Pitäisikö meidänkin päättää sapatti Havdalalla?

>>Raamattu kertoo havdala-kokouksesta (Apt.20:8-10), jossa Eutykus nukahti ja putosi ikkunasta ja kuoli. Hänet herätettiin ihmeen kautta.>>

Tuon alkuseurakunnan esimerkkiä noudattaen pitäisi kai nytkin alkaa putoilemaan ikkunasta. Silloinhan toimittaisiin kuten varhaiset kristityt. Nykyisinhän uskovaiset pelkästään nukahtelevat.

Yllä olevasta jäi vielä olennainen puuttumaan. Lainaan jälleen Batya Woottenin kirjaa: "Seremonian vietossa olennaista eivät ole rituaalit, vaan siunauksellinen yhteys ja jakaminen ystävien kanssa."

Batya Wootten jatkaa: "Armo on se perusta, jolle meidän rakentaa.....Isän armo on joka aamu uusi... ".

Tämä ikivanha perinne on kaunis tapa päättää yhdessä pyhä sapatin päivä. Sen jälkeen voidaan vielä viettää yhteistä iltaa. Juutalaisilla on tapana pitää sapattina kahta kynttilää (=muista ja pyhittää) pöydällä ja valkoista liinaa, onhan kyseessä Herran juhlapäivä. Tämän tavan minäkin olen jo omaksunut ja näin olen voinut tuoda sapatin myös kotiini aivan erityisellä tavalla. Havdalassa taas juutalaisilla on yksi kynttilä palamassa, joka kuvastaa sitä, että sapatti on loppumassa. Sapatin päätyttyä kynttilä sammutetaan erilaisilla tavoilla. Jotkut sammuttavat parilla tipalla, jota on jäänyt lasin pohjalle, toiset tuikkaavat kynttilän juomalasiin. Kukin tavallansa. Juutalaiset opettavat sapattia kaikilla aisteillaan, niinpä heillä kiertää mausterasia, jota jokainen voi haistella. Näin sapatin hajut jäävät heille mieleen koko viikoksi. Tämä tapakin on kaunis. Itse opin näkemällä ja tekemällä, joten tämä malli sopii minulle hyvin.

Ei ole mitään uutta keksittyä eikä hömppää. Kyseessä on alkuseurakunnassa ollut tapa, joka on meillä unohtunut. Jälleen kerran.

Yksi_usko kirjoitti:

Ei ole mitään uutta keksittyä eikä hömppää. Kyseessä on alkuseurakunnassa ollut tapa, joka on meillä unohtunut. Jälleen kerran.

Heh! Se on hauska nauraa vierestä kun uskovaiset näpertelee näiden sääntörakennelmiensa parissa. :-)

iloinen_naurajaa kirjoitti:

Heh! Se on hauska nauraa vierestä kun uskovaiset näpertelee näiden sääntörakennelmiensa parissa. :-)

Juhlanistinä Yksi_usko ei mahda mitään addiktiolleen. Joulun paljastuminen pakanajuhlaksi on ollut hänelle niin suuri järkytys, ettei siitä ihan kovin helpolla pääse yli.

Yksi_usko:
"Meillä ei vietetä joulua Jeesuksen syntymän johdosta. Lapset tietävät, ettei Jeesus syntynyt jouluna. Pöytäkuusi on lapsilla, kun halusivat. Lahjojakin laittoivat säkkiin. Joulukalenterit on täytetty suklailla. Olen itse aikoinani opettanut lapset joulun viettoon, viettäessäni joulua, joten tämä sen vuoksi. Päivät ovat meillä ihan tavallisia päiviä, sapattina 23. päivä, on sitten viikoittainen juhlapäivä. Mutta 24-26 päivä ovat minulle tavallisia arkipäiviä.

Henkilökohtaisesti tämä on iso muutos, sillä aiemmin olen alkanut viettämään joulua usein jo lokakuun lopussa."

Edellisen valossa ymmärrät kai nyt, minkä laajuisesta ongelmasta on kyse. Jos jostakin addiktiosta on luovuttava, niin sen tilalle on saatava jotakin muuta. Jollakin se tyhjiö on täytettävä.

Yksi_ usko ratkaisee riippuvuusongelmansa siten, että hän korvaa "väärät" addiktiot "oikeilla" addiktioilla.

Sääntörakennelmien avulla pyritään pohjimmiltaan lievittämään ahdistusta.

Yksi_usko kirjoitti:

Ei ole mitään uutta keksittyä eikä hömppää. Kyseessä on alkuseurakunnassa ollut tapa, joka on meillä unohtunut. Jälleen kerran.

Olet saanut tällä palstalla niin paljon sekaannusta aikaiseksi, etten voi luottaa sinuun enkä lähteisiisi enää lainkaan. Miksi olisin edes vähääkään kiinnostunut.

pakko-oireiset kirjoitti:

Juhlanistinä Yksi_usko ei mahda mitään addiktiolleen. Joulun paljastuminen pakanajuhlaksi on ollut hänelle niin suuri järkytys, ettei siitä ihan kovin helpolla pääse yli.

