin on varma työpaikka ainakin joksikin aikaa, ja kielitaidon on syytä olla paremmanpuoleinen.

olen muuttamassa ulkomaille, mitään 100% varmaa työpaikkaa ei ole tiedossa 3 vaihtoehtoa, jotka käyn katsastamassa. Majoitus on.
Miksi ulkomaille??
syyt hyvinkin pitkälti samat kuin sinulla, nyt enemmän kun otollinen aika lähteä, töissä ollut samassa paikassa 5 vuotta ja enne kun alkaa maistmaan täysin puulta on lähettävä. Koulu on ohi(just ja just).
yllättävän paljon kaikkea on joutunut järjestämään ennen lähtöä(asunto, auto, vakuutukset jne jne...), mutta nyt kaikki alkaa olla kunnossa. kerran tässä elämässä ollaan ja koetaan, joten en usko, että mitään tulen katumaan, takaisin tulen aikakin kokemusta rikkaampana, jos en muutoin ulkomailla viihdy.
tsemppiä vaan sinulle, ei muuta kun matkaan!

Työpaikka kannattaa hankkia ennenkuin mitään elämää ulkomailla kuvitteleekaan.

Lennot, hotellit, asunnot, muuttoavut ovat työsopimuskohtaisia.

Työntekijöitään arvostavat firmat usein myöntävät avustuksia, joskin avustukseen liittyy usein sitoutuminen, tyypillisimmillään 1 - 2 vuotta.

Euroopasta on hyvä aloittaa. Sieltä pääsee vielä tavallisen kuolevaisen tienisteillä vierailemaan Suomessa koti-ikävän vaivatessa, se on tyypillisimillään varsinkin alkuaikoina ihan tavallinen oire, samoin kulttuurishokki.

Paras lääke taas näihin oireisiin on esim. Pidennetty viikonloppuvapaa, jolloin käy pikaisesti Suomessa.

Oma esimerkkini on ehkä kaikken helpoimmasta päästä ulkomaille (USA:an) muuttamisista.

Tasan vuosi sitten näihin aikoihin hain firman sisäisessä haussa ollutta paikkaa ja sain paikan.
Firma hoiti koko perheen viisumien järjestelyn ja itse piti käydä vain USA:n suurlähetystössä "haastattelussa". Viisumit saatiin muutamia päiviä ennen lähtöä kesäkuun lopulla.

Asuntoja oltiin käyty vaimon kanssa katsomassa jo huhtikuussa. Mitään ei kuitenkaan varattu, koska muutto oli vasta kesäkuun ja heinäkuun vaihteessa. Ajateltiin että kyllä mieluisa asunto Atlantan tarjonnasta löytyy.

Oma asunto Suomessa saatiin myytyä aivan viime tipassa. Omat huonekalut lähtivät kesäkuun puolivälissä 30 kuution kontissa kohti Amerikkaa ja itse läksimme kesäloman viettoon mökille.

Heinäkuun ja elokuun alun asuimme hotellissa aivan työpaikkani vieressä, ja odottelimme muuttokuorman saapumista sekä lehti-ilmoituksen perusteella löytämämme asunnon vapautumista.

Kotimaissa firmassa työsekentely tuntuu kotoisalta, työt ja työkaverit ovat pääasiassa ennestään tuttuja. Kielikään kun ei ole ollut ongelma, niin ei ole oikeastaan tuntunut siltä että asuisi ulkomailla. Pieniä kultturieroja amerikkalaisten ja suomalaisten välilä on havaittavissa, mutta sekin on vain molemmin puoleista oppimista.

Tuttavapiiri on aika suomalaispainotteista. Atlantan alueella on useampi kymmenen suomalaisperhettä, jotka kokoontuu parin viikon välein suomikoulun merkeissä. Eri ikärymissä olevat lapset askartelee tai opiskelee ja vanhemmat vaihtavat samalla kuulumisia kahvikupposen äärellä.

Vakuutusasiat kannattaa selvittää etukäteen. Tänään 3 vuotias tytär kävi korvatulehduksen jälkitarkastuksessa ja otti samalla pari rokotusta. Laskua käynnistä tuli 280 dollaria.
Useimmiten expatriaateilla on ns. komennusmatkavakuutus, joka kattaa koko perheen sairaanhoidon tiettyyn rajaan saakka.

Monasti on saanut lukea, että ulkomaille muutto ei ole se suurin shokki. Suurempi shokki on palata takaisin kotimaahan ulkomaan komennuksen jälkeen. Uskon tuohon ajatukseen täysin, vaikka takaisin muuttoon on vielä 1,5 - 2,5 vuotta. Ei kait auta muu kuin alkaa siihenkin henkisesti valmistautumaan, ottaen kuitenkin tästä elämän vaiheesta kaiken ilon irti.

