Silloin kun kirjoitan tänne innoittuneessa tilassa jossa tukka nousee pystyyn ja hampaat lyövät loukkua tunnen että olen osa jotakin suurempaa...
Häivähdys synkroniteettia pilkahtaa esiin, sattumukset kimpoilevat, kaikki on yhtäkkiä ah niin tuttua. Ja sitten yhtäkkiä pläts, mutta ei nyt kuitenkaan vielä toivottavasti.
Ennenkuin Suuri Pläts tulee ja kaikki on pelkkää väljähdystä, on nautinnollista tunnistaa itsensä toisissa ja toiset itsessään, kummastella kutkuttavia eroja kirjoittajien välillä... Pohtia onko minussa vielä sitä mihin toisessa ihmisessä suhtaudun huvittuneesti - ja tottakai on... Mihinkäs koira karvoistaan pääsisi...
Ei, ei sillä ole mitään merkitystä mitä tänne sanotaan, vaan sillä missä hengessä sanotaan. Sillä on merkitystä että Henki paistaa läpi ja näyttää meille meidän irvokkaat varjomme. Niitäkin minä rakastan kun Henki johdattaa minua. Ei tietenkään harva se päivä, hyvä jos edes pari kertaa vuodessa.
Kirjoitan aina vain huonommin, mutta minusta tuntuu aina vain paremmalta. Käsittämätöntä. It's a kind of magic...
Häivähdys synkroniteettia pilkahtaa esiin, sattumukset kimpoilevat, kaikki on yhtäkkiä ah niin tuttua. Ja sitten yhtäkkiä pläts, mutta ei nyt kuitenkaan vielä toivottavasti.
Ennenkuin Suuri Pläts tulee ja kaikki on pelkkää väljähdystä, on nautinnollista tunnistaa itsensä toisissa ja toiset itsessään, kummastella kutkuttavia eroja kirjoittajien välillä... Pohtia onko minussa vielä sitä mihin toisessa ihmisessä suhtaudun huvittuneesti - ja tottakai on... Mihinkäs koira karvoistaan pääsisi...
Ei, ei sillä ole mitään merkitystä mitä tänne sanotaan, vaan sillä missä hengessä sanotaan. Sillä on merkitystä että Henki paistaa läpi ja näyttää meille meidän irvokkaat varjomme. Niitäkin minä rakastan kun Henki johdattaa minua. Ei tietenkään harva se päivä, hyvä jos edes pari kertaa vuodessa.
Kirjoitan aina vain huonommin, mutta minusta tuntuu aina vain paremmalta. Käsittämätöntä. It's a kind of magic...
Vastaukset 1
Vanhimmat
:-)