Meillä asuu toinen pojista vielä vanhempien luona. Poika on todettu mielisairaaksi, ja hän lopetti lääkkeittensä oton muutama kk sitten. Diagnoosista ei ole tietoa, koska poika on kieltänyt minkäänlaisen tiedon antamisen vanhemmilleen. Jo ulkonäöltään hän on aggressiivisen mielisairaan näköinen.
Hän ei ole ollut vielä koskaan oikeissa töissä, vaikka on jo muutaman vuoden yli 20 vuotias. Ruokansa hän ostaa joillain työmarkkinatuilla tms. Nyt hän on kuulemamme mukaan pidemmällä, kuukausien sairauslomalla.
Hän on hajoittanut pikkuhiljaa kotimme huonekaluja, ja möykkää yöllä jotain itsekseen, samalla kun paukuttaa huonekaluja. Tätä kestää noin kolme tuntia puolenyön jälkeen. Asumme vakituisesti omassa osakkeessa kerrostalossa, mutta vielä ei kukaan ole valittanut melusta. Voidaan vain odottaa, milloin joku naapuri valittaa isännöitsijälle. Luultavasti huonekalujen hajoitusta on tapahtunut kuitenkin päivällä. Möykkä ei kuitenkaan ole kovin äänekästä.
Kun kielsin selkeästi poikaani työntelemästä voimakkaasti paukuttaen kirjahyllyä seinää vastaan, hän tuli eteiseen ja varoittamattani livahti taakseni, ja piteli minua jollain vapaaotteluotteella sidottuna. Toisella kädellä onnistui lyömään minua voimakkaasti silmään (takaapäin siis). Pelkäsin, että hän löytäisi jotain vaarallisia metallisia työkaluja, joilla oli sanallisesti uhkaillut. Itse olin sisällä vielä sukkasillani, joten olin ilmeisesti helppo tapaus painavana vanhana miehenä pitää paikallaan. Luulin kohta kuolevani tämän hullun käsittelyssä. Hän on selvästi treenannut itsekseen jotain taistelutemppuja sekä kehittänyt voimiaan. Itse olen yli 60 v mies, ja en ole enää oikein kondiksessa. Minä en koskaan ole aikaisemmin joutunut tappelutilanteisiin ja olen tässä iässä hidas, jäykkäliikkeinen ja ylipainoinen.
Hän otti minusta pilkallisesti nauraen kännykkäkuvan. Päätyköhän se nettiin? sen kyllä sinne saa tietokoneen avulla, kunhan ensin siirtää kuvan sinne. Hänellä ei ole nettiyhteyttä kännykässään.
Hän päästi minusta irti, ja lähdin sitten päivystävälle lääkärille tutkittavaksi, ja pyysin myös tekemään tutkimuksen (ottivat valokuvan) rikosilmoitusta varten. Tuon todistuksen poliisi saa, kun pyytää sitä tutkiessaan rikosta. Pitää huomenna mennä tekemään rikosilmoitus.
Kysyisin vain, millä ihmeellä saadaan poika lempattua ulos asunnosta laillisesti? Hänelle oli aiemmin tarjottu tukiasuntoa, jossa olisi kai valvottu lääkkeiden ottaminen tai sitten laitettu pitkävaikutteinen lääkepiikki. Hän ei halunnut muuttaa sinne. Pojan psykiatri ei suostu keskustelemaan mitenkään pojasta, mutta tuo lääkäri ei vielä tiedä tästä ekasta vakavammasta pahoinpitelystä.
Omaa äitiään hän on myös uhkaillut tappamisella, tämän voi toinen poikamme todistaa. Myös lievempää pahoinpitelyä on ollut.
Kuulin, että ns. virkalääkäri voi laittaa alulle pakkohoidon. Näitä on terveyskeskuksissa. Kun teen pian rikosilmoituksen, niin se tulee jotain kautta myös psykiatrin tietoon. Hänen ainoa ohjeensa oli kuukausi sitten: Soittakaa hätänumeroon 112. No, voi olla, että kuollut ei paljoa soittele, tuo on mielestäni aika törkeä vastaus. Kyllä rautaisella 1 kg työkalulla iskeminen päähän voi helposti tappaa, kun vielä hallitsee kiinnipitotekniikankin. Tuo alkaa olla vakava uhka.
