Kellotornissa kaikui Hänen kutsunsa. Kuulenko harhoja, ei se on kutsumukseni. En voi hylätä häntä, jota kaipaan. Missä on rakas unelmain? En tunne sitä. Minun on tunnettava se! Kohti kuuta kurkottaa voisin, jos sun kasvosi siellä näkisin. Mut Oi´h tuhoon ajoi Jumala minun näköni. Turhaan sua huutaa koitin päivänä tuhon kuilun soitto soi Hymnin Helvetin. Ah. Kaipuu luokses suunnaton. Miten kuljen? Mistä kuljen? Milloin kuljen? Vaikka läpi Hornan syövereiden portista Helvetin. Ne rakkauden mahdista sua kohtaan murtaa voisin. Viekkaasti houkuttelit sun armaakses. Kuin yöperhosen valoon toit mun rakkauden sun kasvojas kohtaan. Ne hohtaa kaipausta ikävän, Surun murtamat, kaltoin kohdellun rakkauden. Silmäs sun terävät kuin villi tiikerin.Tunteet herkät kuin kyyhkynen. Sut ylistän ylös Taivahan, Enkelten joukkoon kohotan. Mun Armaani Enkel Pimeyden, Enkel Kirkkauden, Enkel Rakkauden. Sun siipies suojaan käperryn, jos luokses pääsisin
Kutsumukseni
Pavel En'Vec
064
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.