Seitsemän vuotta sitten ryhdyttiin miettimään pienessä porukassa hiihtäjien katoamista – ladulta, etenkin lapsien. Vastaus oli vakio – sukset myydään (ei osteta) hyvät, mutta luisto ja etenkin pito jää ostajan onnen nojaan. Siinä se.
Kun ongelmaa pilkottiin ja ryhdyttiin osia selvittämään, vahvistui se mikä tiedettiin – puusuksien luistovoiteina käytettiin samaa, mitä tänään myydään muovipohjaan pidoksi! Ennen luisti ja nyt ei saisi.
Ratkaisukin oli helppo – jos ennen tuli liikaa voidetta se jäätyi – nyt pitoa kaupataan lämpötilaerolla; jäätymisen riskillä. Siitä on tehty oikein taidetta laajentamalla purkkivalikoimaa, tiedettä se ehkä oli puusuksiajalla.
Luiston osalta tilanne on lähes sama. Tekniikkana käytetään kuumaa rautaa. Vahaa sulatettaessa virtaus on aina lämmönlähdettä, eli rautaa kohti, ei sukseen. Ts jos syntyy yhtään käryä voitelussa, on tärkeimmät luistoon vaikuttavat osat jo ilmassa. Siksi jotkut ehdottavat suksien luistavan vasta useamman pohjustusvoitelun jälkeen kunnolla. Sama teoria kuin kirjoittaisi kynällä, josta tulee vain vähän mustetta – kun oikein hankaa, alkaa jotain näkyä.
Kun kokeilimme eri valmistajien vahoja ristiin – ei osa edes tarttunut toisiinsa – napsahti iloisesti irti kylmänä.
Paras teoria tuli vasta hiotun suksen voitelusta – jos se pelkistäisi, niin kivet kelluvat veden pinnalla – ja tämä esitettiin totisella, punaisella naamalla. Kivipöly nousee sulan vahan päälle!
Sitten vielä turvallisuus. Suositeltiin käytettäväksi hengityssuojainta? Harrastelijan?
Kaikkeen tähän tarvitaan tuuletetut tilat, telineet, liuottimet, siklit, harjat ja esiliinat – mitähän puuttuu. Lämpömittarit! Sitten jos voitelu epäonnistuu?
Ongelman ratkaisun aluksi sovelsimme vähän painatustekniikkaa voiteluun; hiotun suksen pohjaa pyyhkäistiin nopeasti kosan-liekillä. Kun liekitetylle alueelle tipautti vettä tai vahaa, levisi se laajalle kun taas käsittelemättömälle pinnalle jäi pisara. Siinä kiinnittyminen. Seuraavaksi tehtiin voitelu teollisesti materiaalille, jota silitysraudalla lämmitettäessä siirtää vahat sukseen. Tähän laitettiin puhtaat vahat; luisto ja pohjustus eri kerroksina. Siirtyvät omina kerroksina sukseen. Tarvitaan vain kotisilitysrauta. Luiston testaajat ovat jo pitkään selvinneet yhdellä pitovoidepurkilla, kun suksi luistaa. Tämä tehtiin harrastajoille hiihtoon, mutta soveltuu luistona lasketteluun ja lautailuun.
Aikaa voiteluun tärväytyy 5 minuuttia.
Kun ongelmaa pilkottiin ja ryhdyttiin osia selvittämään, vahvistui se mikä tiedettiin – puusuksien luistovoiteina käytettiin samaa, mitä tänään myydään muovipohjaan pidoksi! Ennen luisti ja nyt ei saisi.
Ratkaisukin oli helppo – jos ennen tuli liikaa voidetta se jäätyi – nyt pitoa kaupataan lämpötilaerolla; jäätymisen riskillä. Siitä on tehty oikein taidetta laajentamalla purkkivalikoimaa, tiedettä se ehkä oli puusuksiajalla.
Luiston osalta tilanne on lähes sama. Tekniikkana käytetään kuumaa rautaa. Vahaa sulatettaessa virtaus on aina lämmönlähdettä, eli rautaa kohti, ei sukseen. Ts jos syntyy yhtään käryä voitelussa, on tärkeimmät luistoon vaikuttavat osat jo ilmassa. Siksi jotkut ehdottavat suksien luistavan vasta useamman pohjustusvoitelun jälkeen kunnolla. Sama teoria kuin kirjoittaisi kynällä, josta tulee vain vähän mustetta – kun oikein hankaa, alkaa jotain näkyä.
Kun kokeilimme eri valmistajien vahoja ristiin – ei osa edes tarttunut toisiinsa – napsahti iloisesti irti kylmänä.
Paras teoria tuli vasta hiotun suksen voitelusta – jos se pelkistäisi, niin kivet kelluvat veden pinnalla – ja tämä esitettiin totisella, punaisella naamalla. Kivipöly nousee sulan vahan päälle!
Sitten vielä turvallisuus. Suositeltiin käytettäväksi hengityssuojainta? Harrastelijan?
Kaikkeen tähän tarvitaan tuuletetut tilat, telineet, liuottimet, siklit, harjat ja esiliinat – mitähän puuttuu. Lämpömittarit! Sitten jos voitelu epäonnistuu?
Ongelman ratkaisun aluksi sovelsimme vähän painatustekniikkaa voiteluun; hiotun suksen pohjaa pyyhkäistiin nopeasti kosan-liekillä. Kun liekitetylle alueelle tipautti vettä tai vahaa, levisi se laajalle kun taas käsittelemättömälle pinnalle jäi pisara. Siinä kiinnittyminen. Seuraavaksi tehtiin voitelu teollisesti materiaalille, jota silitysraudalla lämmitettäessä siirtää vahat sukseen. Tähän laitettiin puhtaat vahat; luisto ja pohjustus eri kerroksina. Siirtyvät omina kerroksina sukseen. Tarvitaan vain kotisilitysrauta. Luiston testaajat ovat jo pitkään selvinneet yhdellä pitovoidepurkilla, kun suksi luistaa. Tämä tehtiin harrastajoille hiihtoon, mutta soveltuu luistona lasketteluun ja lautailuun.
Aikaa voiteluun tärväytyy 5 minuuttia.
Vastaukset 4
Vanhimmat
höpötystä säälittävän mainostamisen varjolla. Sinistä parafiinia raudalla pintaan ja Roden multigradea pidoksi. Ei se sen vaikeampaa ole.
Tuo kosanijuttu saattoi onnistua muutama vuosi sitten, kun pohjamuovit olivat miltei kaikki ABS-johdannaisia, joiden ominaisuuksia voi muuttaa koronakäsittelyllä. Suomeksi, liekittämällä.
Nykyaikaisten suksien pohjamateriaali onkin jo aivan toista laatua. Tällä kaudella Peltosen kisamalleissa on todella hyvä pohjamateriaali.
Jos tuon kirjoituksen tarkoitus on mainostaa erästä voitelumenetelmää niin HOHHOIJAA. Mä käyn nyt lataamassa hermot ladulla, siis metsään hiihtämään tavallisilla suksilla ja tavallisilla voiteilla. Aurinko paistaa.
Saahan tänne toki kirjoittaa vaikka miten älytöntä juttua.
Ihme mongerrusta..? Mitä tuossa ajetaan takaa? Täysin epäloogisia lauseita, aasinsiltoja, lauserakenteita.. Eihän tuosta saa selvää erkkikään.