Voiko samaan rikosilmoitukseen laittaa myös huonekalujen rikkomisesta ilmoituksen? Näitä kaluston hajoituksia on tapahtunut myös kakkosasunnossamme, omakotitalossa maaseudulla. Kipsilevyinen väliseinä on helppo hajottaa melko laajasti, ihan vain potkimalla. Hän on vasta potkaissut yhden reiän. Lisäksi tuossa osoitteessa on ollut huonekalujen rikkomisia potkimalla.
Hän ei ole ollut vielä koskaan oikeissa töissä, vaikka on jo muutaman vuoden yli 20 vuotias. Ruokansa hän ostaa joillain työmarkkinatuilla tms. Nyt hän on kuulemamme mukaan pidemmällä, kuukausien sairauslomalla.
Hän on hajoittanut pikkuhiljaa kotimme huonekaluja, ja möykkää yöllä jotain itsekseen, samalla kun paukuttaa huonekaluja. Tätä kestää noin kolme tuntia puolenyön jälkeen. Asumme vakituisesti omassa osakkeessa kerrostalossa, mutta vielä ei kukaan ole valittanut melusta. Voidaan vain odottaa, milloin joku naapuri valittaa isännöitsijälle. Luultavasti huonekalujen hajoitusta on tapahtunut kuitenkin päivällä. Möykkä ei kuitenkaan ole kovin äänekästä.
Kun kielsin selkeästi poikaani työntelemästä voimakkaasti paukuttaen kirjahyllyä seinää vastaan, hän tuli eteiseen ja varoittamattani livahti taakseni, ja piteli minua jollain vapaaotteluotteella sidottuna. Toisella kädellä onnistui lyömään minua voimakkaasti silmään (takaapäin siis). Pelkäsin, että hän löytäisi jotain vaarallisia metallisia työkaluja, joilla oli sanallisesti uhkaillut. Itse olin sisällä vielä sukkasillani, joten olin ilmeisesti helppo tapaus painavana vanhana miehenä pitää paikallaan. Luulin kohta kuolevani tämän hullun käsittelyssä. Hän on selvästi treenannut itsekseen jotain taistelutemppuja sekä kehittänyt voimiaan. Itse olen yli 60 v mies, ja en ole enää oikein kondiksessa. Minä en koskaan ole aikaisemmin joutunut tappelutilanteisiin ja olen tässä iässä hidas, jäykkäliikkeinen ja ylipainoinen.
Hän otti minusta pilkallisesti nauraen kännykkäkuvan. Päätyköhän se nettiin? sen kyllä sinne saa tietokoneen avulla, kunhan ensin siirtää kuvan sinne. Hänellä ei ole nettiyhteyttä kännykässään.
Hän päästi minusta irti, ja lähdin sitten päivystävälle lääkärille tutkittavaksi, ja pyysin myös tekemään tutkimuksen (ottivat valokuvan) rikosilmoitusta varten. Tuon todistuksen poliisi saa, kun pyytää sitä tutkiessaan rikosta. Pitää huomenna mennä tekemään rikosilmoitus.
Kysyisin vain, millä ihmeellä saadaan poika lempattua ulos asunnosta laillisesti? Hänelle oli aiemmin tarjottu tukiasuntoa, jossa olisi kai valvottu lääkkeiden ottaminen tai sitten laitettu pitkävaikutteinen lääkepiikki. Hän ei halunnut muuttaa sinne. Pojan psykiatri ei suostu keskustelemaan mitenkään pojasta, mutta tuo lääkäri ei vielä tiedä tästä ekasta vakavammasta pahoinpitelystä.
Omaa äitiään hän on myös uhkaillut tappamisella, tämän voi toinen poikamme todistaa. Myös lievempää pahoinpitelyä on ollut.
Kuulin, että ns. virkalääkäri voi laittaa alulle pakkohoidon. Näitä on terveyskeskuksissa. Kun teen pian rikosilmoituksen, niin se tulee jotain kautta myös psykiatrin tietoon. Hänen ainoa ohjeensa oli kuukausi sitten: Soittakaa hätänumeroon 112. No, voi olla, että kuollut ei paljoa soittele, tuo on mielestäni aika törkeä vastaus. Kyllä rautaisella 1 kg työkalulla iskeminen päähän voi helposti tappaa, kun vielä hallitsee kiinnipitotekniikankin. Tuo alkaa olla vakava uhka.
