Juttelin tässä jokinaika sitten poikaystäväni kanssa kihlautumisesta ja olin täysin yllättynyt. Hän on sitä mieltä että kun kihloihin mennään, niin kyllä sitä sitten siitä vuoden päästä pitää myös mennä naimisiin. Itse olin ennen sitä mieltä, että tottakai kihlautuminen on lupaus avioliitosta, mutta minulla ei kuitenkaan ollut mitään kiirettä sen naimisiin menon kanssa. Sitten kuitenkin kun tätä miettisin, niin onhan se niin aina ollut, että kihloihin mennään koska lupaudutaan viettää koko loppu elämä yhdessä, ja eihän se kihloihin meno sitten sitä tarkoita enää jos ollaan oltu jo tyyliin 10vuotta kihloissa, eikä vieläkään aikomustakaan mennä naimisiin...
Mies yllätti
Minä
21119
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sama juttu täällä, minä jo hädissäni kerkesin kihlausta odotella ja ihmetellä onko suhteessamme sittenkin jotain vialla. Useampi vuosi yhteiseloa eikä "edes" kihloissa.
No, kihlaus tuli tammikuussa ja nyt on elokuuhäät valmisteilla, miehellä olikin kuviot selvillä :)
Me tapasimme netin välityksellä joulupäivänä kello 03:00 vuonna 1999, tapasimme uutena vuotena 2000. Vaikka olemme aivan eri taustat omaavia, ajatukset synkkasivat, vaikka aluksi kumpikin ilmoitti hakevansa vain seksiä eikä vakituista seuraa.
juhannuksena sitten mentiin eka kerran miehen vanhempia tapaamaan, herttainen pari ja niin mieltä lämmittävä koti, että ihastuin kerralla. Samanlaisia välittömiä ja vilpittömiä suomalaisia kuin miehenikin.
Omaan kotiini vein miehen vasta uudeksi vuodeksi 2001, eli vuosi oli ensi tapaamisestamme. Mies tuli vanhempieni ja isovanhempieni kanssa juttuun, jopa niin, että itse tunsin itseni välillä kolmanneksi pyöräksi.
Kihlautuminen tuli yllättäen kesken pahimman siihenastisen kriisin, mies puuttui rahankäyttööni enkä tuollaista suvainnut. Herätti kello 3 yöllä juhannuksena 2003 ja polvistui sängyn viereen, pyysi minua vaimokseen, isäni on suostumuksensa jo antanut keväisellä lapin reissulla, jossa mieheni ja isä kävivät kahdestaan. Unen rajamailla sanoin joo joo ja nukahdin. Mies oli kaivanut rakkaan negrita-pullon esiin ja naukkaillut puoli pulloa aamu kuuteen mennessä kun heräsin töihin.
Tuli sänkyyn kun kuuli herätyskellon ja sanoi, että häät ovat sitten kolmen vuoden kuluessa. Vähän tulistuin mutta jotenkin palautui mieleen yöllinen lupaus. No, mikäs siinä, sormus oli yöpöydällä, ihanan yksinkertainen kultasormus. Pistin sormeeni ja lähdin suihkuun.
Viime kesänä hankittiin omakotitalo, häät ovat maaliskuun alussa ja pienokainen on tulossa juhannuksen tienoilla. Kriisejä on ollut, mutta minua edelleen ihastuttaa hänen analyyttinen tapansa käsitellä ongelmia, ja sen on oppinut, että kriisit kuuluvat elämään, ilman niitä ei tämä olisi elämisen arvoista. Sitä osaa nauttia kullasta omakotitalon autotallissa hääräilemässä ja esikoisen potkiessa nyt 20- viikkoisen innolla masussa.
Pointti on se, että ei elämää voi suunnitella kuin varasuunnitelmina, se kuljettaa minne mieli tekee. Itse koen olevani todella onnellinen, vaikka raha nyt tekeekin tiukkaa. Onneksi on ihana mies.