Tutkimus koulukiusaamisesta

Viestiä laitettu.

En oo enbää koulussa, mutta kiusattiin. Jäin kotiin sitte imeen peukkua. Ei duunia paljoa, vähän sivussa tehny jotain. Enemmä Turhapurona oltu.
Ei voi mitään. Ei koulutusta, jätin koulut kesken kiusaamiste takia.
Ollan menty silti eteenpäin, lähinnä paikallaan poljettu, mutta näinki voi elää. Ei elämistä voi keltäkään kieltää.
Kiusaaminen on ongelma. Ongelmaksi ei saa tehdä työtätekemättömiä kiusattuja.
Vai onko näin, että jotkut teistä ajattelee noin, että me kiusatut pitäs niinku aivopestä takas duunimaailmaan?
Ei se niin mene.
Jotkut ei vain kykene.
Me jotkut ollaan niin arkoja, emme uskalla edes tapailla ihmisiä saatika mennä duuniin.
Olenko nyt kovin negatiivinen?
En ole vaan rehellinen oma itseni ja sanon mielipiteeni tästä asiasta.
Lopettakaa turha ihmisten määräily ja ohjaaminen.
Antakaa kaikkien kukkien kukkia vapaasti.
Siitähä ihmisyydestä on lopulta kyse.
Sama ylipainoisten koohdalla, neki saa kukkia vapaasti.
Lähtisin purkaan ongelmaa siten, ettei ongelmaa edes ole joten ei siihe tarvi puuttua isommin jos teidän päämääränä on vain kovistella kiusatuista hyväksyttävä A-luokan kansalainen.
Onko niin, että työtätekemätön kotona nurkassa lojuva kiusattu onkin teidän mielestä turha ja mitätön B-luokan ihmine?
Ainoa se, että koulu-ja työpaikkakiusaamiseen voi ja pitääkin puuttua.
Mutta kiusatut saa olla semmosia kuin ovat, omina itsenään pitää kelvata, ei ketääb saisi pakottaa ja kyykyttää.
Onko näin? Onko tämä vain minun harhaluuloisuutta?
Joskus kuulee telkkarissa kommentteja ns hyvästä ihmisestä, että minäkin oon ns hyvä kunnon kansalainen.
Aika huvittavia kommentteja.
Ei minua ohjaa viha. Elä käsitä väärin. Olen vähemmän vihainen. Olen vain erilainen.
En edes äänestä mitään perussuomalaisia. Minusta ne on lähinnä vihaisia ja typeriä kannanotoissaan.