Kerrostaloasuntoa etsimässä. Muuta en vaadi kuin alla olevat, eipä vain tahdo löytyä.
- sijainti Helsingissä eikä missään savella peltojen keskellä
- oma autotalli ja verstas, jossa voi nikkaroida
- erinomainen äänieristys, musiikkia pitää voida kuunnella, naapurista ei saa kuulua mitään
- yli 200 m2 asuinpinta-alaa
- itse valittava lämpötila
Tuntuu mahdottomalta, vaikka olen varakas ja rahasta ei ole kiinni. Onko niin, että jos haluaa asumiseen vähänkään laatua, on hankittava omakotitalo?
- sijainti Helsingissä eikä missään savella peltojen keskellä
- oma autotalli ja verstas, jossa voi nikkaroida
- erinomainen äänieristys, musiikkia pitää voida kuunnella, naapurista ei saa kuulua mitään
- yli 200 m2 asuinpinta-alaa
- itse valittava lämpötila
Tuntuu mahdottomalta, vaikka olen varakas ja rahasta ei ole kiinni. Onko niin, että jos haluaa asumiseen vähänkään laatua, on hankittava omakotitalo?
Vastaukset 20
Vanhimmat
Vaikka tämä onkin selkeä provo (OK-kurko et. al.) niin vastataanpa asiallisesti koska kysymys sinänsä on ihan relevantti.
Kun asuntoa valitsee, täytyy tosiaan miettiä tuollaisia kysymyksiä. Todellisuudessa asumispreferenssejä vain on paljon enemmän. Osa on tiedostettuja, osa tiedostamattomia. Lähes aina osa toiveista on myös ristiriidassa keskenään. Halutaan samaan aikaan rauhaa ja aktiivisuutta. Viimeistään asunnon hinta tai elämäntilanteesta johtuva rationaalisuus on ristiriitoja aiheuttava tekijä. Unelma-asunto ja asunto missä oikeasti haluaisi asua ovat yleensä kaksi eri asiaa.
Asunnon valinta on siis lähes aina eri toiveiden arvottamista ja oikeanlaisten painotusten löytämistä. Mitä on valmis luopumaan, jotta saa jotain muuta tilalle?
Tässä tapauksessa esim. tulee mieleen, että voisiko olla mahdollista että luopuisit omasta autotallista ja verstaasta ja ajattelisit että jostain lähialueelta sellaisen vuokraisit? Tai tarvitsetko todella 200 neliötä? Jos sinulla on 7 henkinen perhe tai tavoittelen useamman perheen taloutta niin ymmärrän, muuten kukaan ei tarvitse tuon kokoista asuntoa. On varmasti mahdollista elää hieman tiiviimminkin. Silloin valinnanmahdollisuuksia tulee huomattavasti lisää sillä keskustoissa on todella vähän yli 200 neliön asuntoja.
Äänieristys on vanhoissa taloissa huono, sille ei oikein mahda mitään. Jos se on ehdottoman tärkeä, sinun on suunnattava uusille asuinalueille, esim. Jätkäsaari.
Jos rahasta ei tosiaan ole pulaa niin suosittelen ottamaan yhteyttä suoraan rakennusliikkeisiin (yit, skanska, srv, yms.). Vasta suunnittelussa oleviin kohteisiin voi hyvinkin saada juuri sellaisen asunnon kattokerroksesta kuin haluaa. Tuossa on kuitenkin se huono puoli että asuntoon pääsee muuttamaan vasta mahdollisesti parin vuoden päästä. Lisäksi uudet alueet ovat harvemmin heti kovin viihtyisiä, palvelut ovat tulossa, jatkuvaa työmaata ja meteliä.
Mutta tätä se juuri on. Kompromissejä ja eri toiveiden tärkeysasteiden miettimistä.
Niin, äänieristyshän on huono myös uusissa taloissa. Keskustelupalstat ovat täynnä kirjoituksia, jossa kirotaan elementtirakentaminen juuri huonon äänieristyksen vuoksi. Mutta ei rahallakaan saa kunnolla suunniteltua kerrostaloa, koska halukkuutta siihen ei rakennusfirmoilla ole. On helpompaa tehdä bulkkia vaan.
