On aika muistojen.
Isäni, kahdeksan vuotiaan sieluun jäi ikuinen arpi hylkimisestäsi.Tapasin Sinut vain kerran koko elämässäni. Tuberkuloosi oli edennyt jo melkein loppuun asti laihduttaen ruumistasi 20 neliön yksiössä, jonne Sinut oli lähetetty sairaalasta kuolemaan. Äidillekin tuli varjostumaa keuhkoihin, hän keitti Sinulle perunat ja auttoi muutenkin kuolevaa ihmistä, joka valmistautui lähtemään sinne mistä ei ole enään paluuta.
Minut olitte veljeni kanssa laittaneet lastenkotiin siksi aikaa, että saisit kuolla rauhassa kotona.
Sitä minä en voinut millään tietää silloin kun minut lähetettiin yksinäni kouluhammashoitolaan koulustani.
Melkein perillä, muistin että minullahan oli koti tässä aivan lähellä,ja silloin niiltä sijoiltani suunnistin kohti kotia, soitin ovikelloa, äiti aukaisi oven,ja hämmästyi iloisesti, mutta et Sinä, vaan tulit vihaiseksi kun kuulit minun tehneen sivuhyppäyksen hammashoitolasta nähdäkseni
vanhempani.Hymyäkään en kasvoillasi nähnyt vaan lähetit minut äkkiä takaisin minun nieleskellessä
kyyneleitäni. Kuukauden kuluttua olit taivaassa.
Sen jälkeen olen jatkanut yksinäistä kulkuani, mutta käyn sytyttämässä kynttilän haudallasi aina Pyhäinmiestenpäivänä ja jouluaattona, kiitokseksi siitä että olet kumminkin minut saattanut maailmaan, joka ei aina niin kovin kylmä ole. Kiitos siitä!
Isäni, kahdeksan vuotiaan sieluun jäi ikuinen arpi hylkimisestäsi.Tapasin Sinut vain kerran koko elämässäni. Tuberkuloosi oli edennyt jo melkein loppuun asti laihduttaen ruumistasi 20 neliön yksiössä, jonne Sinut oli lähetetty sairaalasta kuolemaan. Äidillekin tuli varjostumaa keuhkoihin, hän keitti Sinulle perunat ja auttoi muutenkin kuolevaa ihmistä, joka valmistautui lähtemään sinne mistä ei ole enään paluuta.
Minut olitte veljeni kanssa laittaneet lastenkotiin siksi aikaa, että saisit kuolla rauhassa kotona.
Sitä minä en voinut millään tietää silloin kun minut lähetettiin yksinäni kouluhammashoitolaan koulustani.
Melkein perillä, muistin että minullahan oli koti tässä aivan lähellä,ja silloin niiltä sijoiltani suunnistin kohti kotia, soitin ovikelloa, äiti aukaisi oven,ja hämmästyi iloisesti, mutta et Sinä, vaan tulit vihaiseksi kun kuulit minun tehneen sivuhyppäyksen hammashoitolasta nähdäkseni
vanhempani.Hymyäkään en kasvoillasi nähnyt vaan lähetit minut äkkiä takaisin minun nieleskellessä
kyyneleitäni. Kuukauden kuluttua olit taivaassa.
Sen jälkeen olen jatkanut yksinäistä kulkuani, mutta käyn sytyttämässä kynttilän haudallasi aina Pyhäinmiestenpäivänä ja jouluaattona, kiitokseksi siitä että olet kumminkin minut saattanut maailmaan, joka ei aina niin kovin kylmä ole. Kiitos siitä!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kuuntelen sinua.
emootioni osanotosta, sinisiipi, olet suloinen.
isät eivät osaa ottaa huomioon lapsen tunteita.
Eivät silti tarkoita mitään pahaa käytöksellään.
Ja varsinkin tässä tapauksessa,
mutta viimeinen hymy ei olisi ollut
pahitteeksi, onneksi äiti paijasi
enimmät murheet mielestäni.
kenellä lähti isä, kenellä taas äiti, jollakulla molemmat, vanhempien menetys aina iso suru