Entä jos...?

Entä jos universumilla ei olekaan mitään kokonaiskehitystä? Jos sillä ei ole paikkaa, aikaa, kokoa, laajenemista, äärettömyyttä, äärellisyyttä, rajattomuutta, jos sitä ei voi kuvata millään näillä käsitteillä, jos sen kuvaaminen tarvitsee aivan toisenlaiset käsitteet?

Jos se vain on? Mitä me siitä oikeasti tiedämme ja mitä emme?

Se ei ole missään tilassa vaan se on itse kaikki tila. Sillä ei ole mitään kokonaiskehitystä vaan vain sen osilla, lähinnä galakseilla on kehitys ja suhteet ja liikkeet toisiinsa nähden. Sen aika, avaruus ja materia ovat toisaalta erillisiä asioita, mutta ne ovat toisaalta myös aina yhdessä. Kokonaisuudessa ne ovat yhdessä, yhtä aikaa, mutta osissa erikseen.

Empiirisistä tuloksista ei voi pelkästään päätellä, millainen kokonaisuus on, koska etekäteisoletuksemme kokonaisuudesta määräävät sen miten havainnot tulkitaan. Galaksien etääntyminen esimerkiksi merkitsee avaruuden laajenemista vain jos etukäteen oletetaan universumilla olevan kokonaiskehitys.

Universumi sanan eri merkitykset, kaikki, näkyvä universumi, tunnettu universumi. Kaikki on multiuniversumit, kaikki mahdolliset universumit, henkimaailmat, kaikki mahdolliset tasot ja sfäärit yhdessä, myös jumalan maailmat ja henkimaailmat, jos niitä on.

Pitää joskus lähteä kokonaisuudesta eikä vain fysiikasta ja tähtitieteestä, ainakin filosofiassa, tilanne näyttää erilaiselta kuin jos havainnoista yritetään päätellä millainen kokonaisuus on. Sitä ei voi tehdä pelkästään niinpäin.

Sorry, mutta nämä aina askarruttavat, niin varmaan jokaista muutakin rehellistä filosofian harrastajaa. Missä on se lankkuaita? Ollaan jo onneksi paljon pidemmällä kysymyksenasetteluissa.
Ilmianna
Jaa

4 Vastausta



"Jos sillä ei ole paikkaa, aikaa, kokoa, laajenemista, äärettömyyttä, äärellisyyttä, rajattomuutta, jos sitä ei voi kuvata millään näillä käsitteillä, jos sen kuvaaminen tarvitsee aivan toisenlaiset käsitteet?"

Käsitteet ovat aina enemmän työkaluja kuin tyhjentäviä kuvauksia todellisuudesta. Käytetyn kielen rakenne ohjaa todellisuuden hahmottamista.

Useimmissa länsimaisissa kielissä on subjekti, verbi ja objekti (joku tekee jotakin jollekin ts. kausaliteetti) kun taas joissain itämaisissa kielissä sama asia ilmaistaan pelkästään verbillä eli ilmiöit hahmotetaan prosesseina eikä esineinä/kappaleina/hiukkasina.

Tästä varmaan johtuu että edelleenkin fysiikassa puhutaan enemmän hiukkasista (jokin jossain tietyssä paikassa ja ajassa) kuin kentistä (ajan ja paikan suhteen epämääräinen asia) vaikka kenttiä nykyään pidetään hiukkasiin nähden ensisijaisina eli hiukkanen on nykyfysiikan käsityksen mukaan "kentän eksitaatio".

Aika on olennainen osa kaikkia prosesseja. Ulottuvuudet (koko, äärellisyys,rajattomuus) taas ovat tapa hahmottaa kokemusta ja se konkreettinen kokemus/mittaus tapahtuu aina tässä ja nyt eli nykyhetkessä eli kaikki menneisyyteen ja tulevaisuuteen liittyvät kuvaukset ovat loogisesti pääteltyjä asioita (kuten kausaliteettikin) joita ei voi havaita.

"Mitä me siitä oikeasti tiedämme ja mitä emme? "

Varmaan oikeasti me tiedetään ja ymmärretään sitä kokonaisuutta yhtä vähän kuin vatsassamme oleva bakteeri meidän kokemastamme maailmankaikkeudesta. Meidän kokemuksemme ulkopuolisesta kaikkeudesta ei taas kellään voi olla mitään hajua.

Luonnontieteen taustalla olevat motiivit eivät liity niinkään todellisuuteen ymmärtämiseen kuin luonnon kontrollointiin, manipulointiin ja tekniikan kehitykseen.

