Mielelläni jotain kirjoittaisin, pientä, hauskaa asiaa kumminkin, en hirmuhauskaa, suurta.
On runon pienenkin kirjoitus ponnistelu aivon,
Mistäkö minä sen tietäisin kun olen osaamaton.
On runon pienenkin kirjoitus ponnistelu aivon,
Mistäkö minä sen tietäisin kun olen osaamaton.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Voi tätä kateuden katalaa aikakautta
aaveet hyppivät esiin vuosi satojen takaa
hyppivät pimeässä demonien tanssia
kalvavat kateuden kuoppia kulkijoille
esittävät valoissa enkeliä
pimeässä muuttuvat piruiksi.
Tämä halloweenien aika
naamioituneita perkeleitä pimeissä koloissa
myyrien onkalot tutkivat
vainajat esiin kaivavat
eikä pyhimyskään saa haudan levossa maata.
Ne jotkut juhlivat halloweenia
kun muut kunnioittavat vainajia.
Viattomia muka ovat pahuuksiensakin jälkeen
armottomia kurpitsanaamoineen
kalvavat ja kiusaavat kiristävällä otteella
kun muuta sytyttävät kynttilöitä haudoille.
Ettäkö karkkien ja kepposten kauppaa?
Niihinkin voi vihan naamioida
demonien tanssiessa verkkokalvolla.
Pienen pientä pilkutettua
pellosta tai pottumaasta
aikaa sitten jo kerrottua
pois mielestä painamasta.
Pilkuitta paljon parempi
salaojitta koko tienoo
peltokin paljon suurempi
tuulen äänikin vienoo.
Miks kaikki on niin ääripäätä
sulavedestäkin tulee jäätä
pimeys saa vastaansa valon
syttyvä aine on vaarana palon
paskakasan höyrytkin veteen yhtyy
mutt valita kukin mihin hän ryhtyy.
Pykätään oikein runokuoro
ei ole kellään mieli huono
Sellaisen kirjoitan minäkin tässä
Syksyisessä aamuhämärissä.
Tulkaa nyt sitten kaikki mukaan
Paitsioon ei jääne kukaan.
Kirjoita sellainen sinäkin Arska,
Sivuun ei saa jäädä edes Lumperska.
Laulun sulle laulaisin
vaan nuotit meni hukkaan.
Sanat lauluun laatisin
vaan kudoinkin ne sukkaan.
Se kirjoitta Lumperska
vaikka minä olla Lundbergi
on se senttäs hiema eri
on vielä nätti pikkurilli mun
Vaan kitos Ruuneman kun senttäs sallit
Idan mukaan tulla vaikk ei ole pallit
oon fröken vaan, kai elää saan
minä suomipoiaat oppi karttamaan
ei ihme ttä suompojat karttaa sunt
Eräs kirjoituskurssin vetäjä antoi pistämättömän neuvon: ÄLÄ JAHKAILE! KIRJOITA!!!
Ilman kirjoituskurssejakin tuo tiedetään!
Kaikki vain eivät osaa pukea ajatuksia sanoiksi.
Kun kävit jo kurssinkin, miksi et suolla sanoja ulos, jäi pelkäksi vihjailuksi/v.luksi muiden lyhytsanaisuudelle.
Monen pitäisi kyllä nimemomaan jahkailla eikä sylkeä ulos kaikkea kontrolloimatta. Kaunokirjallisuus on hyvinkin harkittua ja hiottua, samoin asiatekstin pitäisi olla. Ruoriposki on ollut ihan huuhaa kurssilla.
Ruune kirjoitti muutama vuosi sitten useita tarinoita muistaakseni kutemajärveläisesta avio/avopuolisoista, jossa vaimo ei ollut ihan missityyppinen, Teksti ei kuitenkaan loukannut ketään, joka ei pahastunut kertomuksen keskeisistä muutamista ylikiloista. Tekstin juoni sai lukijan hymyilemään.
Viime aikoina ruune on keskittynyt agressiivisempaa tyyliin ja on saanut kileteisiä kannanottoja,
Summa summarum; Ruune osaa kirjottaa sujuvast ,huumorintajuisesti ja toisia loukkaamatta. Miksi siis jahkailla ja kirjoittaa toisarvoista tekstiä?
Miksi olet ruoriposki jumittunut ruuneen, koko ajan hän on se jota jauhat ja repostelet ? Onko täällä yhtään läheskään tasoistasi kirjoittajaa, kenestäkään tai kenenkään kirjoituksista et mitään positiivista kommentoi ? Olet kuitenkin ollut palstalla iät ja ajat, milloin milläkin nikillä, luulisi että olisi pohjaa muuhunkin kuin ruunen piikittelyyn.
Jotain pientä.
Se oli piilossa
hukassa kertakaikkiaan
laatikoissa lymysi
liukasteli lattioilla
kolisteli komeroissa
kilisteli kaapeissa
kirjoillekin kiipesi
kahvikuppiin kurkisti
parvekkella poikkesi
piileskeli pusseissa
pureskeli pähkinät
maisteli makeat
ihasteli iltasella
peittoani pehmeää
aikeinansa yllättää
piiloutua peittooni
tunkeutua tyynyyni
kohotteli korviansa
aistejansa tarkensi
kuulosteli katseli
askelia havaitsi
pudottautui pikaisesti
lattialle liukkaalle
avoimelle ovelle
pieni pahalainen
parvekkeelle pakeni
pihanurmelle putosi
pimeyteen katosi.
Pimiässä piilossa peiton alla
makasivat kerran Kalle ja Malla
sipisivät supisivat toisillensa
antautuivat jopa himoillensa
vaari hetekan narinan kuuli
hiiren rapinaksi sitä heti luuli
vaan vällyjen alla lempi Kalle
antoi vauhtia vanhalle hetekalle
siitäpä tykkäsi hyvää Malla
kun lepäsi piilossa Kallen alla.