Moni 70 ikäinen on aikoinaan jäänyt ilman vieraiden kielten opetusta, sillä eihän sitä tavallisessa kansakoulussa ollut vieraita kieliä oppiaineina.
Kaikilla perheillä ei ollut varaa kouluttaa lapsia oppikoulussa, koska silloin ei ollutkaan ilmaista koulua kaikille.
Monet sotaorvot saivat ilmaisen oppikoulun, mikäli joku siitä heille osasi ja viitsi kertoa.
Vieraita kieliä ei siten ole kaikille sen ajan lapsille missään opetettu, ellei sitten aikuis iällä itse opetusta hankkinut ja vieraita kieliä oppinut.
Moni haluaisi matkustella, kun vielä voimia riittää, mutta kun se vieras kieli on esteenä mikäli haluaa mennä kauemmaksi kuin naapurimaahan. Onhan Venäjä ja Ruotsi jo niin suomalaisten matkailijoiden suosiossa, että niillä matkoilla yleensä selviää pelkällä kotikielellä.
Ryhmämatkoilla on opas mukana, mutta ei hän ole joka hetki matkalaisten käytettävissä. Jos ja kun haluaa matkoilla tutustua itsenäisesti paikallisuuteen, ihmisiin ja asioihin, on suurin este se outo kieli jota kyllä kuuntelee, mutta ei kaikkea ymmärrä, eikä osaa kysyä tai vastata.
Kuinka moni meistä tämän palstan lukijista olisi valmis lähtemään matkalle jolla olisi useita kielitaidottomia ja useita kielitaitoisia?
Kannattaisiko koota ryhmä jossa toinen toistansa tukien ja auttaen kaikki voisivat saada matkasta sellaisen nautinnon jota pimeään talveen kaipaa?
Halpojakin matkoja on saatavilla. Sellaista ajattelen, koska omaisuuksia ei ole matkusteluun käytettävissä itsellänkään.
Ottakaa kantaa, olisiko mukaan tulijoita?
Kaikilla perheillä ei ollut varaa kouluttaa lapsia oppikoulussa, koska silloin ei ollutkaan ilmaista koulua kaikille.
Monet sotaorvot saivat ilmaisen oppikoulun, mikäli joku siitä heille osasi ja viitsi kertoa.
Vieraita kieliä ei siten ole kaikille sen ajan lapsille missään opetettu, ellei sitten aikuis iällä itse opetusta hankkinut ja vieraita kieliä oppinut.
Moni haluaisi matkustella, kun vielä voimia riittää, mutta kun se vieras kieli on esteenä mikäli haluaa mennä kauemmaksi kuin naapurimaahan. Onhan Venäjä ja Ruotsi jo niin suomalaisten matkailijoiden suosiossa, että niillä matkoilla yleensä selviää pelkällä kotikielellä.
Ryhmämatkoilla on opas mukana, mutta ei hän ole joka hetki matkalaisten käytettävissä. Jos ja kun haluaa matkoilla tutustua itsenäisesti paikallisuuteen, ihmisiin ja asioihin, on suurin este se outo kieli jota kyllä kuuntelee, mutta ei kaikkea ymmärrä, eikä osaa kysyä tai vastata.
Kuinka moni meistä tämän palstan lukijista olisi valmis lähtemään matkalle jolla olisi useita kielitaidottomia ja useita kielitaitoisia?
Kannattaisiko koota ryhmä jossa toinen toistansa tukien ja auttaen kaikki voisivat saada matkasta sellaisen nautinnon jota pimeään talveen kaipaa?
Halpojakin matkoja on saatavilla. Sellaista ajattelen, koska omaisuuksia ei ole matkusteluun käytettävissä itsellänkään.
Ottakaa kantaa, olisiko mukaan tulijoita?
Vastaukset 14
Vanhimmat
Kaikilla matkafirmojen matkoilla on suurin isa kielitaidottomia esim. Kanarialla. Ihan hyvin pärjää, kaupoissa puhutaan englantia ja elekieltä, maksukin euroissa. Turustikohteissa on suomalaisia lääkäreitä. Kuka kielitaitoinen haluaa viettää lomansa avuttomien tulkkina ja passaajana, en ainakaan minä !
Hyvä kun kerroit mielipiteesi, kiitos siitä.
Kaikki kun nyt eivät välttämättä halua sinne Kanarialle, matkoja on ympäri maailmaa ja kikkialla ei ole suomenkielisiä turistirysiä.
Aikonu yksin kanarialle mutta arveluttaa kielitaidottomuus, eikä löydy kaveria joka osaisi kieliä.
Nythän voisit olla mukana suunnittelemassa porukkamatkaa, aina joku on avuliaskin kun tulee kielipulmia.
3 viikon matkaa ajattelin ihosairauteni takia kun aurinko auttaisi siinä, sopiva-ajankohta olisi keskitalvi joten vielä kerkiää tutkailla ei välttämättä kohteen tarvitse olla kanariansaaret.