"Empiirisistä tuloksista ei voi pelkästään päätellä, millainen kokonaisuus on, koska etekäteisoletuksemme kokonaisuudesta määräävät sen miten havainnot tulkitaan."

Niitä etukäteisoletuksia on mukana koko ajan ja kaikessa.

Kaksiarvoinen joko-tai logiikka on siinä mielessä puutteellista että se toimii vain saman viitekehyksen sisällä. Esim. fysiikan tutkimuksen pohjalta ei voi kumota parapsykologian tutkimusta jos molemmat tutkimukset on tehty asianmukaisesti tieteellisellä metodilla ja molemmissa tutkimuksissa muodostetaan kuvaukset tutkittavien ilmiöiden ehdoilla eikä ennakko-oletusten kautta.

Erilaiset näkökulmat eivät sulje pois toisiaan vaan täydentävät toisiaan. Tällainen sekä-että ajattelu on käytössä mm. kvanttifysiikan superpositiossa jossa kaikki mahdollisuudet ovat yhtä todellisia kunnes joku niistä valikoituu.

Maailma on stokastinen eli hyvin epätodennäköisiäkin asioita voi joskus tapahtua. Tämän takia pelkän matematiikan, logiikan ja fysiikan kaavojen avulla ei voi väittää paljon mitään varmaa kaukaisesta menneisyydestä eikä tulevaisuudesta.

"Sorry, mutta nämä aina askarruttavat, niin varmaan jokaista muutakin rehellistä filosofian harrastajaa. "

Totta vaikka monia käytännönläheisimpiä tyyppejä varmaan ärsyttää suunnattomasti fllosofien jaaritukset ikuisuuskysymyksistä.

Vastaukseni ei varmaan ollut ihan sellainen kuin sinä toivoit ja odotit. Se kuvailemasi kaiken kattava maailmankaikkeus voi olemassa mutta voimme oikeasti arvailla siitä hyvin vähän eli ainakaan minun mielestäni se ei ole edes kovin mielenkiintoinen filosofinen ongelma.

Filosofisen mallin taustaoletuksena 1800-luvun mormoniuskonto ei mielestäni ole erityisen hedelmällinen lähtökohta. Sorry vaan....
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Eiku just noin monitahoisesti ja avoimesti halusin asiaa mietittävän. Me emme huomaakaan, kuinka paljon olemme fysiikan, dualismin, empiirisyyden, analyyttisyyden ym perusoletusten vankeja kaikessa ajattelussamme. Juuri siksi on niin vaikea keskustella kosmologiasta, kun tutkijat siellä ovat aivan huomaamattaan tiettyjen perusolettamusten vankeja, ja jos niihin kajoaa, saa huomautuksia epätieteellisyydestä ja väitteitä ettei tunne ja ymmärrä nykyisiä teorioita.

Mormooniuskonto on vain uskonnollinen suuntautumiseni. Se antaa vain virikkeitä filosofiaan, muttei määrää filosofisia ajatuksiani. Päinvastoin vapauttaa pois toisaalta vallitsevan kristinuskon ja toisaalta kreationismin lukkoonlyödyistä käsityksistä.

Ei minkään kirkon teologialla ole hajuakaan syvemmästä filosofiasta. Ei tunnu tiedeyhteisölläkään olevan kosmologian ja evoluution kohdalla.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti
Paneudutaan hieman syvällisemmin tärkeään esillenostamaasi asiaan eli perusoletuksiin ja niiden kokonaisuuteen eli maailmankuvaan.

1) Mitkä ovat klassisen tulkinnan perusoletukset?
2) Mitkä ovat oman tulkintasi perusoletukset?

Klassinen tulkinta tarkoittaa sitä tieteellisen päättelyn perinnettä, joka huipentui Einsteinin teorioihin ja rakentuu niiden varaan.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
1 VASTAUS:
Juuri noin. Hyvä!

1) a. Universumi ja sen avaruus voidaan kuvata kolmella ulottuvuudella ja ajalla Einsteinin teorian mukaisesti. Siis ettei tätä mallia tarvitse korvata, se ei sisällä mitään oleellista virhettä.
b. Malli pätee myös nimenomaan koko universumiin, ainakin havaittavaan sellaiseen, galaksiavaruuteen, eikä vain galakseihin ja muihin osiin.
c. Universumilla on kokonaiskehitys.
d. Punasiirtymän oikea tulkinta on galaksien etääntyminen. Jolloin avaruus laajenee, jos teoria oletetaan oikeaksi, ja on ollut joskus pienempi.
e. Kaikki universumissa vaikuttavat voimat voidaan riittävästi kuvata fysikaalisilla käsitteillä. Mitään luomista ei ole aina universumista maapalloon asti. Vain maapallon ihminen luo asioita maapallon tasolla. Korkeammalla tasolla ei ole olentoja, jotka voivat kehitykseen vaikuttaa.
f. Materia eli aine, energia, voimat ja säteilyt ovat aina yhdessä tilan, avaruuden kanssa. Tilaa ja tavaraa ei ole erikseen.