Voiko samaan rikosilmoitukseen laittaa myös huonekalujen rikkomisesta ilmoituksen? Näitä kaluston hajoituksia on tapahtunut myös kakkosasunnossamme, omakotitalossa maaseudulla. Kipsilevyinen väliseinä on helppo hajottaa melko laajasti, ihan vain potkimalla. Hän on vasta potkaissut yhden reiän. Lisäksi tuossa osoitteessa on ollut huonekalujen rikkomisia potkimalla.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Hei. Jos tilanne on kerrotunlainen, hankkikaa apua, että poikanne pääsee hoitoon. En mene ksityiskohtiin, mutta olen itse omainen yhdelle henkilölle, joka pahoinpiteli nuorempana oman vanhempansa pahoin-
Sittemmin oli kauan suljetussa laitoksessa, mutta on nykyään jo asumisyksikköasunnossa, ja todennäköisesti tulee elämään lääkityksellä edelleen, mutta likipitäen normaalia elämää. Ottakaa aluksi yhteys joko pojan omalääkäriin, ja kertokaa tapahtumat, tai sitten suoraan akuuttitapauksena vaikka poliisin antaman virka-avun kanssa päivystyksen kautta tarkkailuun- mahdolliseen jatkohoitoon.
Syyntakeetonhan tuossa kunnossa oleva ihminen on, sitä kutsutaan psykoosiksi, kun on tilassa missä toimii noin. Voi olla sekä itselleen että ympäristölleen erittäin vaarallinen, psykoosissa. Mutta tuskin muistaa mitään tehneensä kun oma järki ja persoona palaa- Vasta toipumisen edetessä alkaa muistaa tapahtumia joita oli psykoosin aikana.
Oikeudelliset asiat erikseen.
Otan osaa suruunne. Tiedän mille tuntuu menettää psyykkiselle vakavalle sairaudelle lähiomainen, joka on ollut, ja on kun on oma itsensä, ihana ihminen- ja fiksu, että ilman sairautta olisi kouluttautunut pitkälle- mene ja tiedä lisiko tutkija, vaikeamman alan suunnittelija tai jokin tiedetyyppi.
Muistakaa- älkää katkeroituko. Itse olin vähällä, nähdessäni mihin kuntoon oli oman vanhempansa laittanut. Sitten tajusin, että kun tapahtumille ei voi mitään jälkikäteen, ja henkilö itse oli hoidon tarpeessa, ja kun kukaan ei onneksi kuollut, niin anteeksi pitää osata antaa- ihmiselle, joka ei itse sairaudentunnottomana sairauden harhoissaan ymmärtänyt minkä teki.
Kiitos kommenteista. Meillä on hieman erilainen poika, laiskotellut koulussa, käynyt vain peruskoulun. Sukumme on kuitenkin molempien vanhempien puolelta korkeasti koulutettuja, mm. löytyy lääkärit minun ja vaimoni lähisuvusta.
Itseeni iski jälkeenpäin kyllä aika kova raivontunne, koska poika löi kovaa, kuin vierasta sikaa. Poikaa itseään ei lainkaan lapsena kuritettu ruumiillisesti, luultavasti muutenkin ollut tosi lepsu kasvatus. Vaimolla on samanlaisia tuntemuksia, hän haluaa avaimet pois pojalta kokonaan, eli meidän kahteen eri osoitteeseemme, myös ns. kakkosasuntoon. Häneltä loppui kaikki äidintunteet myös kun kuuli pojan pahimmasta tempauksesta. Poikahan on myös uhkaillut omalla itsemurhallaan. Hän on ollut todella aggressiivisessa tilassa, eikä halua kuunnella ainakaan vanhemmiltaan mitään neuvoja. Ennen tätä aggressiivista huippua on ollut masentuneen näköinen eikä hänellä luullakseni ole lainkaan kavereita, ehkä yksi on, joka joskus soittelee. Luultavasti hän ei vapaaehtoisesti hoitoon lähde. Psykiatrikin soitti meille, kun kuuli pojan sekoiluista. Ehkä hän pelkää virkarikossyytteitä, jos meille vanhemmille tapahtuu jotain pahaa.
Poika muuten on ollut jo lähes 10 vuotta lievemmin sekaisin, mutta en muista miten kauan on lääkkeitä ottanut. Se on näkynyt masennuksena ja sellaisena olotilana, että ei löydä mitään kiinnostavaa työtä eikä opiskelua. Onhan hänellä jokin ammattikoulun tutkinto, mutta ei hän töitä ole hakenut.
Eihän aloitus nyt ollut trolli? Siis apua nyt sille pojalle. En jaksa uskoa että on noin vaikeaa saada henkilö saamaan psyykelleen kriisiapua.
Ennen kuin on myöhäistä tai tekee muuta pahempaa. otan edelleen syvästi osaa, mutta henkilö tarvitsee nyt sitä apua. Ei sitä että heitetään loskakeliin, asunnottomaksi, jos pää ei pelaa.