Meidän perheessämme on neljä henkilöä ja kyllä tuo 200 m2 on minmi. Tiedän kyllä, että ennen vanhaan savupirteissä saattoi asua kymmenen tai enemmänkin, mutta kyllä nykyään pitää päästä väljempään asumiseen. Valitettavasti isoja asuntoja ei tehdä eikä niitä saa siten rahallakaan. Ennemminkin suuntaus on pikkuisiin 15 m2 kopperoihin, niitä kun on helppo tehdä ja bulkillakin pärjää.
Emme me halua aktiivisuutta kotiimme, muuta kuin mitä itse aiheutamme. Muiden aktiivisuuksien ulottuminen meidän silmiimme ja korviimme on sietämätöntä.
Ei niitä omia verstaita viitsi vuokrata mistään lähialueilta. Haluan päästä nikkaroimaan Reinot jalassa saman tien, enkä lähteä autoilemaan jonnekin ties minne. Ja sitä paitsi, kun niitä autopaikkojakaan ei rakenneta.
Kyllähän tämä vahvasti näyttää siltä, että nämä luettelemani vaatimukset ovat ylipääsemättömiä. Ihmeellisen matalaan elintasoon monet suostuvat.
Hölmöä tuo jatkuva provoilu. Ethän sinä oikeasti tahdo kerrostaloon. Miksi sitten mainitset ensimmäisenä, että sellainen on haussa :D
Jatkat vaina asumista siinä kaukana palveluista sijaitsevassa homeladossasi ja samalla voit haaveilla uudesta omakotitalosta, jollaisessa (muka) muiden juttujesi perustella jo asut :'D
Kyllä se äänieristys on ihan riittävän hyvä on uusissa taloissa. Mutta lähtökohta ei ole kerrostalossa nykyäänkään absoluuttinen äänettömyys, se vaatisi kohtuuttoman paksuja seiniä. Kaupunkiin kuuluu elämä, myös toisten ihmisten. Jos oma mielenterveys ei kestä ainuttakaan ääntä asunnon ulkopuolelta, on ainoa vaihtoehto muuttaa omakotitaloon riittävän isolle tontille ja kauas muusta asutuksesta. Silloin se on teidän perheessänne tärkeä asia ja joudutte todennäköisesti tekemään asian suhteen kompromisseja, jostakin muusta on luovuttava, esim. palveluiden läheisyydestä tai hyvistä joukkoliikenneyhteyksistä.
Meidän perheessämme on myös neljä henkilöä ja käytössämme on reilu 100 neliötä, vähempikin riittäisi. Jälleen kerran, jos väljyys on se asia, mikä menee monien muiden asioiden edelle, niin se on teidän oma valintanne. Väljyys tarkoittaa paljon korkeampaa asunnon hintaa, vähemmän valinnanvaraa, sillä suurin osa asunnoista on alle 200 neliöisiä. Lisäksi se taas ajaa pois tiiviisti asutetuilta keskusta-alueilta, sillä usein siellä joutuu tuollaisesta väljyydestä maksamaan vielä moninkertaisen hinnan, jos edes sekään riittää.
Jos haluat, että verstas (jota todennäköisesti et käytä joka päivä) on saavutettavissa omassa kodissa, silloin sellainen täytyy olla. Sama asia tässäkin, jostain muusta täytyy todennäköisesti tinkiä.
Kuulostaa siltä, että muut vaatimuksesi ovat ristiriidassa sijainnin kanssa. Haluat ominaisuudet, jotka ovat savella peltojen keskellä, mutta niiden pitäisi olla keskellä kaupunkia. Ei sellaista ole, kaikkea ei voi saada. Eli kuten alussa sanoin, nyt täytyy laittaa asioita vaakakuppiin, minkä arvoinen mikäkin ominaisuus teille on, onko joku tekijä ylitse muiden? Kaikki muutkin ovat joutuneet tekemään samanlaisen päätöksen asuntoa valitessaan. Itse ainakin arvostan tässä elämänvaiheessa vapaa-aikaa, joten päädyimme asuntoon keskustassa, jolloin aikaa lasten kuljetuksiin, työmatkoihin yms. menee n. 2-3 tuntia vähemmän joka päivä verrattuna aiempaan, jolloin asuimme n. 6 km päässä keskustasta. Minusta tuo on aika merkittävä asia.
