Löysin juuri tämän palstan ja lueskeltuani joitain viestejä tuntui kaikki hieman negatiivisiltä. Joten olemmeko erikoinen uusperhe
kun asiat toimii. Minulla on lapsi 7v edellisestä suhteesta ja sitten meillä on yhteinen lapsi, vasta vauva. Mies on ottanut lapseni hienosti, melkein kuin omaksi... ja melkein tarkoittaa sitä ettei hän lapsen isän paikkaa yritä viedä, mutta touhuamme perheenä eikä erotella lapsia. Isovanhemmat mieheni puolelta ovat ottaneet 7 vuotiaankin "omaksi" lapsenlapsekseen. Hoitavat ja ottavat reissuun.
Lasta komennan minä ja mieheni ihan yhtälailla,
hoidamme ihan yhtälailla. Siis kaikki toimii hienosti meidän perheessä. Ja olemmekin mieheni kanssa ihmetelleen uusperhe rulianssi keskusteluja. Tai yksinkertaisesti olen löytänyt
todella upean miehen joita on harvassa...
Lapseni isällä menee nyt hieman lujaa, ja toivoisin että hänkin löytäisi kaverin ja rauhoittuisi. Tyttökavereita on ollut ja lapsemme on heidät tavannut ja ei minulla ole sitä vastaan yhtään mitään. Olen tavannut heitä itsekkin ja tietty mieheni on väleissä exäni kanssa. Ei kavereita tieten mutta juuri silleen että kaikki toimii ja voidaan hoitaa asioita!
Erikoista? en tiedä...
kun asiat toimii. Minulla on lapsi 7v edellisestä suhteesta ja sitten meillä on yhteinen lapsi, vasta vauva. Mies on ottanut lapseni hienosti, melkein kuin omaksi... ja melkein tarkoittaa sitä ettei hän lapsen isän paikkaa yritä viedä, mutta touhuamme perheenä eikä erotella lapsia. Isovanhemmat mieheni puolelta ovat ottaneet 7 vuotiaankin "omaksi" lapsenlapsekseen. Hoitavat ja ottavat reissuun.
Lasta komennan minä ja mieheni ihan yhtälailla,
hoidamme ihan yhtälailla. Siis kaikki toimii hienosti meidän perheessä. Ja olemmekin mieheni kanssa ihmetelleen uusperhe rulianssi keskusteluja. Tai yksinkertaisesti olen löytänyt
todella upean miehen joita on harvassa...
Lapseni isällä menee nyt hieman lujaa, ja toivoisin että hänkin löytäisi kaverin ja rauhoittuisi. Tyttökavereita on ollut ja lapsemme on heidät tavannut ja ei minulla ole sitä vastaan yhtään mitään. Olen tavannut heitä itsekkin ja tietty mieheni on väleissä exäni kanssa. Ei kavereita tieten mutta juuri silleen että kaikki toimii ja voidaan hoitaa asioita!
Erikoista? en tiedä...
Vastaukset 5
Vanhimmat
Itsekin ihmetellyt samaa asiaa. Kun asiat eivät luista niin onko se sitten sitä, ettei osata olla aikuisia ja katsoa peiliin, että asiat saataisiin sujumaan.
Minulla on kolme alle 10 vuotiasta ja uudella miehellä yksi 13 vuotias. Minun lapseni asuvat luonamme joka toinen viikko ja miehen tytär silloin tällöin ja lomilla(asuu toisella paikkakunnalla) Yhteisiä lapsia ei ole, emmekä ole ajatelleetkaan, neljä on ihan riittävästi..
Kaikki asiat sujuvat täysin ja joustoa riittää kaikkiin suuntiin. Syömme välillä yhdessä koko porukka, kun exänkin tyttöystävä on kaupungissa ja saatamme käydä vähän viihteelläkin..
Minä kohtelen mieheni 13 vuotiasta ihan kuin omiani ja hän minun lapsiani ihan kuin omaansa.
