10 sekuntia rohkeutta

Se on sekunttia kahdella t:llä, ei "sekuntia" :)

Et kadu, mutta mitä se ääneen hänelle sanominen hyödytti? Teistä ei tullut paria mutta vaistosi oli oikeassa?

Tarjositko kieltä?

Hyvä neuvo! Mietinkin pikkulahjan antamista eräälle Ihanalle Naiselta, mutta minulta puuttuu se viimeinen ripaus rohkautta, joka saisi minut ryhtymään sanoista tekoihin. Pitäisiköhän mun perustaa sellainen Facebook-ryhmä, että jos 1000 ihmistä tykkää tästä, niin annan pikkulahjan Ihanalle Naiselle.

Olen kanssasi, siis aloittajan kanssa täysin samaa mieltä.
Itse kerroin myös, tästä ei ole kovin kauan aikaa, enkä minäkään ole saanut minkäänlaista negatiivista palautetta, ei haukuttu, ei mitään pakoilua eikä välttelyä, vain pelkkää positiivista. Ei tässä vielä myöskään ole mitään meitä muodostunut, mutta en edes odottanut, että tässä oltaisiin saman tien ryhdytty suin päin suhteeseen. Tämä ihastukseni on mua kohtaan tosi lämmin, ystävällinen ja kaikkea sitä, mitä ennenkin, mutta paljon enemmän. Nimittäin se, että uskalsin kertoa tunteistani mahdollistaa sen, että voimme vähitellen tutustua toisiimme ihmisinä, tavallaan kahdenkeskeisesti, vaikka muiden keskellä aika mahdottomassa tilanteessa olemmekin. Ei ole enää mikään kiire.

Kerroin siksi, koska tunsin, että tahdon, että tämä ihminen tietää mun tunteistani, tunsin, että se on tavallaan hänen oikeutensa, siis saada tietää se, että olen täysin korviani myöten ihastunut häneen.
Ajattelen niin, ja ajattelin myös ennen kertomistani, että jos todella haluan tietää, voiko mistään tulla yhtään enempää kuin omat, pääni sisäiset haaveet, mun on otettava vastuu omista tunteistani, ja otettava se riski ja kerrottava tunteistani; voi olla että hän juoksee karkuun, sanoo jotain kaikki toiveeni romuttavaa ym. mutta silti se olen minä, joka on vastuussa omista tunteistaan, ei hän. Tai sitten voi olla myös se mahdollisuus, että hän ei juoksekaan karkuun, ja silloin mun on myös oltava vastuussa omista tunteistani. Hän on myös samalla lailla itse vastuussa vain omistaan, ei minun. Minulle ja hänelle on käynyt hyvin, mutta mikään ei olisi edennyt yhtään mihinkään, jos olisin odottanut hänen tekevän aloitetta. Syitä en enempää tässä kerro, mutta olemme asiasta puhuneet.

Olen itse äärettömän helpottunut, koska minun on paljon helpompi olla hänen kanssaan tekemisissä nyt kuin aiemmin, koska ennen suurta tunnustustani olin aina joko niin pois tolaltani, aivan kykenemätön mihinkään järjelliseen keskusteluun tai sitten jotenkin muuten kummallinen, koska mua ujostutti aivan älyttömän paljon.
Nyt olen sillä lailla rauhoittunut, koska enää minun ei tarvitse yrittää lukea mitään mahdollisia merkkejä hänestä, merkkejä, joita helposti huomaamattaan keksii itse omien toiveitten mukaan, ja koska olen täysin onneton ja tumpelo lukemaan ihmisiä ja rivien välejä.
Meillä on nyt ihan todellinen, olemassa oleva, aivan alussa oleva tilanne keskenämme, ja se sitten etenee vähitellen, suuntaan tai toiseen.

Joten, hyvät naiset, rakkaat lajitoverit, rohkeasti vaan.

Itse mietin ennen kertomistani näin, että kyseessä on kuitenkin sellainen ihminen, josta itse tykkään aivan tolkuttoman kauheasti, joten ei sellainen ihminen muutu oitis hirviöksi ja ala inhota mua heti välittömästi, kun hänelle kerron. Tai sitten sitä on kyllä ihastunut enemmän ihastumiseen kuin siihen ihmiseen.
Niin, ja se vielä, että mä olen aivan älyttömän ujo kaikenlaisissa ihmiskontakteissa, joten koska minä uskalsin, kyllä uskallatte muutkin ; )

Itselläni on sellainen käsitys et nyt kysellään lesbojen mielipidettä.
Joten jos (aikuiseksi itsensä määrittelevä) lesbo huom! ihastuu/tähtää parisuhteen niin lähestyminen tapahtuu reippaasti ja ihan asiallisesti. Rohkeutta kontaktin ottamiseen ei kerätä kk:a, jopa vuosia eikä elämä siitä hajoo, jos 'rakkaustarina' jää sillä kertaa syntymättä. Ihastumisen kohde valitaan tuolloin aika huolella. Esim. varattu kollega, hyvä ystävä tai kaveri, tylsässä suhteessa elävä bi-utelias tai nainen, joka ei tiedä haluaako tällä kertaa miehen vai naisen tai kenties molemmat eivät vaan ole vahvoilla.