Palstan positiivisin henkilö vastasi ensiksi : D
Matkan luonne kohteen mukaan. Ainakin meille olivat Kiina ja Albania tyypillisiä kiertomatkakohteita. Kieli ja liikkumisen hankaluus. Paikalla useampia vuosia asunut suomalainen yhdessä paikallisen oppaan kanssa luotseina.
Osallistujat tutustuvat toisiinsa mutta en ole havainnut ripustautumista.
Risteilyissä hieman samaa. Helppo tapa olipa ryhmässä tai omatoimisena. O-t risteilyille olen katsonut etukäteen vierailukaupungit, tulostanut kartat ja katsonut opastettujen retkien sisällön. Emme ole osallistuneet mutta olemme käyneet samoissa kohteissa.
Kielen alkeellinenkin osaaminen avaa uusia näköaloja. Suomessa opetettujen perusmurteiden alueilla minä hoidin kaikki yhteydet mutta siirryttyämme latinoalueille sanon vaimolleni, että nyt alkaa hänen vuoronsa. Opiskeli espanjaa.
Mutta kysymykseen. Olemme olleet useammassakin sekaryhmässä joissa on ollut sekä kielitaitoisia, että taidottomia osallistujia. Kiina ja Albania olivat kaikille ummikkokohteita.
Irlanti ja Kuuba ymmärrettävistä syistä helppoja.
On turha kuvitella, että edes Euroopassa, maanosan keskisen ja eteläisen alueen ihmiset turistikohteiden ulkopuolella puhuisivat sitä enkkua. Nuoret alkavat hieman ymmärtämään ja kova yritys korvaa osaamisessa olevia puutteita.
Oikeastaan en ole ajatellut kanssamatkustajien kielitaitoa.
Samoin, olen ollut ryhmissä joissa olen ollut yksi harvoista jolla on edes välttävä kielitaito ja mielelläni olen muita kiperissä tilanteissa auttanut.
Ryhmämatkoilla on useimmiten ihan jees, mutta joskus sattuu nirppanokkia joille mikään ei ole hyvää, mutta niistä selviää ottamalla lunkin asentaan-
Jos olen itse kielitaitoinen, en kaipaa mahdoillisilla matkoillani kielitaidottomien seuraa.
Toivottavasti emme koskaan osu edes samaan junaan tai bussiin, lentokoneesta ja matkasta puhumattakaan!
Minulle kaikki ihmiset ovat saman arvoisia, mutta kielteisyyttä ja halvenksuntaa osoittavien en soisi seuraani osuvan, osaapa puhua vaikka linnun kielellä.
Oi Herra jos mä matkamies maan......
Kieliavustus ryhmissä ja yksittäin.
Muutamien ryhmäkokemusten perusteella, oppaan ulottumattomissa, olemme havainneet kanssamatkustajat kielikysymyksessä "vastaan ottaviksi". So. apua pyydetään ja se kelpaa jopa tarjottaessa.
Espanjan kylällämme emme ole enää vuosiin tarjonneet apuamme. Kaupungilla, tai varsinkin markkinoilla on tilanteita joissa pari, kolme suomalaista, yleensä mammoja, hämmästelevät jotain asiaa. Tuotteen laatu, hinta, vaihtoehdot, ominaisuus tms. Jonkin tarvikkeen saatavuus, liikkeen sijainti, aukioloaika jne.
Kyse on joko kielitaidottomuudesta tai mielenkiinnon kohteen tuntemattomuudesta.
Hamassa muinaisuudessa erehdyimme ystävällismielisesti tarjoamaan apuamme kielessä tai paikallistuntemuksessa. Reaktio oli poikkeuksetta hylkivä. Vaikeneminen, halveksiva katse ja poistuminen! Lähestymistapamme ei ole voinut olla syynä reaktioon. En ymmärrä. Muutama kokemukseni svedujen kanssa on täysin päinvastainen!
Vastaan, vaikka en ole kiinnostunut pidemmistä matkoista. Olen matkustanut aikaisemmin tarpeeksi ja kielitaitoa on. Minulle riittää pari kertaa vuodessa Tukholman tai Tallinnan risteily. Maihin ei tarvitse mennä, en shoppaile ja viinaa saan Alkosta tarvitsemani (vähän). Tanssimme, syömme ja irtaudumme arjesta mieskaverini kanssa. Pidemmälle Eurooppaan lähden lasten ja lastenlasten kanssa, jos he pyytävät
Matkaopaskirjasissa on peruslauseita ja -sanoja Moni asia selviää, jos mukana on pikku lehtiö ja kynä, piirtämällä ja elekielellä pärjää pitkälle. Älykännykän käännösohjelmat ovat hieno juttu.
Tosipaikan tullen tulkkiapua löytyy varmasti, valmismatkojen oppaatkin ovat vakavissa tapauksissa tavoitettavissa työajan ulkopuolellakin.
Siis seikkailumieltä ja sekaan vain!