Oon 18-vuotias tyttö ja pienen shelttitytön omistaja. Olen ajatellut muuttavani noin kahden vuoden päästä omilleni. Mulla on siis shelttityttö ja niinkun moni koiraihminen tietää, sheltit osaa olla aika kiintyneitä omistajiinsa. Varsinkin tää mun tapaus on oikeasti aika riippuvainen musta. Agilityssa kun jätän sen kentän laidalle, alkaa hirvee ulina. Kun menen suihkuun, arkaa hirvee ulina, Jos olen yötä pois kotoa, se kuulemma käyttäytyy oudosti. Hilseilee (stressi), nuolee mun tyynyä, nukkuu kerällä mun paikalla, vinkuu.. Se on tosi arka joten mä oon tavallaan sen turva.
MUTTA se on aina asunut maalla, tottunut olemaan vapaana ja sit yhtäkkiä sen pitäiskin muuttaa esim kerrostalo yksiöön. Mä oon aika kotihiiri joten kyllä mulla aikaa riittäis ja lenkitykset tottakai hoitaisin mutta silti.. Ajattelin muuttaa johonkin 10 km säteellä kotoa joten päästäisiin kyllä porukaoilla vieraileen. Epäröin kutenkin koska onko se ihan oikein viedä koira pieneen kerrostalo asuntoon jos se on asunut ikänsä maaseudulla ..
MUn äiti ja isä on kyllä kans tärkeitä sille mutta mä olen sevästi se tärkein. Mua kans mietityttä ä miten äiti ja isä hoitais lenkitykset. .
SIksi kysynkin teiltä: onko koiralle parempi olla tutussa ympäristössä vapaana maalla kuitenkin niin että näkisi mua vähemmän vai pienessä kerrostaloasunnossa mun kanssa?
MUTTA se on aina asunut maalla, tottunut olemaan vapaana ja sit yhtäkkiä sen pitäiskin muuttaa esim kerrostalo yksiöön. Mä oon aika kotihiiri joten kyllä mulla aikaa riittäis ja lenkitykset tottakai hoitaisin mutta silti.. Ajattelin muuttaa johonkin 10 km säteellä kotoa joten päästäisiin kyllä porukaoilla vieraileen. Epäröin kutenkin koska onko se ihan oikein viedä koira pieneen kerrostalo asuntoon jos se on asunut ikänsä maaseudulla ..
MUn äiti ja isä on kyllä kans tärkeitä sille mutta mä olen sevästi se tärkein. Mua kans mietityttä ä miten äiti ja isä hoitais lenkitykset. .
SIksi kysynkin teiltä: onko koiralle parempi olla tutussa ympäristössä vapaana maalla kuitenkin niin että näkisi mua vähemmän vai pienessä kerrostaloasunnossa mun kanssa?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ongelmana tuossa ei niinkään ole se että olisiko se koiraa kohtaan väärin ottaa se mukaan pieneen asuntoon jos se on tottunut maalla isompaan, kyllä se tyytyväinen siinäkin asunnossa olisi kunhan saa aktiviteetteja ja kunnon lenkkejä. Ongelmana näen enemmän tuon että se on noin kiintynyt sinuun, vaikka olisitkin suurimman osaa ajasta kotona niin et kuitenkaan voi aina olla, ja se ulvominen ja haukkuminen käy varmasti naapurien hermoille. Monessa vuokratalossa koirien äänet luetaan elämisen ääniin, eli silloin tällöin voi muutama haukku kuulua kunhan se ei ole montaa tuntia putkeen, mutta kuvauksestasi päätellen se ei olisi vain muutama haukku vaan oikein kunnollinen ahdistus.
Jättäisin varmaan itse koirani sinun sijassani vanhemmille, vaikka sekin varmaan on koiralle ensin kova paikka kun joutuu eroon sinusta, mutta tottuisi kyllä varmaan lopulta jossakin vaiheessa siihen, ja se oikeastaan voisi ehkä loppujen lopuksi olla parempi ratkaisukin, koira saattaisi oppia siedättymään olemaan erosta sinusta ja stressi vähenisi ettei se enää oireilisi yhtä paljon jatulevaisuudessa voisit kenties kokeilla miten elo menisi jos ottaisit sen kanssasi asumaan.
Koiria ei voi viedä kerrostaloon koskaan. Se on eläinrääkkäystä.
Joo no tiedän kyllä että koira varmasti pärjää kerrostalossa ja on sielä monesti ollut yötäkin. Mutta lähinnä tarkoitin sitä että kumpi on PIDEMMÄN päälle mukavampi koiralle joka on asunut koko ikänsä maalla. Varmasti jos koiran ottaa jo pentuna kerrostaloon asumaan, ei ole mikään ongelma. :)
Hei, mulla ollut samanlainen tilanne.Kun itse muutin kotoa pois, minulla oli myös koira joka ensin jäi asumaan vanhemmille.Alkuun otin koiran viikonlopuiksi luokseni, ja kun se viihtyi, niin aina vaan sitten useammin.Ja päästiin kuitenkin usein vaapaana juoskemaan vanhempien luo, kun he asuivat lähellä, joten ei siitä vapaasta liikunnasta tarvinnut kokonaan luopua.
Eli, kyllä sinä koirasta näet viihtyykö, ja kyllähän koiralle on tärkeintä ihmiset, ei pelkkä asunto.
Olen muuttanut nyt jo koiran kanssa siis kaupungille, ja sitten siitä muutimme muutaman vuoden päästä ok-taloon.Koira on sopeutunut aina ilman ongelmia.
Omat ihmiset on tärkeitä, ei se ole haitannut meillä että on muutettu.Kunhan koiran oltavat on järjestetty niin, että viihtyy.
Sinuna kokeilisin ottaa sitä pikkuhiljaa välillä luoksesi, kun itselläsi on aikaa, ja teet sitten sen mukaan miten koirasi viihtyy.
Minun koirani oli luonteeltaan erillainen, reipas, iloinen ja helppo.Ei vinkunut perään yms.Niin sinulla on varmasti eri tilanne siltä osin.