Olen ollut naimisissa vuoden mutta nyt tosi pettynyt puolison toistuvaan uskottomuuteen ja olen päättänyt
erota. Avioehtoa emme ymmäetäneet tehdä. Nimissäni on ennen avioliittoa hankkimani asunto-osake jossa asumme. Kuinka omaisuudelle käy, voinko erotessani saada ostamani omaisuuden itselleni?
erota. Avioehtoa emme ymmäetäneet tehdä. Nimissäni on ennen avioliittoa hankkimani asunto-osake jossa asumme. Kuinka omaisuudelle käy, voinko erotessani saada ostamani omaisuuden itselleni?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Saat pitää omaisuutesi, vaikkei avioehtoa olekaan tehty.
Omaisuuden ositusta voidaan sovitella, jos ositus muutoin johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen tai siihen, että toinen puoliso saisi perusteettomasti taloudellista etua. Osituksen sovittelua harkittaessa on otettava erityisesti huomioon avioliiton kestoaika, puolisoiden toiminta yhteisen talouden hyväksi ja omaisuuden kartuttamiseksi ja säilyttämiseksi sekä muut näihin verrattavat puolisoiden taloutta koskevat seikat.
Ositusta soviteltaessa voidaan määrätä muun ohessa, että puoliso ei saa avio-oikeuden nojalla toisen puolison omaisuutta taikka että sanottua oikeutta rajoitetaan.
Osituksen sovittelua koskeva vaatimus voidaan tehdä osituksessa (tai osituksen jälkeenkin moiteajan kuluessa). Jollei osituksesta voida puolisoiden kesken sopia, osituksen tekee oikeuden määräämä pesänjakaja.
Osituksen sovittelua harkittaessa on siis erityisesti otettava huomioon avioliiton kestoaika. Kun avioliitto on kestänyt vain vuoden, on jokseenkin selvää, että saat pitää oman omaisuutesi. Laissa ei ole mitään aikarajaa lyhyelle avioliitolle, mutta hallituksen esityksen perusteluissa on ohjeenomaisena aikana mainittu viisi vuotta. Mitä pikemmin panet eron vireille, sitä varmempaa on, että saat pitää kaiken vihille mennessä omistamasi omaisuuden.
Kannattaa kuitenkin muistaa, että puolittamissäännöstä poikkeaminen on todella poikkeus pääsäännöstä, joten aivan köykäisillä perusteilla siihen ei mennä.
Sovittelu toki on poikkeamista osituksen pääsäännöstä. Koska mielestäni on täysin selvää, että kysyjän tapauksessa ositusta sovitellaan esittämälläni tavalla, en vastauksessani perustellut kantaani enempää. Toten nyt täydennyksenä seuraavaa (viittaan teokseen Pertti Välimäki: Osituksen sovittelu):
Avioliiton kesto ei ole siten itsenäinen sovitteluperuste, että se pelkästään oikeuttaisi sovitteluun. Se on ensikäden kriteeri, jolla arvioidaan muita harkintaperusteita, ennen muuta sitä, mitä puolisot ovat tehneet yhteisen talouden hyväksi sekä omaisuuden kartuttamiseksi ja säilyttämiseksi. Jos avioliitto on lyhyt, on todennäköistä, että puolisot ovat toimineet yhteisen talouden ja ositettavien varojen hyväksi vain vähän taikka ei lainkaan. Jos puolisoiden varat ovat eri suuruiset, omaisuuden jakaminen puolittamisperiaatteella ei olisi oikeudenmukaista. Ositusta on tällöin perusteltua sovitella enemmän omistavan hyväksi.
Kysyjän tapauksessa osituksen sovitteluun on täten (kun toinen puoliso omisti asunnon jo ennen avioliittoa) painavat perusteet.
Mitä lyhyempi avioliitto on, sitä todennäköisemmin sovittelun edellytykset täyttyvät.