Mitä sitten menetimme? En voi metelöidä läpi yön, koska täytyy ottaa huomioon myös muut asukkaat. No, mielummin itsekin nukun yöt, joten ei tuo tunnu miltään suurelta menetykseltä. Oikeastaan mitään muuta huonoa en keksi, sillä satuimme löytämään täydellisen taloyhtiön, jossa on oikeastaan kaikki ne hyvä puolet, mitä omakotitaloasumisessa on.
Mutta kyllä minä tiesin, että tämä oli pelkkä provo. Aihe on kuitenkin ihan oikeasti mielenkiintoinen ja monille ihmisille tärkeä.
Haluan vain sanoa sen, että kannattaa oikeasti miettiä niitä omia asumistoiveita. Itsellänikin oli jonkinlainen opittu ideaali omakotitalosta, kunnes pohdin asiaa tarkemmin ja tajusin, että ei se ole oikeastaan edes sitä mitä haluan, se oli pelkkä mielikuva, joka ei perustunutkaan todellisiin tarpeisiin ja haluihin.
No ei se äänieristys todellakaan ole "riittävän hyvä". Riittävän hyvä olisi, jos naapurista ei kuuluisi mitään. Elementtitaloissa naapurista kuuluu kävely, puhe, laulu, poraus, soitto, oikeastaan kaikki. Kiitos mutta ei kiitos.
Täytyy ilmeisesti jatkaa asumista tässä nykyisessä omakotitalossa. Tämä sijaitsee Helsingissä hyvällä alueella, kaikkien palveluiden äärellä. Ydinkeskustaan on lyhyt matka, töihin pääsen viidessä minuutissa.
Uudet kerrostalot ovat muuten lähes poikkeuksetta rakennettu savipeltojen keskelle, palvelut loistavat poissaolollaan ja joka paikkaan on pitkä matka. siinä sitä on kompromissia kerrakseen.
Onhan meillä nykyisellään kahden auton autotalli ja sitten on erillinen verstas, jossa on mukava nikkaroida kaikenlaista. Veneellekin löytyy katto pään pään päälle, ei sentään talostamme, vaan kävelymatkan päässä kuitenkin.
Itse asiassa, tässä nykyisessä talossammehan on kaikki kohdallaan. Kallishan tämä toki on, niin kallis että hirvittäisi jos emme olisi näin varakkaita. Joku köyhä tuolla kirjoittelee 150 m2 asunnosta. Eihän sellainen mihinkään riitä, ehei, tilaa pitää olla. Toki moni joutuu sitten sellaisessa asumaan, jos rahat eivät riitä, se on ymmärrettävää.
Mutta tuosta metelistä sen verran, ettemme me ainakaan viitsisi hyssytellä muiden naapureiden takia. Mitä elämää se sellainen on? Tai sellainen, että pitää sietää muiden naapureiden meteliä?
Ai miksi tein aloituksen? No siksi, että ajattelin kokeilla josko kuitenkin olisin väärässä, ja että jostain löytyisi kerrostaloasunto meidän tarpeisiimme. Sellaisenhan olisi vaikka voinut ostaa kakkosasunnoksi.
No tulihan se sama vanha virsi sieltä. Ehkä puhutkin totta. Valitettavasti se tekee asiasta hieman säälittävän. Taitaa olla rikkaankin elämä aika yksinäistä kun pitää S24-palstalta hakea hyväksyntää.
Valitettavasti kerskakulutuksen aika on mennyt jo ohi. Se ei ole ”coolia” tai kadehdittavaa. Nykyajan uusrikkaat ajavat ratikalla ja maksavat tyytyväisenä veronsa, jakavat saamaansa hyvää takaisin yhteiskunnalle. Paljon kuluttavat citymaasturit, 200-neliöiset ”linnat” aiheuttavat lähinnä myötähäpeää ja kertovat kuljettajansa kieroutuneesta arvomaailmasta. Ekologisuus, yhteiskuntavastuu, vaatimattomuus ovat sellaisia hyveitä, joita tänä päivänä rikkailta odotetaan. Pöhöttyneet setämiehet ferrarin ratissa eivät aiheuta suurta ihailua.
Sä oot lukenut liikaa hesaria. Oletko koskaan kuullut sanaa mediakriittisyys? Hesari kirjoittaa miten sen nuoret toimittajat haluaisivat maailman olevan, ja totuus on kuitenkin sitten ihan toinen.
