Kässärit perään kyseleminen

Laitoitko lähettäessäsi yhteystietosi kunnolla? Oliko käsis vakavasti otettava niin, että siinä oli saatekirje, pyydetty fontti yms.?

Olen itse kysynyt yhden kässärin perään ensin sähköpostilla ja sitten puhelimitse. Kustantamon työntekijät olivat äärimmäisen mukavia ja avuliaita. Tosin jos kässäri on ollut kustantajalla vuoden niin siitä voi ehkä vetää omat johtopäätöksensä, joten kyselyille ei ole tarvetta. Harmi kyllä, että homma jää tuolla lailla roikkumaan.

Eiköhän kustantajat ota yhteyttä, jos näkevät sen tarpeelliseksi. Jos vuosi on mennyt ja et ole minkäänlaista viestiä saanut, sekin on ikävä kyllä eräänlainen vastaus. Hiljaisuus-hylsyt ovat siitä lempeempiä kun odottelun jälkeen ei tule tuomiota, vaan pikkuhiljaa kässäri, pettymys, odotus yksi kerrallaan kaikki hiipuu.

Kyselin puoli vuotta sitten kustantamosta kässärin tilanteen perään - oli siinä vaiheessa ollut jotain 10 kuukautta sisällä. Ei vastattu kyselyyn. Enkä ole saanut vastausta kässäristäkään. Eli siinäpä se. Olin saanut kirjoittajakoulutuksessa erittäin hyvää palautetta tekstistä. Ei se haittaa, että hylsy kasahtaisi, mutta harmittaa tuollainen, ettei saa mitään vastausta. Pitkä työ häviää taivaan tuuliin ilman, että kukaan edes noteeraisi sitä automaattisella sähköpostikuittauksella, että ei sovi kustannusohjelmaamme. Ymmärrän, että kustantamoissa on kiire ja paljon töitä ja liian vähän väkeä. Mutta onko mahdollista, että kun tekstiä on silmäillyt ja todennut sen olevan kustantamolle toimimaton, joku, sihteeri tms., laittaisi kerralla jossain vaiheessa näille sähköpostitse hylsyn?

Itsellä tämä on vaikuttanut niin, että en ole ostanut ko. kustantamon kirjoja enää. Moni kirjoittaja on kirjojen suurkuluttaja, joten inhimillinen, kohtelias käytös kustantamoista on myös markkinointia.

Kyllä vastataan ja kyllä julkaistaankin jos vain osaa krjoittaa fantasialle tai erikoislaatuista dekkaria jossa on tulvillaan tapahtumia murhista raiskausten kautta poliisien oman talouden tapahtumiin naistystävät mukaanlukien kuten itsekin sain läpi kun ymmärrän tämä mitä ollaan vailla kun ollaan nykykirjallisuuden kanssa tekemisissä jota myydään nyt vain olen vähän raakeleillalepäämässä koska en jaksa koko ajan vain kirjoittaa ja nyt otan rennosti ja seuraan someskuksuetlua joka on nykykirjallisuuden ylin muoto eikä turhaan koska ei maksa niin paljon kun kirja ja kuka vaan voi tulla kirjailijaksi jos kertoo vain omista murhistaan tai sukupuolisista asioista joita janotaan ja varsinkin kun on julkkis tai sellaiseksi tulee helposti näillä jos on rohkea, siinä mielessä turha valittaa.