Asumme 1980 luvulla rakennetussa betonielementtitalossa. Eristeenä 100mm kivivilla betonien välissä, sisäseinien paksuus 80/120mm riippun onko kantava ja ulkoseinän paksuus 80mm pesubetonipinnoituksella. Alapohja maanvarainen 100/50mm styroksi eristeellä ja 60mm laatta ja remontissa valettu 20mm tasoite. Jonkinlainen perustus valettu, jonka päälle elementit asennettu. Ovat maan sisässä noin 50cm ja yhtenäistä elementtiä, joten oletettavasti eriste menee maan sisään. Yläpohja 30mm spu ristikoita vasten ja 500mm ekovillaa. Sisäseinät teräsbetonia. Puuta ei ole kuin kattoristikoissa ja katon koolauksissa. Talossa ei ole salaojia, sadevedet ohjataan hiukan kauemmas talosta. Haluisinkin tietää kyseisen rakennustyypin riskikohtia runkorakenteessa, jotta voisin pitää talon kunnossa?
Elementit vaikuttavat pinnasta kuivilta ja sateiden aikaan alaosa kuivuu nopeasti. Tarkastettu myös maanalaiselta osalta. Soramaata ajatte paljon, talo ei ole montussa ja täyttömaana hiekkaa.
Ottakaa kantaa:
- kivivillan kastuminen elementtien sisällä (toteaminen ja korjaustoimenpiteet)
- radon ongelmat (oulu)
- pesubetonipinnan vanhentuminen ja sen estäminen
- lisäeristämisen 30-50mm järkevyys
- saumojen ongelmat
Nämä tähän ajankohtaan askarruttavat mieltä, esittäkää toki myös ohi aiheen omia mielipiteitä ks kysymyksiä. kys. rakenteesta.
Betonielementtitalo (sandwich) kivivillaeristeellä
11
4418
Vastaukset
- eikä_askarruta
Googlaamalla jo tietäisit
- Kiviasukki
Laitatko linkkiä missä olisi kerrottu esimerkiksi tuosta lisäeristämisestä pesubetobipinnan päälle? Kapillaari-ilmiön kastuttamista eristeistä ja niiden kuivumisesta en ole myöskään löytänyt tietoa.
- raksaaja-sh
Kapilaari-ilmiö ei nosta vettä eristeeseen.
Mutta villatilan alaosan korkea kosteus voi olla pieni riski koska villatilan alaosassa suhteellinen kosteus lienee 80 %.
Toisaalta talvikauden jälkeen voi ulkokuoren sisäpintaa myöden valua kosteutta villatilan alaosaan.
Mikäli ulkopinnassa on esim. patolevy joka mahdollistaa kuivumisen ulospäin, en usko että oikeita ongelmia tulee.
(Aikoinaan valitsin EPS eristeiset harkot villasandwitchin sijaan koska se vaikutti hieman vielä varmemmalta.)
- voileipätalo
Edellinen vastaaja edustaa taas sitä kastia, jolla ei ole minkäänlaista tietoa asiasta, mutta jollain tavalla täytyy päästä pätemään..
Tuollaisten sandwich-elementtien yleisimpiä ongelmia on ulkokuoren vauriot. Betonin karbonatisoituminen aiheuttaa raudoitusten ruostumista, mikä aiheuttaa jossain vaiheessa pinnan lohkeilua. Hiushalkeamat taas päästävät kosteutta sisään ja pakkasrapautuminen nopeuttaa julkisivun tuhoutumista. Joskus pinta saattaa näyttää päällepäin ehjältä, mutta eräänä kauniina päivänä siitä lohkeaa isoja palasia. Mitä lähempänä pintaa raudoitukset ovat, sen lyhytaikaisempi julkisivu on. Karbonatisoitumista pystyy tutkimaan siihen tarkoitetuilla mittalaitteilla.
Usko tai älä, tuollaisen sandwich-elementin oletetaankin sisältävän mikrobikasvustoa eristetilassa. Koko homma perustuu elementtisaumoihin, joiden uskotaan olevan tiiviitä. Varsinkin elementit, joiden eristeessä ei ole uritusta kosteuden poistamiseksi, sisältää melko varmasti kosteutta.