Yksi_usko:
"Meillä ei vietetä joulua Jeesuksen syntymän johdosta. Lapset tietävät, ettei Jeesus syntynyt jouluna. Pöytäkuusi on lapsilla, kun halusivat. Lahjojakin laittoivat säkkiin. Joulukalenterit on täytetty suklailla. Olen itse aikoinani opettanut lapset joulun viettoon, viettäessäni joulua, joten tämä sen vuoksi. Päivät ovat meillä ihan tavallisia päiviä, sapattina 23. päivä, on sitten viikoittainen juhlapäivä. Mutta 24-26 päivä ovat minulle tavallisia arkipäiviä.

Henkilökohtaisesti tämä on iso muutos, sillä aiemmin olen alkanut viettämään joulua usein jo lokakuun lopussa."

Edellisen valossa ymmärrät kai nyt, minkä laajuisesta ongelmasta on kyse. Jos jostakin addiktiosta on luovuttava, niin sen tilalle on saatava jotakin muuta. Jollakin se tyhjiö on täytettävä.

Yksi_ usko ratkaisee riippuvuusongelmansa siten, että hän korvaa "väärät" addiktiot "oikeilla" addiktioilla.

Sääntörakennelmien avulla pyritään pohjimmiltaan lievittämään ahdistusta.

Lue lisää

Hyvä psykologinen analyysi. Yksi_usko on huomannut, että kaikki kirkon juhlapäivät ovat alkuperältään pakanajuhlia. Siitä aiheutui ahdistus ja luopuminen.

Tilalle tuli meuhkaaminen juutalaisten juhlista. Addiktio tosiaan vaihtui toiseen. Kiitos tästä havainnosta.

Hömppäpömppää kirjoitti:

Olet saanut tällä palstalla niin paljon sekaannusta aikaiseksi, etten voi luottaa sinuun enkä lähteisiisi enää lainkaan. Miksi olisin edes vähääkään kiinnostunut.

<<Olet saanut tällä palstalla niin paljon sekaannusta aikaiseksi, etten voi luottaa sinuun enkä lähteisiisi enää lainkaan. Miksi olisin edes vähääkään kiinnostunut. >>

Minun linkkaamat lähteet ovat luotettavia, lukuun ottamatta WLC:n kuusapatti-harhaoppia.

Hömppäpömppää kirjoitti:

Olet saanut tällä palstalla niin paljon sekaannusta aikaiseksi, etten voi luottaa sinuun enkä lähteisiisi enää lainkaan. Miksi olisin edes vähääkään kiinnostunut.

Adventistit korostavat alkuseurakuntaa, ainakin olen ymmärtänyt niin. Mitä hömppää siinä on, jos tuon esille alkuseurakunnan mallia, esim. havdalaa? Onko kenties nimi niin outo vai viittaako saha havdala liian paljon hebreaan?

Yksi_usko kirjoitti:

Adventistit korostavat alkuseurakuntaa, ainakin olen ymmärtänyt niin. Mitä hömppää siinä on, jos tuon esille alkuseurakunnan mallia, esim. havdalaa? Onko kenties nimi niin outo vai viittaako saha havdala liian paljon hebreaan?

Lue lisää

korjaus: sana

Ap. t. 20:7 "Ja kun viikon ensimmäisenä päivänä olimme kokoontuneet murtamaan leipää, niin Paavali, joka seuraavana päivänä aikoi matkustaa pois, keskusteli heidän kanssansa ja pitkitti puhettaan puoliyöhön saakka."

Olet jälleen väärässä. Tämä jae ei tue sunnuntaita (eikä ehtoollisen viettoa), vaan kertoo siitä, että Paavali oli itse syömässä, koska hänellä oli nälkä. Oli siis kokous, koska Paavali oli seuraavana päivänä matkustamassa pois. Tämä leivän murtaminen oli ruokailua (todennäköisesti havdala, mutta ei ehtoollinen). Alla Bacchiocchin kirjasta Sapatti ja sunnuntai

”Ja kun viikon ensimmäisenä päivänä [mia tón sabbatón] olimme kokoontuneet murtamaan leipää, niin Paavali, joka seuraavana päivänä (té epaurion) alkoi matkustaa pois, keskusteli heidän kanssaan ja pitkitti puhettaan puoliyöhön saakka. Ja monta lamppua oli palamassa yläsalissa, jossa me olimme koolla. Niin eräs nuorukainen, nimeltä Eutykus, istui ikkunalla, ja putosi unen vallassa kolmannesta kerroksesta maahan; ja hänet nostettiin ylös kuolleena. Mutta Paavali meni alas, heittäytyi hänen ylitsensä, kiersi kätensä hänen ympärilleen ja sanoi; ”Älkää hätäilkö, sillä hänessä on vielä henki”. Niin hän meni jälleen ylös, mursi leipää ja söi; ja hän puhui kauan heidän kanssaan, päivän koittoon asti, ja lähti sitten matkalle. Ja he veivät pojan sieltä elävänä ja tulivat suuresti lohdutetuiksi.”

