Kerrostalon videointi.

Hyyi hyi !
Mitä ilkimyksiä ja tuhmeliineja.

Kun on se menneen miehen oma elämän kaari jo laskenut siihen transvaiheeseen ja mikään ei oikeen enää pelaa. Hortonomit ei enään valmistu vitjoissa ja vintillä suutahduksen haiku vihmoo hiljaista huminaansa. Kuumottavat aallot ja ajatukset väliin heijastuvat yllättäen tyhjään mielen puhekuplaan ja saa pienen ihmisen voimaan vikurasti.

Välillä jostakin hormiston nokisista kätköistä pärskähtää tahaton naurun hekotus ja pärskähdys kohtaus. Itkun helpottavien kyyneleiden sen viimein lopettaessa.

Siitä hallitsemattomasta mielen vuoristoradasta sitten mielensä kovin pahoittaa hän. Ei voi ymmärtää miten nyt on hän sellainen kun ennen oli kaikki niin partaveitsen terävää ja selkeää. Oli tahto ja sinne löytyi aina tie. Nyt tuntuu ettei ole enään ollenkaan kartalla.

Tuskissaan tarttaa autonsa hän ja huoltamolle kiirehtien vertaistukea hakemaan. Parempi puolisko kun on jo vastuuvapauden itselleen hänen mielensä oikuista antanut. Siellä sitten se sellainen istuu pöydän porukassa lippalakki takaraivolla kahvikupin ääressä. Pyörteen trombin käydessä kupissa lusikan pelkästä käden tahdottomasta tärinästä voimansa saavassa vispauksessa.

Siinä sitä sitten porukassa tarinoita pelottavia ja hurjia.
Tuhistaan, kerrataan ja todistellaan riistakameran kuvilla värittäen. Kuinka yksi pikselöitynyt punainen pirkulainen on saanut taas yöunetkin keskeytymään ajatuksiin tulemalla.

Jäkätys, rähinä ja kahvenryystö on hirwwetä.