Anteeksi.
En vain tiedä kuinka hengittää lähelläsi.
Sinä vieressäni.
Polttava hehku silmissäsi.
Suloinen ilme kasvoillasi.
Minä tiedän kyllä.
Näin sen vuosi sittenkin.
Et tiedäkään,
miten kylmettynyt sydämeni
on alkanut hymyilemään kummasti.
Nyt aika ei käske paeta.
Ehkä näet sydämellisyytesi voiman,
jos katsot tarkkaan ja aivan hiljaa minua.
Silloin kun ei ole mitään sanottavaa.
Paitsi kaikki mitä on sanottava sanomisen vuoksi.
Tai siksi että kuoren alle
On aivan liian helppo piiloutua.
Olen säälittävä ja jo kadun sitäkin.
Tällä tavoin. Minäkö vahva.
Ajatukseni virtaavat ohitseni.
Ennen kun saan ne tai palan hetkeä kiinni.
En tiedä mitä, niin mitä?
Eihän tämä ollut tarkoitus.
En vain tiedä kuinka hengittää lähelläsi.
Sinä vieressäni.
Polttava hehku silmissäsi.
Suloinen ilme kasvoillasi.
Minä tiedän kyllä.
Näin sen vuosi sittenkin.
Et tiedäkään,
miten kylmettynyt sydämeni
on alkanut hymyilemään kummasti.
Nyt aika ei käske paeta.
Ehkä näet sydämellisyytesi voiman,
jos katsot tarkkaan ja aivan hiljaa minua.
Silloin kun ei ole mitään sanottavaa.
Paitsi kaikki mitä on sanottava sanomisen vuoksi.
Tai siksi että kuoren alle
On aivan liian helppo piiloutua.
Olen säälittävä ja jo kadun sitäkin.
Tällä tavoin. Minäkö vahva.
Ajatukseni virtaavat ohitseni.
Ennen kun saan ne tai palan hetkeä kiinni.
En tiedä mitä, niin mitä?
Eihän tämä ollut tarkoitus.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Ei aika pakene
Riittäisikö se meille täällä
ei yksin yksinäinen ole,
ei aika käske paeta,
saaden palan hetkeä takaisin.
Täällä, minä tedän kyllä
Tyylin tunnistaa kilometrin päästä
Asioilla on tarkoituksensa.
Liikennemerkeillä, paloauton sireeneillä.
Lattialle kaatuneilla maitopurkeilla,
jopa kultareunaisilla kahvikupeilla.
Ja ihmisillä, jotka edes hetken ymmärtävät.