Rikkaat eivät aja ratikalla, he ajavat citymaasturilla, ladattavalla hybridillä.. He asuvat tilavasti eivätkä missään ahtaassa läävässä. Lämmitys tapahtuu ekologisesti maalämpöpumpuilla jne.
Toki meille varakkaille sopii, että kassulla ollaan tyytyväisiä. Se sopii meille paremmin kuin hvyin.
Mutta kyllä me vaihtoa suunnittelemme, joskus tulevaisuudessa nimittäin. Emme tästä enää nuorru ja joskus voi kerrostalokin olla vaihtoehto. Tai voisi olla, mutta näköjään ei ole.
Niin tai sitten hesarin kirjoitukset kuvastavat sitä maailmaa, minkä suurin osa kaupungissa asuvista jakavat. On totta, että jossain tuolla periferiassa totuus on ihan toinen. Siellä eletään menneessä maailmassa, jossa citymaastureilla kruisailu ja yltiöpäinen luonnovarojen tuhlaaminen on jollain tavalla hienoa. Mutta tulee ne ajat sielläkin vielä muuttumaan, joten uppoavan laivan (luxusjahdin tietysti) kyydissä olet. Mutta jos tosiaan asut Helsingissä ja uskallat kurkistaa oman kokoomus-kuplasi ulkopuolelle, niin ei siellä enää paljon arvostavia katseita näy. Maailma muuttuu ja nuoret sukupolvet tiedostavat ja oppivat vanhempiensa virheistä. Yltiöpäinen kulutus on yksi niistä.
Minä olen täysin tyytyväinen kohtuulliseen elämääni. Ajan pyörällä töihin (5 min), en sen takia, etteikö olisi varaa autoon, vaan koska haluan. En tarvitse ympärilleni 200 neliötä tyhjää tilaa pönkittämään itsetuntoani, se rakentuu jostain ihan muusta kuin materialismista. En tarvitse omaa venettä seisomaan tyhjänpanttina 355 päivää vuodesta, jos haluan veneillä, vuokraan sellaisen vain tarpeelliseksi ajaksi. Tosin en ole mikään veneilyn ystävä. En koe myöskään muiden ihmisten huomioonottamista negatiivisena asiana vaan päinvastoin, minusta se on aivan normaalia käytöstä. Minusta hyvät naapurisuhteet ovat yksi parhaista asioista nykyisessä asunnossamme. Autamme toisiamme lastenhoidossa, jaamme tavaroita, jotta jokaisen ei tarvitse hankkia sitä porakonetta itselleen, vanhemmat lapset leikkivät lähes päivittäin keskenään, synttärijuhlat saa aikaan kun käy vain koputtamassa muutamaan viereiseen oveen. Pidämme yhteisiä saunailtoja pihasaunassamme, jota hoidetaan yhdessä talkoilla, kuten myös koko pihaa. Täällä kassulla (jos mikä tahansa kerrostalo sitä sinulle merkitsee) ollaan hyvinkin tyytyväisiä. Vaihtoa emme suunnittele, edes tulevaisuudessa.
No, jokainen on autuas uskossaan. Valitettavasti vain totuus on toinen: yli puolet helsinkiläisistä kassuasukkaista asuu vuokralla, ja vuokralla tuhnutellaan yleensä olosuhteiden pakosta. Pois lähdetään heti kun kynnelle kyetään.
Tilaa ei tarvita egon pönkittämisen vuoksi, vaan siksi, ettei olisi ahdasta. Tämä opit, kunhan ensin saat lapsia. Toki yksinään sinkuttelemalla mikä tahansa luukku on ok, kun ei tarvitse kuin makailla hetekalla. Siivouksellakaan ei niin väliä.
Avainsana ylipäätäänkin on perhe. Kun luet suosikkilehteäsi Helsingin Sanomia, katso toimittajien ikää. Mitä urbaanimpi, sitä nuorempi, ja sitä varmemmin lapseton. Kokemus ja lapset tuovat realiteetit: tilaa tarvitaan, rauhaa pitää olla, liikkumisen pitää olla helppoa ja nopeaa, lasten elinympäristön pitää olla turvallinen. Kassulla tällainen on pelkkää toiveunta.