Tätä raamatunkohtaa pidetään perustavan tärkeänä, koska se sisältää ainoan yksiselitteisen Uuden testamentin viittauksen kristittyjen kokoontumiseen ”viikon ensimmäisenä päivänä - - murtamaan leipää” (Apt 20:7
…
Kokoontuminen tapahtui viikon ensimmäisenä päivänä. Tämä on kiistaton tosiasia. On kuitenkin otettava huomioon, että ”leivän murtaminen” tapahtui keskiyön jälkeen (Apt. 20:7,11). Tällainen epätavallinen ajankohta antaa aihetta olettaa kysymyksessä olleen pikemminkin tavallisuudesta poikkeava tilanne kuin tavanomainen käytäntö. Jos kokoontumisen tarkoituksena oli viettää Herran ehtoollista, kuten useat tutkijat katsovat, miksi sitten Paavali nyt lykkäsi sen viettoa keskiyöhön saakka, kun monet Eutykuksen tavoin jo torkkuivat, ja vielä jatkoi puhettaan päivänkoittoon saakka? Jos ehtoollisen vietto olisi todellakin ollut kokouksen varsinainen tarkoitus, olisi ollut johdonmukaisempaa, että sitä olisi vietetty joko kokoontumisen alussa tai juuri ennen Paavalin lähtöä ilmauksena yhteydestä Kristuksessa. Se että ”leivän murtaminen” sitä vastoin tapahtui useita tunteja pitkittyneen puheen aikana, jolloin uskovaiset olivat tuskin valveilla, viittaa voimakkaasti siihen suuntaan, että kysymyksessä oli pikemminkin sosiaalinen kuin kultillinen toimitus. Itse asiassa Luukas käyttääkin äärimmäisen harvoja sanoja kuvaillakseen sitä, mikä katsotaan olleen kokouksen keskeisin sisältö. Ei myöskään esitetä mitään suoranaisia viittauksia siihen, että seurakunta olisi osallistunut ehtoolliseen: ”Niin hän meni jälleen ylös, mursi leipää ja söi; ja hän puhui kauan heidän kanssansa, päivän koittoon asti, ja lähti sitten matkalle” (jae 11). Käytetyt verbimuodot ovat kaikki yksikössä. Näyttää siltä, että ensi kädessä Paavali, kunniavieras, puhuu, murtaa leipää, syö ja puhuu jälleen aina lähtöönsä asti, kun taas uskovaiset, joita kenties oli liian monia, jotta heistä olisi voitu pitää huolta katselivat ja tyytyivät saamaan hengellistä ravintoa.

On vaikea välttää sitä johtopäätöstä, minkä historioitsija Augustus Neander ilmaisee sanoessaan, että
”apostolin odotettavissa oleva lähtö saattoi koota pienen seurakunnan yhteen veljelliselle lähtiäisaterialle, mikä johdosta apostoli piti viimeisen puheensa, vaikkakaan kysymyksessä ei ollut varsinainen sunnuntain vietto”.

Käytetty sanonta ”murtaa leipää” (klasai arton) ansaitsee tarkempaa huomiota. Mitä se todellisuudessa merkitsee tekstiyhteydessään? Oliko kysymyksessä, kuten Henry J. Cadbury ja Kirsopp Lake kysyvät, ”illallisen nauttiminen vaiko eukaristian vietto”? Heidän mielestään ”edellinen näyttää luultavammalta”. J. Behm selittää erikoisartikkelissaan, että

”leivän murtaminen on yksinkertaisesti tavanmukainen ja välttämätön osa yhteiseen ateriointiin valmistautumiselle. Se aloittaa pääruokalajin jakamisen jokaisella aterialla. - - Tavallista ateriaa kuvaillaan käyttämällä nimitystä leivän murtaminen, jolla ateria aloitetaan. Niinpä siis sanontaa käytetään siitä tavallisesta ateriayhteydestä, joka alkuseurakunnan jäsenillä oli päivittäin kodeissaan (Apt. 2:42, 46) sanoin kuin pakanakristillisten yhteisöjen tavallisista aterioista (Apt. 20:7; vrt 1Kor. 10:16).”

Batya Wootten on lukenut myös Bacchiocchin kirjan Sapatti ja sunnuntai ja viittaakin usein tähän kirjaan. No. Eiköhän tuo ole selvää, että Paavali oli sapatin päätyttyä viettämässä yhdessä havdalaa ja tämä kokous venyi niin pitkään, että Eutykus nukahti.

Olen itsekin osallistunut havdalaan ja tiedän, että se kestää ja kestää. Ensin on sapatin päättäminen, sitten laulua, soittoa, puheita ja yhteinen ruokailu. Todellakin se venyy ilman Paavaliakin.

Kieltäähän Raamattu nimipäivätkin...