Aloitus ei ole trolli. Täysi-ikäistä ei oikein voi pakottaa ottamaan lääkkeitään. Hän on kyllä käynyt useaan otteeseen psykiatrin vastaanotolla. Mikään puhuminen ei mene perille, vaan vastassa on väkivaltaa. Nykyajan henkilötietoja suojelevat lait estävät vanhempia saamasta mitään tietoja täysi-ikäisen lapsen sairaudesta. Meilläkään ei ole mitään tietoa mikä häntä vaivaa. Viimeksi oli varmasti joku psykoottinen tila. Sinä kysyjä et ilmeisesti ymmärrä mitään nykyajan laista.
Terveyskeskuksen virkalääkäri voi saada pakkohoidon käynnistävän ketjun liikkeelle. Psykiatri ei voi, kumma juttu. Jos mt-potilas ei pyynnöstä huolimatta silloin saavu hoitoa saamaan, voidaan käyttää poliisia antamaan virka-apua. Meidän tapauksessamme olisi tuo onnistunut myös samana yönä, kun pahoinpitely tapahtui, kun akuutti vaarallinen tapahtuma oli "päällä".
Toivottavasti säilyt itse hengissä, jos tuollainen sairas kotipahoinpitely kotonadi tapahtuu. Muuten et usko mitään, ellet itse koe sitä. Ennen muinoin olisi ollut varmasti suoraviivaisempaa saada uhkaaja pakkohoitoon, nyt se tuntuu nykylakien takia olla vaikeampaa.
Vai on laki muuttunut. Oman sen lähiomaiseni tapauksessa tahdosta riippumaton hoito käynnistyi heti tarkkailujakson jälkeen, ja siirrettiin piakkoin kauemmas erilliseen laitokseen keskussairaalan suljetulta osastolta saamaan mielisairauteensa sopivaa hoitoa- että on kokemusta omaisena näistä asioista.
Virka-apu, lääkäriin, ja tarkkailijaksolle on se reitti, ellei vapaaehtoisesti suostu lääkäriin/akuutissa tilanteessa. Kotoa asumasta poispotkiminen, ei sairautta paranna- ja juridiisesti häätömenettelyä on joka tapauksessa noudatettava, mutta esimerkiksi psykoosi ei sillä parane.
Kun kyseessä on oma perheenjäsen, on tietysti häpeä sairaudesta, mutta syyntakeettoman heitteillejättöhän se avaimien takavarikointi on. Mihin poikanne menee yöksi? Missä pesee vaatteensa, ja missä on lämpimässä? sitä minä tarkoitan että kestääpä teiltä hakea siis ihan nyt pian, ellette jo ole saaneet pojalle apua.
Samalla asia siirtyy vastuultanne, ja saatte kotirauhan itsellenne tarvitsematta pelätä psykoottista käytöstä.
Poikanne saa viran puolesta holhoojan, jos on tarpeen- joka hoitaa jatkossa hänen asioitaan. Minua kohtaan katkeruus ei nyt hyödytä poikaanne. Toki säilyn, jos en lakkaa hengittämästä, elossa- oma omaiseni joka o sairas, on jo vuosia ollut parempana- kuten kirjoitin, lähes terve. Joten hyvnkin vaikeasta voi toipua.
---
Älkää luovuttako ennenkuin poikanne pääsee avun piiriin. Vakavasta mielisairaudesta kärsivällä itsellään ei ole sairaudentuntoa. semmoinen taas joka itse arjessa pohtii ääneen olevansa hullu, ei yleensä ole mielisairas niin vakavasti että pitäisi pian saada hoitoon.
Ja tietysti sekaisin oleva haluaa hoitolaitoksesta pois. Kukapa pitäisi lukituista ovista? Kuka äkkiä kun muutenkin on ihan pihalla, ymmärtäisi että omaa kännyä ei saa pitää, ei omia rahojaan, ja itsemääräämisoikeuteen puututaan hoitotoimissakin- annetaan lääkkeet, jos itse ei ota.
Luulet ilmeisesti etten ole nähnyt mitä suljetulla osastolla on? En kaikkea tiedä, mutta vierailijana olen käynyt lukuisia kertoja sen omaiseni luona. Toipumista pystyi niin seuraamaan, ja kopistelemaan lääkäriä antamaan kotilomia, asui omassa asunnossaan, ja kotilomat alkoivat tehdä hyvää kun toipuminen oli jo päässyt hyvin käyntiin.