Jos et edellisistä viesteistä ymmärtänyt niin väännetään rautalangasta. Minulla on perhe, kaksi lasta. Tilaa on riittävästi, rauhaa on riittävästi, liikkuminen on helppoa, nopeaa ja lisäksi terveellistä (sähköavusteinen laatikkopyörä), lasten elinympäristö on turvallinen (rauhallinen, suuri sisäpiha). Ei ole toiveunta vaan ihan todellisuutta. Monet nykyajan lapsiperheet eivät suostu luopumaan palveluista ja kaupunkikulttuurista elämäntilanteen vuoksi, eikä tarvitsekaan.
Omistan asuntoni, mutta sinänsä sillä ei ole merkitystä, voisin ihan yhtä hyvin asua vuokrallakin. Se on kyllä totta, että monille pääkaupunkiseudulla asunnon hankkiminen on mahdotonta, mutta sinänsä asunnon omistusmuoto ei elämänlaatuun vaikuta hirveästi. Samassa korttelissa on myös vuokralla asuvia, jotka jakavat täsmälleen samat edut. Heillä vain ei omaisuus kartu asuessa, mutta toisaalta se tuo myös vapauksia. Voi tosiaan lähteä heti jos niin haluaa, eikä tarvitse välittää korkojen nousuista.
Siitä olen samaa mieltä, että on paljon sellaisia kerrostaloalueita, joihin en minäkään suostuisi menemään. Mutta se on sama asia kuin vertaisit omaa linnaasi johonkin maaseudulla olevaan 60 neliön homeiseen mineriittitaloon. Molemmat ovat omakotitaloja.
Mutta kuten sanoin aiemmin, kannattaa miettiä niitä omia asumistoiveita, mitä ne oikeasti tarkoittavat ja miten ne on mahdollista toteuttaa. Kerrostaloasuminen ei ole homogeenista vaan niissä on ihan yhtä paljon vaihtoehtoja ja variaatioita kuin omakotitaloissakin.
Kyllä minä ymmärsin, mutta olet kyllä melkoisen naiivi noine mielipiteinesi. Tilaa riittävästi neljälle ahtaassa kopperossa? No jos on lehmän hermot, niin kai sitä tilaa sitten on "riittävästi".
Rauhallinen, suuri sisäpiha? Salli mun nyt nauraa. Minkä ikäisiä pikku palleroita sinulla on? Ei vähänkään vanhempia lapsia voi säilöä mihinkään sisäpihalle. Meidän esimurrosikäiset kulkevat vapaasti, käyttävät busseja ja muita julkisia, polkevat pyörillään (lihasvoimalla tietysti), käyvät kesäisin itsenäisesti uimassa, käyttävät palveluita, ovat toisillaan kylässä jne jne.
Helsingin kantakaupungissa ja muualla kassuilla moinen on lähinnä heitteillejättöä. Näissä koppreroissa kasvatetaan kädettömiä uusavuttomia, jotka tarvitsevat toimintaan vanhempiensa passaamista. Aikuisena sitten ei osata mitään eikä tiedetä mitä muuta elämällä voisi tehdä kuin istua kalliolaisessa räkälässä olutta ryystämässä. Nämä on nii-in nähty, koska itsekin olen villit nuoruusvuoteni viettänyt kantakaupungissa. Tiedän täsmälleen mitä se on.
Kaupunkikulttuuri, mitä se on? Steissillä notkuvia nuoria, skeittailua parkkihalleissa, räkimistä kadunkulmissa? Aikuisille toki on teatteria ja muuta, näihin pääsee kätevästi tältä ok-alueeltamme silloin kun tarve on. Viimeksi olimme viikonloppuna teatterissa, Vierikon hienoa näytelmää katsomassa.
Eniten ehkä huvittavat nämä tuntemani ihmiset, jotka jatkuvasti perustelevat sitä miten ahtaasti asuvat. "Täällä on kaikki", hokee eräskin. Miksi, onko niin epävarma olo kuitenin? Kyllä sinne muutkin pääsee, ei sen takia tarvitse asua ahtaasti ja epämukavasti, vittumaisten naapureiden armoilla, ilman mitään mukavuuksia.
HOH HOIJJAAAA ......