Silloin kun kaikki ovat koolla, kaikki ovat täysin tasapuolisesti samaa perhettä.
Jos joku tarvitsee jotain vaatetta ym. ei meillä kukaan katso kenen pentu se on vaan sen kanssa jompi kumpi hyppää autoon ja lähtee shoppailemaan. Tosin mää kyllä enemmän tyttöjen kanssa tietysti, mutta ei mitään väliä, kumman tyttöjen..
Tervehdys kaikille!
Hyvä, että joku on myös todennut sen että täällä ei ole näkynyt oikein "onnellisia" uusioperheitä. Kaikki ovat olleet valistus linjalla, miksi?
Itse olen samasa tilanteessa kuin sinäkin, onnellisessa ja tasapainoissa uusioperheessä. Toivottavasti täällä on vielä muitakin iki-ihanasti keskenään toimeentulevia uusioperheitä!!!!
Hyvää alkavaa kevättä kaikille!
Kyllä varmasti hyvin toimivia uusperheitä löytyy useita, mutta ihmisillä ei yleensä ole tarvetta tulla kertomaan, kunka hyvin asiat ovat. Lähinnä ongelmat puhututtavat. Siksi tämä negatiivinen yleiskuva.
Uusperheisiin myös liittyy paljon yhteikunnallisesti uusia ongelmia, joiden käsittelystä ei ole samaa perimätietoa kuin ydinperheiden osalta. Osin siksi uusperheissä ongelmat helposti kärjistyvät ja ryöstäytyvät käsistä. Toivoa sopii, että kokemus opettaa, uusperheet kun varmaan ovat tulleet jäädäkseen.
Kivaa kuulla että muitakin meitä onnellisia on...
nauratti ihan tuo edellisen shoppailuun lähteminen. Minäkin mielelläni lähden mieheni tytön kanssa, kun on jo 14 ja meillä on oikein hauskaa kun kauppoja kierretään. Yleensä samalla reissulla kun vien oman tyttöni joka 8-v harrastukseen kaupunkiin. Elämä hymyilee :-)
Nykyinen mieheni on joskus opiskeluaikanaan nostanut kraiveleista ex-mieheni päin vaatekaappia exäni sitkeästä kiusanteosta johtuen. Kiusanteko loppui siihen. Ja tämä on tapahtunut paljon ennen kuin olen tuntenut kumpaakaan heistä. Oli hymyssäni pitelemistä, kun exä tunnisti koulutoverinsa. Exäni pyysi meiltä jopa hinausapua, vaikka tiedän sen hänen luonnolleen käyneen.
Mieheni exä taas yritti alkuun pitää miestäni talutusnuorassaan, ensin omilla avuillaan ja sen jälkeen lasten kautta. Lapsia heillä on kolme ja yhdessä vaiheessa äiti kävi aina toisen, murkkuikäisen, pojan kanssa lomamatkoilla ja milloin mitäkin ja kaksi muuta lasta oli meillä. Ja syyksi hän ilmoitti, että kun poika ei halua tulla meille. Sitten se yhtäkkiä loppui. En tiedä, sanoiko joku sen äidille suoraan vai tajusiko hän sen itse, että murkkupoika vedätti äitiään ihan miten tahtoi. Poika sai mitä ikinä tahtoi, kunhan vain "ei halunnut olla isän luona".
Meillä keskustellaan näistä asioista säännöllisesti, jotta tiedämme ja tiedostamme toisen (ja kolmannekin) osapuolen tunteet ja ajatukset. Ja silloin, kun ymmärrämme mahdollisimman paljon, emme provosoidu ristiriitatilanteessa. Esim. tämä, että toinen poika ei halunnut tulla meille, olisi voinut olla tilanne, josta voisi herkästikin pultata, mutta kun mietimme tilanteen taustoja tarkemmin, niin ymmärsimme vaikuttimet ja pidimme tarpeettomat mölyt mahassa.