2) Universumi on ikuinen ja rajaton. Täytyy tutkia millaiset käsitteet ja mallit sitä parhaiten kuvaavat. Siis mitä universumin ikuisuus ja avaruuden rajattomuus oikeastaan ovat. Ja tähän malliin sitten tehdään tarvittavat korjaukset.

Avaruudella ei ole aikaa. Universumin aika on ikuinen aika. Mitään kokonaiskehitystä ei ole, vain osat, taivaankappaleet ja niiden ryhmät kehittyvät. Universumissa on sekä dynaamisia että staattisia asioita. Ei niin että se olisi vain staattinen tai dynaaminen. Kokonaisuus on lähinnä staattinen ja osat lähinnä dynaamisia.

Tila ja tavara on teoreettisesti erotettava toisistaan, vaikka ne käytännössä ovat yhdessä

Tämä universumi on koko universumi. Isompana vaan. Jatkuvia räjähdyksiä ikuisesti. Paikallisesti, ei kokonaisuudessa.

Voidaan myös sanoa ettei minulla ole mallia. Sen voikin jättää avoimeksi. Noita vallitsevia oletuksia vaan voidaan perustellusti epäillä.

Myös tämä tunnetusti voidaan rakentaa suhteellisuusteorian pohjalle kosmologisen vakion kanssa. Se sopii siihen. Kuitenkaan asian fysikaalinen puoli ei ole ammattialaani. Mietin asiaa filosofina, laajemmasta näkökulmasta.

Tämä on alustava juttu. Panit miettimään ihan oikesta asiaa, oikealla tavalla.
Kommentoi
Ilmianna
Jaa
+Lisää kommentti

Vastaa alkuperäiseen viestiin

Entä jos...?

Entä jos universumilla ei olekaan mitään kokonaiskehitystä? Jos sillä ei ole paikkaa, aikaa, kokoa, laajenemista, äärettömyyttä, äärellisyyttä, rajattomuutta, jos sitä ei voi kuvata millään näillä käsitteillä, jos sen kuvaaminen tarvitsee aivan toisenlaiset käsitteet?

Jos se vain on? Mitä me siitä oikeasti tiedämme ja mitä emme?

Se ei ole missään tilassa vaan se on itse kaikki tila. Sillä ei ole mitään kokonaiskehitystä vaan vain sen osilla, lähinnä galakseilla on kehitys ja suhteet ja liikkeet toisiinsa nähden. Sen aika, avaruus ja materia ovat toisaalta erillisiä asioita, mutta ne ovat toisaalta myös aina yhdessä. Kokonaisuudessa ne ovat yhdessä, yhtä aikaa, mutta osissa erikseen.

Empiirisistä tuloksista ei voi pelkästään päätellä, millainen kokonaisuus on, koska etekäteisoletuksemme kokonaisuudesta määräävät sen miten havainnot tulkitaan. Galaksien etääntyminen esimerkiksi merkitsee avaruuden laajenemista vain jos etukäteen oletetaan universumilla olevan kokonaiskehitys.

Universumi sanan eri merkitykset, kaikki, näkyvä universumi, tunnettu universumi. Kaikki on multiuniversumit, kaikki mahdolliset universumit, henkimaailmat, kaikki mahdolliset tasot ja sfäärit yhdessä, myös jumalan maailmat ja henkimaailmat, jos niitä on.

Pitää joskus lähteä kokonaisuudesta eikä vain fysiikasta ja tähtitieteestä, ainakin filosofiassa, tilanne näyttää erilaiselta kuin jos havainnoista yritetään päätellä millainen kokonaisuus on. Sitä ei voi tehdä pelkästään niinpäin.

Sorry, mutta nämä aina askarruttavat, niin varmaan jokaista muutakin rehellistä filosofian harrastajaa. Missä on se lankkuaita? Ollaan jo onneksi paljon pidemmällä kysymyksenasetteluissa.

5000 merkkiä jäljellä

Peruuta