Palstan välittäjillä näyttää olevan nyt romahduksen edetessä runsaasti aikaa rupatella totaalisen joutavia. Mutta tosiaan, romahdus se etenee kovaa vauhtia ja se välittäjien luppoaikaa.
https://www.seiska.fi/Uutiset/Laura-Voutilainen-muutti-Helsinkiin-jattimainen-luksuslukaali-vaihtui-62-nelion-kaksioon
Kukahan tässä on naivi ja yksisilmäinen? Minulla on iso talo, talli, harrastehuone yms. Lapset ovat kasvaneet täällä hiljaisuudessa ja rauhassa. Minne muuttivat? Yksi osti kerrostalokolmion, uusi talo, naapurin normaali eläminen ei kuulu yhtään mitään. Meille kuuluu selvästi sisälle, kun kadulla ajaa auto, sinne ei kuulu. Perillinen asui ensin 5 vuotta vuokralla erilaisissa kerrostaloissa. Ei kiinnosta yhtään omakotitalo, vaikka kolmio keskustan kupeesta oli kalliimpi. Meiltä on 2 km markettiin, heiltä puoli kilometriä kolmeen kauppakeskukseen.
Pari nuorempaa asuu kerrostalossa vuokralla, kun ei ole vielä töitä.
Omakotitalojen myyntiajat venyy ja uusia tontteja menee vähän kaupaksi. Minustakin kaupunkien keskustat ovat ankeita paikkoja, mutta nuoret ajattelevat toisin.
Omat palleroni ovat vielä leikki-ikäisiä, heille sisäpiha on toistaiseksi oikein hyvä omatoimiseen ympäristöön tutustumiseen. Vanhetessa on luonnollista, että elinpiiri kasvaa ja silloin on tärkeää, että se tarjoaa riittävän monipuolisesti erilaisia kokemuksia, oli sitten kyse kaupungista tai maaseudusta. Se on vain terveen kasvun ja kehityksen merkki, että nuoret käyttävät ympäristöään itsenäisesti.
Sanot, että kaupunkiympäristössä kasvaa uusavuttomia, vanhempien passaamia nuoria. Perään kerrot, että itse olet kasvanut nuoruusvuotesi kantakaupungissa. Mikäs sinusta sitten on tullut? Kerrotaan nyt kuitenkin vielä, että myös ne omakotitaloissa asuvat nuoret hakeutuvat tietyssä iässä sinne kaupungille syljeskelemään, seisoskelemaan ja skeittailemaan parkkihalleissa. Se nyt vain taitaa kuulua ihmisen kehitykseen, eikä sillä ole suoraa korrelaatiota siihen, kuka heistä päätyy kallion räkälöihin ja kuka yliopistoon tutkijaksi.
Et ilmeisesti voi ymmärtää sitä, että minä tai suurin osa muistakaan ihmisistä eivät oikeasti tarvitse yli 200 neliötä ympärilleen. Ahtaudentunne on pään sisällä. Epämukavuus johtuu omien yksilöllisten tarpeiden ja todellisuuden välisestä ristiriidasta. Mukavuuksista nauttiminen ei vaadi niiden omistamista. En tarvitse omaa kotiteatteria, koska lähin elokuvateatteri on 300 m päässä. En tarvitse omaa kuntosalia, koska lähin kuntosali on 50 m päässä. En tarvitse omaa saunaa, koska lähin sauna on 10 m päässä. En tarvitse omaa kasvimaata, koska lähin kaupunkiviljelypaikka on 50 m päässä. Kaikki on oikeasti lähellä. Jos kaikki mahdolliset tilantarpeet pitäisi saada mahtumaan oman katon alle, niin ihmekös jos alkaa tuntua ahtaalta... Minulle kodin käsite on erilainen, koko kaupunki ja erityisesti lähiympäristö on osa kotia. Kaiken ei tarvitse olla omaa.
Hahaa, arvasin että juutut tuohon. En jaksanut korjata, mutta tarkoitin, että vietin nuoren aikuisuuteni kantakaupungissa. Luonnollisesti olen ok-talollisen jälkeläinen, enkä mikään sohvaperuna.
Toki jos sinusta yhteisessä silsasaunassa käyminen on ok, niin mikä siinä. Tai että joudut hommaamaan elokuvalipun ja lähtemään katsomaan leffaa teatteriin, niin that's fine. Leikkiviljelypaikkakin on lähellä :D.
