Miksi helkkari asiat pitää olla sukupuolen mukaan?

Eipä tuolla ollut monta transsukupuolista. Heidän mielipiteittensä vuoksi ei voi yleistää asioita. Kyllä transsukupuoliset henkilöt toimii ja kiinnostuu asioista kuten muutkin ihmiset.

Voi olla että pitkään miesroolissa elänyt transnainen osaa hieman paremmin miehisiä hommia kuin cis-naiset, kun niitä on joutunut tekemään ja vastaavasti päinvastoin.

Jos kesken kaiken tekemisen ja kiireen, varsinkin jos on yksin, kysyttäisiin yhtäkkiä kysymys "kumpaa sukupuolta olet?", luulenpa että useampi ihminen vain katselisi silmät ymmyrkäisinä ja ainoa ajatus olisi MITÄ?
Siis väitän, että sukupuoli ei sinänsä tunnu missään. Kyse on suhteista, ihmissuhteista, aina (minun mielestäni). Silloinkin kun pieni lapsi tuntee olevansa toista sukupuolta kuin miten hänet on syntymässä määritelty niin ainakin tv-dokkarin mukaan nämä näyttäisivät olevan toissijaisia kysymyksiä leluista ym. krääsästä, jonka perusteella ainakaan minä en ikinä tekisi sukupuolesta mitään johtopäätöstä. (Itse leikkinyt lapsena vaikka mitä ja onneksi siihen ei puututtu.)
Ikävä kyllä jonkinlaiseksi kuviteltuun miesrooliin kuuluu enemmän vastuunkantoa esimerkiksi kuin jonkinlaiseksi kuviteltuun naisrooliin. Tuosta nyt teen äkkinäisen johtopäätöksen että miehet näyttävätkin keskimäärin rasittuneemmilta kuin naiset ja se rasituksen vaatimus ehkä voisi tuntua epämiellyttävältä (minun mielestäni). Mielestäni kuitenkin naiset kiitettävästi ovat siirtäneet vastuuta omille harteilleen, joten se siitä.
Aina löytyy miehiä jotka yrittävät ajaa kaikkia miehiä samaan laumaan ja naisia omaansa. Ja aina löytyy naisia jotka yrittävät ajaa kaikkia naisia samaan laumaan ja miehiä omaansa. Kieltämättä kysytäänkin ainakin hitunen rohkeutta uskaltaa olla erilainen. Vaikka minusta nykyään noita samanlaisuusvaatimuksia ei ole niin paljoa kuin aiemmin.

Valitettavasti minä ja ilmeisesti moni muukin olen tietyllä tapaa sokea tälle transasialle, vaikka jotenkin yritänkin sitä ymmärtää. Vaikein asia on ehkä juuri se, että ainakaan minun sukupuoleni ei mitenkään erityisesti tunnu fyysisesti minkäälaisena olona ainakaan niin, että sen erottaisin jotenkin. Ihmettelen miten jonkun muun sukupuoli voi tuntua kantajalleen. Voisin kuvitella että minulle tulisi ongelma jos olisin homoseksuaali ja haluaisin niissä puitteissa olla mies. Mutta tuokaan ei ole se kuvio kuulemma ollenkaan aina.

Varmaan sukupuolenvaihdosleikkauksia haluavat seulotaan useamman lääkärin voimin. Tuntee itsensä vähän typeräksi kun kelaa tällaista. En vain pääse tähän aiheeseen syvemmälle, kun tämä ongelma ei minua sillä tavoin kosketa. Mutta ei kannata ihmetellä transihmisten jos tämä usein joitakin kummeksuttaa. Enhän minäkään oikeastai reaalimaailmassa ketään mene ihmettelemään, vaikka hämmennyksen tunne on joskus yllättänytkin.
Tänne palstalle uskaltaa näitä itselle syvimpiä ajatuksa laittaa.

Minä olen koko helvetin prosessin aivan kokonaan käynyt Nainen.. Ja harrastuksena ryömin sotkuisilla betonilattioilla autojen alla hitsaten jotain romua läjään. Ei oo varaa parempiin tiloihin ja nosturiin.. Toki on tukevat ajorampit joten ei tartte huolehtia siitä että joku pääsee riemuittemaan ku yks TS sai auton niskaan (kantaa hienosti Fordson Supermajor traktorinkin)

Toisaalta taas sitten rakastan taimitarhatöitä, siivoilua ... mutta myös ilmakiväärillä siluettiammuntaa ja kaikenmaailman purkkien reijittämistä.

Mikä määrittää naisten ja miesten hommat? Ei sitten mikään ja ärsyttää koko TS maailmassa se kun pitää olla sitätätä ja tota ja pitää täyttää kriteerit ja jos on pienikin poikkeama niin lytätään välittömästi "epänormaaliksi" .... vaikka olen jo "epänormaali" .. :D

Mutta oma elämäni on aivan loistavaa, itsekseni, ilman kenenkään ainaista papattamista tekemisistä koska saan tehdä mitä huvittaa.

jaa joo.. ja sit stereotypioista senvertta että ulkonäkö voi hämätä jos yhtäkkiä menenkin konepellin alle ihmettelemään vaakatulpien säätöjä... :D

Mun mielestä on ihan typerää, että asiat sukupuolitetaan noin ja sitten tulee niitä tyttöpoikia, jotka luulevat olevansa transpoikia sen takia että leikkivät pienenä vain poikien leluilla. Mun parhaat kaverit eskarissa oli "poikamainen" tyttö ja "tyttömäinen" poika. Ne on edelleen kumpikin niin, eikä ne oo koskaan kokeneet olevansa fyysisesti väärää sukupuolta, toisin kuin mä. Enkä mä tuntenut olevani poika sen takia, että leikin leegoilla ja autoilla ja tykkäsin peleistä, enkä todellakaan tuntenut olevani tyttö vaikka leikinkin nukeilla - se oli vain se tunne että nyt on jotain vinksallaan tälleen ruumiillisesti, jotain mikä ei ihan natsaa, eikä sillä ole mitään tekemistä sillä millä leikin tai mitä haluan tehdä isona.

Transsukupuoliset itse ylläpitävät stereotypioita miehistä ja naisista, ja lesboparit, Menneen ajan viimeiset jäänteet?

Eikös me kaikki olla jossain absoluuttisen miehen ja naisen välillä?
Aika harvinaista on ihminen joka on täysin jompi kumpi.

Itse miehenä en ole koskaan kokenut ongelmaa tyttömäisestä puolestani.

Ajatus, että kirurgialla ja hormonihoidolla voitaisiin tuottaa tyydyttävä fyysinen sukupuoli, on harhainen. Se on medikalisoituneen aikamme tuote.

minuakin ahdistaa kun trans ihmisien pitää jotenkin olla hyvin feminisiä tai maskuliinisia että muut "uskovat" meidän olevan mitä kerromme. Pelottaa juuri transpolille meno koska esim tykkäsin leikkiä barbeilla ja "tyttömäisempiä" leikkejä kun olin nuori mutta ei se minua tytöksi tee. Ja en edes pidä mistään autoista ,urheilusta etc. en ymmärrä miksi meidän pitäisi todistaa olevamme heidän tiukka ideansa sukupuoli rooleista.