Nyt sitten tuli julki se mitä pelättiin. Paksun eristeen sisään tulee aina jäätyvä vyöhyke. Ennenvanhaan huonommat eristeet pysyivät sulina pintaan asti ja kuivuivat. Nyt jäätymisvyöhyke kerää vettä ja homehduttaa kaiken. Kompensatiorakenne tuhoaa taloja.
Paksun eristeen ongelma
itämaan tietäjä
144353
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
niin onko itselläs omakohtaisia kokemuksia vai kuulopuheita? minkälaine rakenne kokonaisuudessaan kyseessä?
sinne villojen sekaan kun katonkin pitää hengitää ja muovia ei laiteta mihinkään vaikka pitäisi.
rakennusvirheeltä. Lisätiedot kiinnostavat.
se vesihöyry kondensoituu aina ensimmäiseen kovaan pintaan, sellasta ei eristeestä löydy.
Kyllä se kosteus kondensoituu eristeeseen yhtälailla kuin "kovaan pintaankin", kun kastepiste saaavutetaan.
Mites se toimii eritavalla esim tiiliverhoilussa talossa?
Se taitaa jotenkin liittyä kompensaatiorakenteeseen.
Ihme juttua...
Hirsirakentamisesta on satojen vuosien kokemus. Mutta ei noista kompensaatiorakenteista. Niistä on vuoden kokemus. Rakenne on riskirakenne, kun ei ole kunnollista höyrynsulkua. Kun on turvetta, purua ja hiekkaa, niin siitä voi laskea läpi kosteaa ilmaa. Ei noista selluvilloista. Menkääs kaivelemaan kattotuolien puurakenteita esiin ensi syksynä.
Älä selluvillaa (tai ekovilla) soimaa, se on hengittävä ja kohtuullisen hyvin kosteutta sietävä. Soimaa sen sijaan lasivillaa, jota jotkut tietämättömyyttään ovat yhdistäneet hitsitaloon. Kaikkein friikeimmät eivät selluvillaakaan huoli hirsitaloon. Jos itse päätän joskus korjailla yläpohjan eristettä, aion laittaa ilmasulun (hengittävä) selluvillaa.
kyllä sahanpurut on parasta eristettä yläpohjassa.Sahanpuru on aliarvostettu eriste, sanoo k-arvot mitä sanoo mutta lisäeristämisessä puru on halvinta ja eristepaksuudessa/hinta/hyöty suhde on paras.Ainut eriste mitä voi saada jopa ilmaiseksi.
samaa mieltä..
Kastepiste syntyy siksi, että lämpimämpi ilma sitoo paremmin kosteutta kuin kylmä. Kaasuilla (kuten ilma) on taipumus paitsi pyrkiä tasaamaan lämpötilaerot, myös tasaamaan kosteuserot.
Tämän teorian valossa pitäisi käydä niin, että jossain talon vaipan osassa saattaa kosteus nousta niin korkeaksi, ettei kylmä ilma pysty sitä sitomaan itseensä. Tämä ilmiö ei ole mitenkään pelkästään hirsitaloihin liittyvä.
Tähän mennessä ns. höyrysulut ovat osoittautuneet vähintäänkin epäluotettaviksi, toivottavasti nykyiset materiaalit ja työmenetelmät osoittautuvat paremminksi.
Kuitenkin hirsitalossa ongelma ei ole niin paha, miltä äkkiseltään kuullostaa.
Talvella myös sisäilma on paljon kuivempaa, joten kosteusrasite on pienempi.
Ulkolämpötilan vaihdellessa kastepiste ei ole aina samassa paikassa rakennetta.
Vesi ei ole suoranaisesti puurakenteille millään lailla vahingollista, vahingon aiheuttavat vettä tarvitsevat lahottajasienet. Toisaalta lahottajasienet eivät pysty toimimaan kylmissä rakenteissa, joten jos rakenteet kuivuvat kevääseen mennessä, ei kosteudesta ole haittaa.
Eli tärkeintä on rakenteiden nopea kuivuminen.
Yksi diffuusioon vaikuttava seikka on myös uunien käyttö ja painovoimainen ilmastointi. Eli hormit aiheuttavat huoneisiin pienen alipaineen, joka vähentää osaltaan "vesihöyryn" kulkua ulospäin.
Pieni alipaine huoneistossa ei auta diffuusioon pätkääkään. Höyrynpaine on alipaineeseen verrattuna luokkaa 1000...10.000-kertainen. Varsinkaan hirsitalossa ei alipainetta saa kuin 1 Pa luokkaa. Jos ilmaa kulkeutuukin jostain läpi alipaineesta johtuen, se kohta vain jäähtyy lähempää sisäpintaa ja siihen siirtyy kosteutta kiihtyvällä vauhdilla.