Ainakin kerrostalopuolella yleinen suhtautuminen lisäeristämiseen on, että se on kannattavaa tehdä vasta siinä vaiheessa kun julkisivuremontti on ajankohtainen. Tällöin on kaksi vaihtoehtoista tapaa toimia. Ulkokuori puretaan, vanhat eristeet kaavitaan pois ja rakennetaan sisäkuoren päälle täysin uusi seinärakenne. Toinen vaihtoehto on jättää ulkokuori paikoilleen ja tehdä sen päälle esim. eristerappaus. Ratkaiseva tekijä on yleensä se, kuinka huonoon kuntoon ulkokuori on päässyt menemään. Muuten ei lisäeristykselle ole järkevää syytä.
Karbonatisoitumista ei voi estää, mutta sitä voi periaatteessa hidastaa esim. rappaamalla, mutta sen järkevyys on hieman kyseenalaista, sillä vaurioituminen tapahtuu sisältä päin, ja pahimmassa tapauksessa uusi rappaus tipahtaa parin vuoden päästä alas. Jatkoaikaa julkisivulle saa parhaiten korjaamalla syntyneet halkeamat, jolloin pakkasrapautuminen hidastuu.
Elementtisaumat täytyy pitää kunnossa, se on ihan peruskunnossapitoa.
Betonijulkisivujen ajateltiin olevan ikuisia ja periaatteessa esim. pesubetonipinta onkin yksi kestävimmistä julkisivuista. Nykyään betonin karbonatisoituminen käsittääkseni on pystytty estämään lisäaineilla. Aikoinaan tätä ei kuitenkaan tiedetty ja samoin raudoituksia tehtiin huolimattomasti, paikoin ne saattoivat olla vain muutamien millien syvyydessä. 80-luvulla huolimattomuus rakennustöissä on sen ajan suurimpia puutteita.
Radon ei käsittääkseni ole Oulussa mikään ongelma. Toki siinä saattaa olla todella suuriakin paikallisia eroja.
Erityisesti kellarillisissa taloissa salaojien ja perusmuurin pystysalaojituksen puute näkyy. Jos sisäpinta on maalattu esim. tiiviillä maalilla niin ei mene pitkään kun maalipinta alkaa kuplia.- melko_lyhytikäinen
> Betonijulkisivujen ajateltiin olevan ikuisia ja periaatteessa esim. pesubetonipinta onkin yksi kestävimmistä julkisivuista
Jep, kun betonitaloja alettiin rakentamaan, ei vielä tiedetty pakkasrapautumisesta.
Mutta betonitaloista pesubetoni onkin sieltä huonoimmasta päästä. Pesubetonielementit ilmeisesti tehtiin niin, että sirotepinta oli ulkopinta oli muotissa alaspäin. Jos raudoituksia ei tuettu kunnolla, ne pääsivät painumaan lähes ulkopintaan kiinni eli suojana onkin paljon ohuempi betonikerros kuin puolet ulkokuoren paksuudesta. Lopputulos: 70-luvun pesubetonitaloja on jouduttu korjaamaan aiemmin tai raskaammin kuin muunlaisia pintoja (esim. harjattu pinta).
Pesubetonin ominaisuuksiin taitaa vain kuulua se, ettei pinnan halkeilu kovin helposti erotu sieltä sirotteen joukosta....
Pahin miina elementtitaloissa on elementtien sisä- ja ulkokuorta toisiinsa sitovien raudoitusten ruostuminen. Tämän vaivatessa ei taida olla muuta vaihtoehtoa kuin tiputtaa ulkokuori ja eristeet alas ja rakentaa uudet. Aika moneen taloon on tämä temppu jouduttu tekemään jo 30-40 vuoden iässä.
Ei siis kannata pesubetonin kestosta huudella... - voileipätalo
melko_lyhytikäinen kirjoitti:
> Betonijulkisivujen ajateltiin olevan ikuisia ja periaatteessa esim. pesubetonipinta onkin yksi kestävimmistä julkisivuista
Jep, kun betonitaloja alettiin rakentamaan, ei vielä tiedetty pakkasrapautumisesta.