---
Mutta. Ette voi väkisin vaikuttaa lääkärin mielipiteeseen, kun- pian, saatte pojan lääkärin pakeille. Kerrotte mitä on tapahtunut, ja kerrotte muutoin mitä sairaushistoriassa tiedätte, niin lääkäri tekee päätöksen tarkkailulähetteestä psykiatriselle osastolle. siellä potilasta seurataan muutama pv, ja tahdonvastaisesta hoidosta tehdään kyllä/ei päätös siellä. Vitkuttelu ei paranna sekään poikaanne.
Kuten taisin sanoakin, tuli psykiatri niukoin lausein esiin piilopaikastaan. Poika on sentään suostunut puhumaan jotain äidilleen. On nyt menossa huomenna psykiatrille. Kyllä tässä on jotenkin nykyaikana saada mielenvikaista täysikäistä pakkohoitoon. Joku hoitopuolella on liian kiireinen tai välinpitämätön. Ehkä nyt alkaa tapahtumaan.
Poika siis tuli tänään kaupunkiin kakkosasunnoltamme ja ensitöikseen rikkoi lisää eteisen kaappia sitä potkaisemalla. Vaimo oli silloin vielä töissä, joten ei nähnyt potkua.
Täytyyhän tuollainen kahju poika saada nopeasti venhempien turvallisuuden takia pois säilöön. Hän olisi käynyt naapurienkin kimppuun, jos olisi kerrottu että naapurit ovat valittaneet. Eivät vielä valittaneet, mutta mahdollisesti valittavat myöhemmin. Poikahan tuntuu olevan ihan reilu jätkä, kunnostautuu noin 6-kymppisten hakkaajana. Aivan varmasti hän kävisi sumeilematta kenen tahansa heikomman tai hitaamman kimppuun, se on jo nähty. Siitä tulisi meille vanhemmillekin vaikeuksia. Poika on jostain treenannut vapaaottelun sitomistekniikoita ja kehittänyt voimiaan, jotta pystyisi hakkaamaan vanhempansa. Tuskin hän kadulla pärjäisi monelle ikäiselleen.
Itse olen oleillut erittäin paljon kesämökillä, mutta se taas johtuu siitä, että viihdyn täällä hiljaisuudessa. Sähköt ja juomavesi puuttuvat, on vain puulämmitys, kaasulaitteita, akkuja ja aggregaatti. Mökki on yhteinen (kuolinpesä omistaa sen). Minulta ovat työt loppuneet, tuskin enää saan koskaan mistään töitä, kun niitä ei löydy puolta nuoremmillekaan.
"Kysyisin vain, millä ihmeellä saadaan poika lempattua ulos asunnosta laillisesti?"
Haette pojalle tuomioistuimelta häädön, koska huoltajien elatusvelvollisuus päättyy lapsen täytettyä 18 vuotta, mutta jos teillä ollut vuokrasopimus pojan kanssa, niin vuokrasopimuksen purkuilmoitus sitten ensin.
Siinä tapauksessa että olisitte poikanne edunvalvojia tämän mielisairauden vuoksi, pitäisi olla yhteydessä maistraattiin ja pyytää edunvalvonnan päättämistä.
Kiitos, ei olla pojan edunvalvojia. Tuo väkivaltaisuus on tullut esiin vasta tämän syksyn aikana. Ilmeisesti hän on ottanut lääkkeensä aiemmin. Pojalla ei ole vuokrasopimusta kanssamme emmekä ole perineet mitään vuokraa häneltä. Itse hän on ruokansa ostanut jollain peruspäivärahoilla tai sairausrahoilla. Hän asuu kotona, ihan kuten alaikäisenäkin asuu, mutta ei juurikaan enää meiltä ole saanut taskurahoja, vaan on käyttänyt niitä yhteiskunnalta saamiaan satalappusia.
Joskus o n vaimo antanut bussirahat meidän kakkosasunnollemme, matkaa on noin 100 km.
Maistraattiin voisi jokatapauksessa ilmoittaa häätöaikeista, koska jos poika kuitenkin sattuisi olemaan sairautensa vuoksi edunvalvonnan tarpeessa tai jo määrättykin, se selviää helpoiten sitä kautta, ja vaikka ette olisi mitään sopineet vuokrasuhteesta, siinä varmuuden vuoksi parempi noudattaa toistaiseksi voimassaolevan vuokrasopimuksen purkamisen ilmoitusmenettelyä ja varmistaa oikeustoimikelpoisuus.