olen kosinut avopuolisoani 2,5 vuoden suhteemme aikana muutaman kerran(olen nainen) ja rukkaset olen saanut joka kerta. hän keksii ihmeellisiä tekosyitä sille, miksi emme voi mennä kihloihin. viimeisin tekosyy oli se, että on talvi, ei talvella voi mennä kihloihin. kaikista näistä tekosyistä olen päätellyt että hän todella pelkää kihlautumista ja olen yrittänyt puhua hänen kanssaan asiasta (en ole painostanut tai uhkaillut misään vaiheessa), mutta tuloksetta. hän kuitenkin sanoo usein haluavansa olla minun kanssani loppuelämänsä (itseasiassa sain häneltä itseltään idean ensimmäiseen kosintaani) ja hän todellakin pelkää että jätän hänet joskus. kihloihin hän ei vain halua. itse tunnen olevani umpikujassa, koska tiedän että haluan naimisiin tulevaisuudessa ja mieluiten nykyisen kumppanini kanssa, mutta onko minun syytä jäädä odottamaan sitä, milloin hän on siihen valmis, jos koskaan onkaan. tiedän että olemme olleet yhdessä suhteellisen vähän aikaa ja olen valmis odottamaan vielä. toivoisin silti neuvoja tilanteeseeni...
mitä mies ajattelee?
siiri
51184
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Aika kauanhan te olette olleet yhdessä.
Miehesi ei ole sitoutunut sinuun, vaikka jotain muuta väittääkin. Hän haluaa pitää kaikki takaportit auki. Minusta sinäkin voisit vähän katsella ympärillesi, luultavasti miehesikin tekee niin...
Miehellä on selvästi jotain muita juttuja mielessä kuin teidän avioliitto. Jos mä saisin pari kertaa rukkaset niin en mä sietäisi ajatusta et mun mies ei halua mua. Lähtisin vetää, tee säkin niin.
Sun tarinasi oli kuin omani. Älä huoli, mun avomieheni oli ihan samanlainen. "Tekosyytkin" olivat samanlaisia, kuitenkin kerran halusin varmuuden ja vaadin vastausta.. Hän vastasi ehkä vuosi vielä. minä sanoin haluavani varmuuden jo aikaisemmin, joten teimme kompromisiin: puolen vuoden kuluttua.
Olen itse tuumaillut, että ainakin mieheni haluaa tehdä kaiken kerralla oikein. Kerran kihloihin ja kerran naimisiin. Anna hänelle hieman lisäaikaa, mutta älä lupaudu olemaan koeajalla ilman varmuutta koko loppuelämää. (Minäkin tiesin, että hän on se oikea, mutta jotain rajaa kuitenkin. Mustaa valkoiselle!) Onnea!
Oh, ollaanpas me hitaita. Kohta viisi vuotta yhdessä eikä yhtään sormusta sormessa. Onhan siitä puhuttu, mutta vielä ei ole oikea aika. Tarkoittaako tämä nyt sitten että suhteemme on tuhoon tuomittu? Rakkautemme on pelkkä tapa? Meistä ei ikinä ole avioliittoon...? Enpä usko, olemme vain hitaita (lisäksi ole itse hyvin nuori, jos se nyt on mikään syy).
Ehkä sinunkin miehesi on tällainen hidas? Sitä minä en tiedä mitä sille voi tehdä, mutta sitä ei pidä ainakaan kylmiltään tuomita rakkauden puuttumiseksi nettipalstojen ohjeiden perusteella.
No ei tuo 2,5 vuotta niin kauhean pitkä aika ole. Itse ole 5 vuoden yhdessäolon jälkeen lopulta menemässä naimisiin. Mies on odotellut ja kerännyt rohkeutta?? Koko ajan on kuitenkin ollut sitä mieltä, että yhdessä pysytään. Kun puhuimme kihlauksesta, vaadin mieheltä muistaakseni jonkinlaisen arvion siitä, milloin hänen mielestään olisi sopivaa mennä kihloihin ja naimisiin.
Enemmän kuin ajasta olisin huolissani siitä, ettei mies pysty kanssasi asiasta puhumaan! Odota rentoa hetkeä ja kysele varovasti hänen näkemyksensä näistä asioista.