Itse lahdin ulkomaille ilman tyopaikkaa ja asuntokaan ei ollut 100% varma :) Uhkapelia, tiedan, mutta asunto loytyi kuitenkin hyvin ja tyopaikkakin oli parin paivan paasta. Kunhan muistaa etta yhtapaata ei pomon kenkiin hypata, pitaa tosiaan alottaa ihan alhaalta usein, itsekin aloitin myymalla purilaisia...

Mutta suosittelen ihmeessa, kaikki tama avartaa maailmannakemysta niin niin uskomattoman paljon. Oppii ajattelemaan muunkin kuin suomalaisen kannalta asioita, ja vertailemaan suomea muihin maihin. En lahtenyt koska en viihdy suomessa, minulla ei siis ole tarvetta mollata suomea, kuten monilla maastamuuttajilla on tapana.

Läksin muutamia vuosia sitten Australiaan lomalle, ilman suunnitelmiakaan muuttamisesta tai työstä. Jäinkin niin pitkäksi aikaa kuin viisumi salli (puoli vuotta), ja käväisin Suomessa vain pakkaamassa tavarani ja tulin taas täne takaisin. Voin sanoa ihan rehellisesti, etten ole hetkeäkään todella kaivannut Suomeen; yhä tuntuu kuin olisin osittain lomalla, vaikka teen töitä olan takaa. Tämä on niin ystävällinen, mutkaton maa, jossa asiat sujuvat - eivät suomalaisella jämäkällä täsmällisyydellä, mutta luovalla joustavuudella ja iloisesti. En muuttaisi Suomeen mistään syystä. Suomen kieltä tosin kaipaan aina joskus, kun sitä ei tule täällä paljon puhuttua:) Ja lunta...

Itse lähdin ensimmäisen kerran ulkomaille 17-vuotiaana, Aasiaan, maahan, jonka kieltä en puhunut sanaakaan, ja josta en tiennyt juuri mitään. Lähtö oli tarkasti harkittu, mutta maa tuli hetken mielijohteesta, nimi vain kuulosti hienolta. Kun nousin täällä koneeseen, en edes tiennyt, missä tulen asumaan ja tuleeko kukaan vastaan lentokentälle. päätin vain ottaa riskin.

Nyt olen muuttamassa taas. Tällä kertaa van eurooppaan, ja töihin. En tiedä kauanko siellä aion asua, mutta hieman pidempään todennäköisesti. Lähtö on muutaman päivän päästä ja pari päivää sitten en edes haikaillut lähteväni, eli koko matka on aivan hetkellinen päähänpisto. Mitään ei ole valmiina, ei täällä, eikä siellä. Täytyy vain luottaa siihen, että kaikki järjestyy. Enää on vain muutama päivä aikaa, enkä ole valmistellut mitään.

Eli... ei kaiken pidä olla valmiina, kun lähtee. Matkasta / muutosta saa paljon enemmän irti, kun jättää hieman pelivaraa, eikä suunnittele liikaa etukäteen. Maasta ei myöskään kannata ottaa liikaa selville etukäteen. Avoimin mielin kannattaa lähteä. Ei anakaan tule petymyksiä, ja näkee maan ja kulttuurin sellaisina, kuin ne oikeasti ovat.

Moi, oon 12vuotias tyttö etelä-suomesta, olen muuttamassa englantiin, isä sai työn.. Onko teillä jotain sellaisia linkkejä, missä voisi tutustua ennen muuttoa, koulun oppilaisiin tai jotain tuollaista..? Olen muuttamassa kesällä, joten minulla on kesä aika, etsiä kavereita sieltä, ennenkuin koulu alkaa. Joten mistä sieltä löytää kavereita ? Onko siellä ystävällistä porukkaa ? Pitääkö mun käydä siellä uskonnon tunnila, vai onko siellä sellaisia ? Eihän siellä ole englantia koulussa, vai ? Olisko mahdollista että pääsisin jonkun suomalaisen kanssa samalle luokalle ? Kiitos, jos vastaisitte ;)

Eipidä sekssntua keskustan kalliisiin ja kylmiin koluisiin kämppiin vaikka on maslsttua betonia 1000€m2uusi

Etelän asunnot on vain Runkoja eristetyyihin nähden-50% työ ja aineet ja verot -50%

Eka kerran Volvon baanalle intin jälkeen 1970 , tokakerran pysyvästi Skooneen 1980 .-

Gubbe 76

Miten täällä on näin järjettömän vanhoja keskusteluketjuja?! Innostuin, kun löysin osion, ja sitten tajusin, etteihän tämä osio edes elä.

30 vuotta muualla asunut, Suomessa käynyt 20 vuotta sitten, ei mitään sosiaslista mediaa ja muuten vain olisi ollut kiva jutella kaltaisten kanssa.