Toivottavasti tätä kommenttia ei oteta biseksuaalisuutta arvosteleva, koska tiedän lukisia heterosuhteita tarpeekseen nähneitä, ex-äijän kanssa hymyssä suin jälkikasvustaan huolehtivia, elämässä uuden sivun kivutta tai katkeroitumatta kääntäneitä, vahvoja, itsenäisiä bi-naisia;D

Alottajan kanssa samaa mieltä. Ei oo kun tää yks elämä ja oikeestihan se menee niin, et enemmän sitä loppujen lopuks katuu tekemättömiä juttuja ku tehtyjä. Eikä se tapa, jos ihastuksen kohde ei sit ookkaan samalla aaltopituudella. Se ei vie kenenkään ihmisarvosta yhtään mitään pois, vaikkei sitä rakkaustarinaa just sillä kerralla syttyiskään ja se on sen menetys, joka ei osaa kunnioittaa sitä rohkeutta, minkä se kertominen on vaatinu. Ja hyvä pointti toi kans, et siihen menee just se 10 sekunttia, kun saa jotain sanottua. Se on tosi vähän , mut sit toisaalta ihan mielttömästi, ku miettii mitä kaikkee se voi saada aikaan.

Tsemppiä ihan jokaselle, joka miettii, et uskaltaako kertoa tunteistaan. Oliskin aina niin helppoo, et sen vois tehdä ajattelematta kummempia, mut ihastuksen kohdetta ku ei voi valita. Varattu, työkaveri, hetero, tai ihan mitä vaan tai kaikkea kerralla... Kyllähän noi asiat laittaa miettimään, et kannattaako sitä omaa ihastustaan kertoa. Ei se varmaan aina fiksua oo, mut ei sen mun mielestä tarviikaan olla. Meni asiat sit miten vaan, niin ainakin on ollu rehellinen itelleen ja muille. Emmä oo asiantuntija ja jokanen kokee nää jutut eri tavalla, mut kun on sen ihastuksensa kertonu, niin eiköhän siitä sit kuiten loppujen lopuks oo helpompi jatkaa eteenpäin ku sillon jos ei ois kertonu.

Ja hei: Ei sitä koskaan voi tietää, et mitä tapahtuu, jos ei yritä. Tosiaan kannattaa pitää mielessä se paras vaihtoehto, mitä voi käydä.

Rohkeuden kannalla mäkin.
Siitä on tullut hyvä olo, ne kerrat, kun olen kerännyt rohkeutta ja uskaltanut sanoa tai lappusella pyytää kahville, tms.
Itsensä voittamista se on, kaiken muun kivan lisäksi. Silloin kun omat tunteet laittavat keräämään rohkeutta, se yleensä kannattaa!

Täällä kanssa yksi, joka kannattaa rohkeutta. Ei kuitenkaan sellaista, että tunteet tunnustetaan suinpäin, mutta ei sellaistakaan että kirjoitellaan palstalla jollekin Ihanalle Naiselle, eikä livenä uskalleta edes koskea.

Itse ihastuin hyvin yllättäen kaveriini, ilman mitään ennakkovaroitusta. Hän oli ainakin siinä kohtaa täysin hetero. Parin vuoden aikana ystävyytemme on syventynyt vahvaksi, ja kaikkien karikoiden, ylä- ja alamäkien kautta meillä menee hyvin. Ystävyyttä enempää en uskalla odottaa, vaikka meistä on tullut tosi läheiset, henkisesti jutellaan lähes kaikesta ja fyysisesti ollaan yhdessäollessa hyvin lähekkäin. Halitaan ja pussaillaan paljon.

Kyllä hän tietää, että tykkään kovasti, mutta katselen tässä pikkuhiljaa vielä, mitä tulee.

Rekisteröidy ilmaiseksi Saksan dating sivusto ja saada minun intiimi kuvia https://docs.google.com/forms/u/1/d/e/1FAIpQLScM9FERRUJP9vCuHg8VDkaCrTW2xVHxOuZu8TiwOqUHMphYqg/viewform