Mutta betonitaloista pesubetoni onkin sieltä huonoimmasta päästä. Pesubetonielementit ilmeisesti tehtiin niin, että sirotepinta oli ulkopinta oli muotissa alaspäin. Jos raudoituksia ei tuettu kunnolla, ne pääsivät painumaan lähes ulkopintaan kiinni eli suojana onkin paljon ohuempi betonikerros kuin puolet ulkokuoren paksuudesta. Lopputulos: 70-luvun pesubetonitaloja on jouduttu korjaamaan aiemmin tai raskaammin kuin muunlaisia pintoja (esim. harjattu pinta).
Pesubetonin ominaisuuksiin taitaa vain kuulua se, ettei pinnan halkeilu kovin helposti erotu sieltä sirotteen joukosta....
Pahin miina elementtitaloissa on elementtien sisä- ja ulkokuorta toisiinsa sitovien raudoitusten ruostuminen. Tämän vaivatessa ei taida olla muuta vaihtoehtoa kuin tiputtaa ulkokuori ja eristeet alas ja rakentaa uudet. Aika moneen taloon on tämä temppu jouduttu tekemään jo 30-40 vuoden iässä.
Ei siis kannata pesubetonin kestosta huudella...Minä en tarkoittanutkaan noita 60-70-luvun kuorielementtejä vaan itse pesubetonia julkisivupintana. Peusbetonissa ei ole mitään siroitetta, vaan muottiin laitetaan hidastetta, jolloin betonin pinta on vielä hieman märkää kun elementti irroitetaan muotista, jolloin pinnalta voidaan "pestä" hienojakoinen sementti pois ja pinnaksi jää betonissa oleva raekooltaan suurempi kiviaines. Eli pinta on käytännössä luonnonkiveä ja se kestää hyvin aikaa. Voi olla, että aikoinaan pesubetonin valmistuksessa on ollut muita elementtejä enemmän ongelmia, mutta se ei varsinaisesti ole itse käsittelyn vika.
Olen kyllä tuonut ilmi kyseisen aikakauden julkisivujen ongelmat muuten.
- Kiviasukki
Kiitos tietouden jakamisesta!
Mainitset, että elementtien saumat ovat suuressa osassa tässä rakenteessa. Meillä ne näyttävät olevan todella huonossa kunnossa ja näyttää siltä, että edellinen asukas on saumannut vanhan päälle. Selviä rakoja ja repeämiä havaittavissa noin metrin korkeudelta ylöspäin. Alempaa sauma paremmassa kunnossa. Millainen rakenne saumassa on jos sitä lähdetään tutkimaan? Onko elementtien päätyjen villaeriste suojaamattomana saumavälissä? Onko saunavälin tarjoitus tuulettua ylöspäin vai sellaisten pienten putkien avulla.?
Onko mitattua tietoa kosteusprosenteista, joka vallitsee eristetilassa? Tätä olisi erittäin mielenkiintoista mitata anturoiden avulla. Korkeussuunnassa esim 50cm välein asennetut anturit ja saada tietoa eri vuodenaikoina tapahtuvasta vaihtelusta. Tähän saattaisi arduino tai rasberry tietokoneet toimia vallan hyvin kosteusantureiden avustuksella.
Raudoituksia ihan parissa kohtaa näkyvissä kantavien elementtien päädyissä. Raudat tulleet liian pintaan. Nämä kohdat ruostesuojattu ja maalattu. Ruostumisen hidastamiseksi.
Tutustuin sementtimaaleihin ja se vaikuttaisi järkevältä ratkaisulta myös, kun halutaan ylläpitää julkisivun kuntoa. Hidastaa myös karbonisoitumista. Voisi olla myös tapa, jolla maallikko osaa talon pinnoittaa. Pitäisi myös hengittää paremmin, jos vertaa silikaattimaaleihin.