No juu, mutta arvasin että palleroiset ovat leikki-iässä. Kyllä sinäkin vielä tulet toisiin ajatuksiin heidän kasvaessaan, jos olet vastuullinen vanhempi. Mutta älä jätä päätöstä ok-taloon muuttamisesta liian myöhään; muutto on paljon ikävämpää jos lapset ovat ehtineet aloittaa koulun ja kaverit nykyiseltä asuinalueeltanne.
Voi kassultakin ihan ihmisiä kasvaa, mutta moniko näistä osaa tehdä itse käsillään mitään? Tuskin juuri kukaan, kun mallia tai sopivaa paikkaa tekemiselle ei ole.
Ja olen itse akateeminen, siisteissä sisähommissa. Tosin en ole varma kumpaa arvostan enemmän, kravattihommia joita teen, vai käden taitojen soveltamista.
Verstaat eivät oikein istu asuinalueille. Niitä varten on teollisuusalueet ja maaseutu. Tiedän parikin tapausta, joissa lestadiolaisperheet ovat hankkineet ylimmäisen kerroksen kokonaan yhdestä rapusta. Toiset vuokrasivat ja toiset ostivat. Ratkaisussa on se hyvä puoli, että kun tilantarve vähenee tai tarvitsee jostain syystä muuttaa, niin tavalliset asunnot menevät järkihintaan kaupaksi. 200 neliön kaksioita on vähän tarjolla, kun niille ei ole kysyntää.
Minäkin haluaisin sellaisen kattohuoneiston, jossa on 200 neliön kattoterassi. Siellä olisi mukava viettää aikaa perheen kanssa, grillata ja ottaa aurinkoa. Alakerrassa olisi autohalli, jossa olisi tilaa Ram2500:lle, trailerille, moottoriveneelle, Camarolle ja vaimon Priukselle.
Miksei vaikkapa korttelipihalla voisi olla pientä asukkaiden yhteiskäytössä olevaa puutyöverstasta?
Siksi että Paavon viime kesänä aloittama keinutuoli on edelleen vähän kesken, vaikka se toinen jalas onkin jo liimattu. Suomalainen on niin epäsosiaalinen, että pitää olla jokaiselle oma paja, sauna, auto ja vaimo vaikka yhteiskäytössä olevat tulevat halvemmaksi ja niihin voidaan yhdessä sijoittaa enemmän.
Voi olla, että näin on ollut, mutta yhteiskuntaa pitäisikin rakentaa tulevia sukupolvia ajatellen ja väitän, että tuo on tulevaisuudessa ihan normijuttu. Oikeastaan tuollaiselle olisi nyt jo tarvetta, se toisi äärimmäisen kaivattua personalisointia ja identiteettiä kerrostaloasumiseen. Paavon keinutuoli viedään Paavolle kotiin, jos se on tiellä. Ei tuollaiseen tarvita kuin selvät pelisäännöt miten toimitaan, niin käyttö kyllä sujuu.
Suomalaisessa kaupunkikehityksessä on se hyvä puoli, että tulevaisuuteen näkee helposti katsomalla eurooppalaisia kaupunkeja. Sama kehitys tulee tapahtumaan myös Suomessa, mutta pienellä viiveellä. Historia on tästä todisteena. Ennen viive vain oli n. 100 vuotta, nykyään se ei onneksi ole enää ihan niin paljon.
Ihan Helsingin keskustasta löytyy yli 150 m² huoneistoja. Usein ei naapuritkaan häiritse, kun asuntoja on vain yksi kpl liiketalon ylimmässä kerroksessa. Parhaassa tapauksessa pysäköintihalliin pääsee hissillä suoraan omasta kämpästä. Kaipa näiden korttelien kellarikerroksesta jonkin nikkarointinurkankin saisi vuokrattua.
Joten toteutus on vain ja ainoastaan rahasta kiinni. Neliöhinta on näissä kymppitonnin pintaan. Ei savieinarin rahat riitä edes tavalliseen kerrostaloasuntoon - niissäkin mennään helposti viiteen tonniin per neliö. Joten on pakko tyytyä savimajaan, joita saa tonnilla tai kahdella/m². Mutta tätä ei kannata tunnustaa, vaan ennemmin selitetään pihlajanmarjoja happamiksi.