Todella omistushaluinen narttu

Jos koira vahtii ruokaansa muilta koirilta ja tämä on ollut tiedossa, niin olikohan noinkin osaamattomalle paras ratkaisu hankkia yhtälöön toista koiraa?

Ihan heti menette metsään siinä, että annatte niiden edes olla keittiössä vahtimassa jokaista tippuvaa ruokapalaa. Ei koirilla pitäisi olla mitään asiaa tulla silloin vahtimaan. Meillä koirat odottavat ihan muualla kun ruokaa käsitellään ja kupeillekin pääsevät vasta luvan kanssa. Ei se niin hankalaa voi olla sinullakaan. Koiraeläimille on kuitenkin erittäin tyypillistä vahtia ruokaa, joten jokaisen omistajan pitäisi ymmärtää varsinkin siihen selvästi taipuvaisten koirien kohdalla olla antamatta niille tilaisuutta vahtia ja tapella ruoan päälle. Jos tämä on liian vaikeaa, niin sitten paras ratkaisu juuri sinun kohdallasi on ihan varmasti luopua pennusta nyt kun se vielä oppii helposti uuden kodin tavoille.

Kannattaa luopua molemmista. Tuollaisista villieläimistä on vain haittaa.

Laita koirat syömään eri huoneisiin.

Hei.Jos haluaa että koiria perheessä on enemmän kuin yksi, ja että ne tulee keskenään toimeenkin.Niin olisi hyvä, ettöä niillä olisi riittävästi ikäeroa.Viisivuotta ainakin, ja sekään ei estä sitä, että koirille tulee riitaa ruuasta.Vanhempihan on asunut siellä ensin, niin se kokee toisen tuleen hänen reviirilleen,ja tappeluhan siitä tulee.Koiria ei siis kannata edes ottaa muutaman vuoden ikäerolla, se tietää ongelmia, kun koirat ovat niin samanikäisiä, niin johtajuutta ei tahdo kumpikaan toiselle luovuttaa.Se tietää sitten jatkuvia tappeluita, jotka alkaa ensin ruuasta, sitten leluista,makuupaikasta, siitä kumpi on lähempänä omistajaa jne.
Lopulta ne saavat riidan aikaiseksi mistä vain, saat nähdä.
Ovatko ne samaa sukupuoltakin viellä?

Ongelmasi johtuu siitä, että koirat ovat liian samanikäisiä, ja sehän ei muutu ajankaan kanssa.

Tuttava otti pennun kun ensimmäinen koira oli vuoden, seuraksi sille aikaisemmalle.Alku sujuikin hienosti,ne vaikuttivat hyvältä parivaljakolta kun leikkivät kivasti keskenään.Sukupuoleltaan molemmat olivat narttuja.
Kun nuorempi kasvoi, alkoi jatkuva valtataistelu, jossa verenvuodatukseltakaan ei säästytty.Koiria ei enää voinut jättää keskenään, koska ne tappelivat.Sitten alkoivat tapella myös omistajan läsnäollessa, ja vaikka olivat pieniä, niiden tappelujen estäminen oli hankalaa.Lopulta toisesta luopuivat, koska se yhteiselo oli päivittäistä tappelua, jatkuvasti sai erotella niitä, ja estellä yhteenottoja.Sehän on koirille tosi stressaavaa, olla kokoajan puolustuskannalla.

Joko hakeudut kouluttajan pakeille koiraongelminesi, tai harkitset toisesta koirasta luopumista.
Ei ole koirien etu, että ne eivät tule toimeen keskenään , mutta sinä haluat niitä samassa asunnossa pitää.Eikä ole koirien etu, että ne ottavat yhteen leivänmuruista lattialla.

Mieti mikä on niille koirille parasta, ja unohda omat mielihalusi pitää useampaa koiraa.Eikö se koirien paras, ole kuitenkin se tärkein?
Et voi tarjota parasta kotia molemmille koirille, jos ne joutuvat luonasi tappelemaan keskenään.
Eikä ole kummallekkaan koiralle hyväksi, että ne joutuvat tappelemaan muruista, ja jatkossa se tappelu syntyy ihan tyhjästäkin.
Älä ainakaan jätä niitä keskenään, etteivät ne tappele poissaollessasi.Ja tee asialle jotain, älä anna koirien kärsiä sen vuoksi, että sinä päätit haluta useamman koiran.

Monet koirat ovat onnellisempia ilman koirakaveria kotona.Koirille usein riittää, että näkevät vieraita koiria joskus, mutta saavat olla ainoina keskipisteinä kotona.Ja ainoana koirana, ilman valtataistelua.Kaikki rodut eivät sopeudu laumaan.Ja harvemmat, jos ikäeroa on vain vuosi tai pari.

Luulin että tässä puhutaan ihmisestä

Meillä saa koirat olla keittiössä, koska haluaa. Syövät lähekkäin ym. Mutta... Niille on pennusta heti tehty säännöt ja vaadittu noudettaviksi. Maasta ei noukita mitään, vaikka putoaa. Lautasilta ei oteta mitään, vaikka olisi lattialla ym. Toisen kepolle ei ole asiaa, kun syövät. Toisen luulle ei mennä ym. Kun nuot on tehty selväksi, niin ei koirien tarvi vahtia mitään. Ja sitten vielä, meillä ei ylipäätään sallita märinöitä keskenään, yhtään. Asiat on hoidettava rauhanomaisesti, ja siinä niihin siis ohjataan ja "avitetaan".

Eli aloittajalla heti alussa virheet. Otettu eka koira, jolle ei ole tehty sääntöjä selväksi. Ja perään toinen, josta sitten ongelmat, otettu siihen vielä toinen koira...
Vaihtoehdot on tehdä säännöt koirille selväksi ja/tai olla myös niin tarkkana, että tilanteita ei tulisi, missä kuumuu. Eristää koirat erikseen syömään, eikä tiputella mitään.
Ja sitten, jos tahtoa/taitoa ole, niin luopua nuoremmasta. Ja mitä nopeammin, niin sen mukavampi pennulle. Isompia ongelmia voi muuten tulla myöhemmin, jos pentu nyt saa oppia nartulta, että konfliktit "kuuluu" hoitaa rähisemällä. Pahimmassa tapauksessa, jos on pentu vahvatahtoinen, niin siinä sitten on kaksi ongelmatapausta...

"Joka tapauksessa ruuan vahtiminen..." Juuri näin. Minullakin on ollut noita( ja todella vahvasti), ja myös niitä, jotka ei vahdi. Nyt on äiti/tytär, jotka taasen voi antaa ihan huoletta antaa olla, eikä mitään kähinöitä edes viitsitä kehitellä mistään. Silti niillekkin on opetettu, että ruokarauha on oltava, eikä toisen kupille mennä syötäessä.

Mitä odotit, kun tuot metsän eläimiä kämppääsi.

molossi

olen kanssasi samaa mieltä. Monesta tällä palstalla saa lukea, kuinka avuttomia ihmiset ovat.Eivät hallitse koiraansa.Vaihto-ehtona on joko aiheton kuri tai lellittelY.
Jokainen koira on persoonansa.

Liikaa kuria en suosittele kenellekään. Kyllä koira jo puheesta ja äänenpanon tai --milloin se on tehnyt, ainakin ihmisen mielestä on väärin.

Maailman kilteimmät ja ihanimmat vai ja silti kysyt ihan paniikissa täältä neuvoa. "Vain koiran omistajan sokea logiikka"