Lisäeristäminen purkamalla ulkokuori on mittava työ johon näkemykseni munaa lähdetään vasta sitten kun ulkokuori täysin loppu. Jos kuori on suhteelisen ehjä niin rappaus ja maalaus tosiaan voisivat olls vaihtoehtoja. Tässähän voisi toimia myös kuoren koolaaminen ja panelointi, mikäli kuori olisi hyvässä kunnossa. Jäisi sinne alle "turvaan".- voileipätalo
Elementtien saumoissa on suora reitti kosteuden pääsylle eristetilaan, joten sen vuoksi saumojen tulisi olla hyvässä kunnossa. Saumassa on yleensä saumanauha, joka on jonkinlaista retkipatjan kaltaista materiaalia, päälle laitetaan ainakin nykyään vielä elastinen kitti. Tuuletusputket ovat sitä varten, että mahdollinen ulkokuoren taakse päässyt kosteus pääsisi poistumaan, ne myös tasaavat paine-eroa. Eivät ne samalla tavalla kuitenkaan pysty kuivattamaan rakennetta kuin vaikkapa puu- tai tiilijulkisivujen tuuletusrako.
Tampereen teknillinen yliopisto on tutkinut paljon noita betonielementtijulkisivuja, niiden kosteuskäyttäytymistä ja korjaamista. http://www.tut.fi/fi/tutkimus/tutkimusalat/rakennustekniikka/rakennetekniikka/rakenteiden-elinkaaritekniikka/julkaisut/index.htm
Toki muuallakin tuo on varsin tutkittu aihe. Suomen kaikista rakennuksista valtaosa on tehty tuollaisella rakenteella, jotka alkavat olla peruskorjauskuntoisia, joten ymmärrettävästi asia kiinnostaa monia. Samasta syystä ratkaisujakin on paljon erilaisia. Erityisesti julkisivukorjauksista kilpailevat eri tahoja edustavat yritykset (betoniteollisuus, tiiliteollisuus, eristerappaukset yms.), jotka myös tuottavat paljon omaa tietoa asiasta.
Ilmeisesti tässä on kyseessä pientalo? Kannattaa kuitenkin kohdistaa tiedonhaku kerrostaloihin, sillä pääasiassa kaikki tutkimus koskee niitä. Rakenteiltaan ovat täysin vastaavia, kustannuslaskelmat yms. eroavat huomattavasti, mikä kannattaa ottaa huomioon. Se mikä kerrostalossa voi olla järkevää, ei välttämättä koske pientaloja jne.
Homma menee juuri noin. Usein on toivottavaa, että ulkokuorta ei tarvitse purkaa, se on varmasti isotöisempi ja kalliimpi tapa. Mutta julkisivun kuntotutkimuksessa selvitetään kuinka pahasti ulkokuori on vaurioitunut ja kestävätkö sen kiinnitykset. Sen mukaan sitten päätöksiä tehdään.
Tuo mainitsemasi puujulkisivu on myös yksi ratkaisu. Niitäkin on tehty. Hyvin monenlaisia ratkaisuja on kokeiltu ja niistä löytyy usein myös jonkinlaista tutkimustietoa. Uusi julkisivupinta ja lisäeristys suojaa hyvin vanhaa rakennetta ja käytännössä pysäyttää vaurioitumisen. Huonona puolena siinä on kuitenkin se, että seinärakenne paksuuntuu aika paljon, jolloin voi joutua tekemään muutoksia myös esim. ikkunapenkkeihin, räystäsrakenteisiin yms. Samoin se, että vanhat eristeet jäävät seinän sisälle siinä kunnossa missä ne ovat, mikrobikasvustoineen.
- kastepisteenpaikka
Vanhojen betonielementtitalojen lisäeristäminen on energiatalouden kannalta järkevää, mutta kosteusvaurioiden kannalta riskialtista. Höyrysulun kunnosta ei ole mitään takeita ja lisäeristäminen hidastaa kosteuden kulkeutumista rekenteista ulospäin. Vanha rakenne pysyy terveenä huonon lämmöneristävyyden takia, koska lämpövuoto sisältä ulospäin kuivattaa rakennetta. Lisäeriste siirtää kastepisteen helposti syvemmälle rakenteen sisään eikä kuivumista pääse tapahtumaan.
- raksaaja-sh
Ei taida aivan pitää paikkaansa.
