Olen unohtanut alkuperäisen nimeni,
mieleni mustan tuulen laulussa pimeni.
Muistan vain kuinka olin pieni ja soin
ja ammeessa tajusin kuolevani ja join
totuuden nesteistä ja hiekoista
miekan taon uuden, säteistä ekoista
aamunkoin, prinssinakeista näkötornin,
siitä veisaan virren kornin!
Silloin tähti syttyy, huokaa
tuokaa tuoppi, omaksi kunniaksenne juokaa!
Vailla valkean, mustan tajun,
kadottaneena sen luonteenomaisen hajun,
leijailen luoksesi utuisena hahmona,
kylmänä pilvenä, laulavana puuna, jona
kasvan kostean saaren alla.
Kuule! Hurmeen kastelemalla arenalla
rotat, hurtat, oravat raatelevat juuret.
Sitä itkevät ihmiset aikuiset, suuret!?
Kaukana viisaus vinkumisesta.
Olla kivussa on olla elossa
ja hyvä musiikki on silkkaa magiaa, vanhat naiset on kaikkein viisaimpia.
Tytti, Sirkku, Veera, Aina ja Pia,
mutta merenrannan runoraadon noitui Nausikaa,
tuotapikaa mätki sikaa jossa oli vikaa ja hirvittävästi likaa.
Mutta harvahampainen tuo haukkui halli,
nainnin saatossa tyhjeni palli,
kun meikä se saatolle tyttösen vei,
mutta valehtelit meille, koska tyttö sanoi EI!
Hetken hekuma on iäisyys, sen tiedän.
ja soljuva aika juttua satusepposedän
joka akanvirtaan astui ja herneen nenään istui.
Kertoo kunnes havahtui,
siis itse äiti aika nyt näki,
kuinka vieläkin uinui väki!
mieleni mustan tuulen laulussa pimeni.
Muistan vain kuinka olin pieni ja soin
ja ammeessa tajusin kuolevani ja join
totuuden nesteistä ja hiekoista
miekan taon uuden, säteistä ekoista
aamunkoin, prinssinakeista näkötornin,
siitä veisaan virren kornin!
Silloin tähti syttyy, huokaa
tuokaa tuoppi, omaksi kunniaksenne juokaa!
Vailla valkean, mustan tajun,
kadottaneena sen luonteenomaisen hajun,
leijailen luoksesi utuisena hahmona,
kylmänä pilvenä, laulavana puuna, jona
kasvan kostean saaren alla.
Kuule! Hurmeen kastelemalla arenalla
rotat, hurtat, oravat raatelevat juuret.
Sitä itkevät ihmiset aikuiset, suuret!?
Kaukana viisaus vinkumisesta.
Olla kivussa on olla elossa
ja hyvä musiikki on silkkaa magiaa, vanhat naiset on kaikkein viisaimpia.
Tytti, Sirkku, Veera, Aina ja Pia,
mutta merenrannan runoraadon noitui Nausikaa,
tuotapikaa mätki sikaa jossa oli vikaa ja hirvittävästi likaa.
Mutta harvahampainen tuo haukkui halli,
nainnin saatossa tyhjeni palli,
kun meikä se saatolle tyttösen vei,
mutta valehtelit meille, koska tyttö sanoi EI!
Hetken hekuma on iäisyys, sen tiedän.
ja soljuva aika juttua satusepposedän
joka akanvirtaan astui ja herneen nenään istui.
Kertoo kunnes havahtui,
siis itse äiti aika nyt näki,
kuinka vieläkin uinui väki!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Vaan kyllä se kohta pärähtää, kello,
puutarhassani soi jossain sello, jota
soittaa alaston androgyyni.
"Jäikö ostamatta mannaryyni?!"
kirkuu keittiössä Jaska-Liisa,
ja rääkyy kissa Miisa.
Näet Jaskis on niin paskis että sitä talloo!