Vaikka TV1:n A-studion taso nousi, kun Susanne Päivärinta poistui kuvioista, niin vielä tarvitaan parannusta. Nimenomaan poliitisissa keskusteluissa ärsyttävänä jankuttajana Susannen rinnalla profiloitunut Jan Andersson näytti taas osaamisensa tai sen puutteen tämäniltaisessa lastensuojelu-keskustelussa.
Onneksi keskusteluissa oli mukana ainakin yksi asiantuntija eli lapsiasiainvaltuutettu Tuomas Kurttila. Anderssonin vetämissä keskustelussa ei lainkaan päästy ydinasiaan, eli kriisitilanteiden ennaltaehkäisyyn. Niin lastensuojelussa kuin monessa muussakin asiassa viranomaisten mahdollisuudet ovat varsin rajalliset. Lisäksi epäilen kovasti myös lastensuojeluviranomaisten objektiivisuutta. Nyt muotia on syyttää mihiä kaikesta mahdollisesta, myös perheväkivallasta. Väkivaltaa on myös henkinen väkivalta, missa naiset ovat selvästi miehiä etevämpiä. Jos miehiä ja naisia kohdeltaisiin tasapuolisesti myös erotilanteissa ja lasten huoltajuuskiistoissa, niin tarve mihinkään lähestymiskieltoon olisi murto-osa nykyisestä. Katkeroituneena ihminen menettää helposti kontrollinsa.
Nykyisin asiat nähdään totuuden vastaisesti hyvin mustavalkoisina. Otan yhden esimerkin. Porvoon tragedia oli kauhea mutta yhtä julmaa oli pikku Erikan pitkäaikainen kidutus ja lopulta surmaanminen muutama vuosi sitten. Viranomaiset luokittelivat Erikan äidin ns. huonoksi ihmiseksi ja isän taas mallikelpoiseksi kansalaiseksi. Tämä johti siihen, että Erikan äidin huolta oman pienen tyttärensä hyvinvoinnsta ei kuultu lainkaan eikä otettu huomioon. Tieto tuli kyllä viranomaisille mutta se ministeri Risikon peräänkuuluttama arviointi hoidettiin huonosti ja puolueellisesti; "ei sen äidin puheisiin kannata uskoa". Lastensuojeluviranoamiset ja lääkärit kiemurtelivat pois vastuusta muka joihinkin tiedonkulkuongelmiin vedoten.
Jos halutaan todella lisätä lapsiperheiden hyvinvointia myös erotilanteissa, niin asian ympärillä pyörivien viranomaisten pitää katsoa peiliin ja myöntää virheensä. Tilanne on sama kuin alkoholistilla, jos ei myönnä tosiasioita niin mikään ei muutukaan.
Onneksi keskusteluissa oli mukana ainakin yksi asiantuntija eli lapsiasiainvaltuutettu Tuomas Kurttila. Anderssonin vetämissä keskustelussa ei lainkaan päästy ydinasiaan, eli kriisitilanteiden ennaltaehkäisyyn. Niin lastensuojelussa kuin monessa muussakin asiassa viranomaisten mahdollisuudet ovat varsin rajalliset. Lisäksi epäilen kovasti myös lastensuojeluviranomaisten objektiivisuutta. Nyt muotia on syyttää mihiä kaikesta mahdollisesta, myös perheväkivallasta. Väkivaltaa on myös henkinen väkivalta, missa naiset ovat selvästi miehiä etevämpiä. Jos miehiä ja naisia kohdeltaisiin tasapuolisesti myös erotilanteissa ja lasten huoltajuuskiistoissa, niin tarve mihinkään lähestymiskieltoon olisi murto-osa nykyisestä. Katkeroituneena ihminen menettää helposti kontrollinsa.
Nykyisin asiat nähdään totuuden vastaisesti hyvin mustavalkoisina. Otan yhden esimerkin. Porvoon tragedia oli kauhea mutta yhtä julmaa oli pikku Erikan pitkäaikainen kidutus ja lopulta surmaanminen muutama vuosi sitten. Viranomaiset luokittelivat Erikan äidin ns. huonoksi ihmiseksi ja isän taas mallikelpoiseksi kansalaiseksi. Tämä johti siihen, että Erikan äidin huolta oman pienen tyttärensä hyvinvoinnsta ei kuultu lainkaan eikä otettu huomioon. Tieto tuli kyllä viranomaisille mutta se ministeri Risikon peräänkuuluttama arviointi hoidettiin huonosti ja puolueellisesti; "ei sen äidin puheisiin kannata uskoa". Lastensuojeluviranoamiset ja lääkärit kiemurtelivat pois vastuusta muka joihinkin tiedonkulkuongelmiin vedoten.
Jos halutaan todella lisätä lapsiperheiden hyvinvointia myös erotilanteissa, niin asian ympärillä pyörivien viranomaisten pitää katsoa peiliin ja myöntää virheensä. Tilanne on sama kuin alkoholistilla, jos ei myönnä tosiasioita niin mikään ei muutukaan.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Valitettavasti Atte Jääskeläisen työ jäi sosialistisen valtamedian johtamassa ajojahdissa pahasti kesken. Sitten saavat tällaiset Jan Anderssonin tapaiset jatkaa omia mielipiteitään tyrkyttäen ja ns. haastateltavia kuulematta.
Ylestä puuttuu Jääskeläisen jälkeen ohjelmajohtaja.
Kakon jäsenkirjvirkamies nostaa siitä vain palkkaa .muuten ei äijästä mitään ääntä.
Toimittajakaartissa vain tyhjät "tynnyrit" kolisevat eniten.
Hyvä,että Päivärinta lähti pois Ylestä. Nyt kaupallinen media pitää hänet hengissä,kun tekee heille mieluisia juttuja.
Mielestäni Ylen toimittajat saadaan kohtalaisen hyvin kätkemään agendansa, vaikka kyllä sen havaita voi. Tärkeintä, että maassa nyt on jonkinlaista ajankohtaisohjelmaa, jossa voi kuulla päättäjien näkemyksiä asioista.