>Höyrysulun kunnosta ei ole mitään takeita
Kyseisissä rakenteissa ei ole höyrynsulkua. Betoni toimii ilmasulkuna joka läpäisee hitaasti vesihöyryä. Monasti sisäpinnan maalikerros on rakenteen höyrynpitävin kohta ja saa rakenteen harventumaan ulospäin (varmistaa toimivuutta).
> ja lisäeristäminen hidastaa kosteuden kulkeutumista rekenteista ulospäin.
Rakenteen jäähtyessä veden höyrystyminen on vähäisempää ja matka ulkopuoliseen ilmatilaan kasvaa. Lisäeristäninen sisäpuolelle mahdollista ainoastaan täysin höyrytiivein SPU eristein. Ulkopuolinen eristäminen on varmaan turvallisenpaa.
>Vanha rakenne pysyy terveenä huonon lämmöneristävyyden takia, koska lämpövuoto sisältä ulospäin kuivattaa rakennetta.
Mielestäni tuo ei ole oleellinen fysikaalinen tapahtuma. Oleellisempaa on etäisyyden kasvaminen ulkoilman ja kostuneen rakenteen välissä. Jos sisäpuolelle eristää villalla, koituu todennäköisesti kosteusvaurio betoniseen sisäkuoreen. Jos ulkopuolen eristää EPS:llä tulee riski että villat homehtuu sandwitchin sisällä. Eli ulkopuolelle hyvin hengittävää eristettä ja jos sisäpintaan eristää, on eristeen oltava täydellisen höyrytiivis.
>Lisäeriste siirtää kastepisteen helposti syvemmälle rakenteen sisään eikä kuivumista pääse tapahtumaan.
Hengittävä lisäeriste esimerkiksi ulkopinnalla nostaa koko sanwitch rakenteen lämpötilaa ja siirtää kastepistettä ulospäin. Jos aiemmin talvisin tapahtui kosteuden tiivistymistä sandwitch elementin ulkokuoren sisäpintaan, lisäeristämällä sitää ei niin helposti tapahdu.
Jos ulkopuolelle lisäeristää, sen on mielestäni oltava villaa ja vähintään 10 cm. Sen päälle tuuletusrako ja puuverhous varmaan paras, eristerappaus toiseksiparas.
Yksikerroksisissa rakennuksissa sateen aiheuttama kuormitus elementin ulkopinnalla on mitätön verrattuna kerrostalohin. Itse en ole tainnut nähdä vielä ainoatakaan esim. 80 luvulla rakennettua omakotikivitaloa jossa olisi karbonisoitumisesta tai sadevedestä aiheutuneita ulkokuoren vaurioita.
- raksaaja-sh
Radon & oulu.
Aloin rakentaa 2003 ja 2004 keväällä tein radon mittauksen ennen alakerran lattiavalua.
Radonia oli alle 170millibekkerelliä tjsp. Eli ei tarvinnut mitään toimenpiteitä.
Radonmittaus kustansi 35 euroa. En muista mistä sen hankin... sain rasiat jotka regoivat radon säteilyyn ja kun rasiat parin kuukauden päästä postitti tutkimukseen sai tulokset.
Helppoa ja halpaa.
(asensin radon tuuletusputket joka tapauksessa koska ne ei oikeastaan kustantaneet mitään kun itse tein... ehkä tänä talvena ne tulee jopa kytkettyä käyttöön...heh)
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Naiset miltä kiihottuminen teissä tuntuu
Kun miehellä tulee seisokki ja ja sellainen kihmelöinti sinne niin mitä naisessa köy? :)674709Haistoin ensin tuoksusi
Käännyin katsomaan oletko se todellakin sinä , otin askeleen taakse ja jähmetyin. Moikattiin naamat peruslukemilla. Tu142279- 251804
- 131526
- 321471
Miksi kohtelit minua kuin tyhmää koiraa?
Rakastin sinua mutta kohtelit huonosti. Tuntuu ala-arvoiselta. Miksi kuvittelin että joku kohtelisi minua reilusti. Hais51318- 101237
- 151156
- 231092
Kyllä poisto toimii
Esitin illan suussa kysymyksen, joka koska palstalla riehuvaa häirikköä ja tiedustelin, eikö sitä saa julistettua pannaa41031