Olen nyt ysiluokkalainen tyttö. Alakoulussa emme joutuneet pitämään esitelmiä, joten en siellä pystynyt harjoitella niiden pitämistä ja nyt kun niitä pitäisi esittää niin en pysty.
Ensinnäkin meillä oli seiskalla esitelmän pitäminen, joka meni minun kohdallani änkyttämisenä, maahan katsomisena, hikoiluna, vapinana ja hiljaisena puheena. Sain pahat traumat tästä. Kasilla minun annettiin jättää väliin puheen pitäminen kun aloin itkeä opettajalle.
Mutta nyt, meillä on eri opettaja joka ei anna minun luistaa esityksestä. Lisäksi sain 6 äidinkielen kokeesta ja haluaisin nostaa numeroani. Onko minun pakko pitää esitelmää? Mul on muutenkin sosiaalisten tilanteiden fobia joka ei ainakaan auta asiaa.
Ensinnäkin meillä oli seiskalla esitelmän pitäminen, joka meni minun kohdallani änkyttämisenä, maahan katsomisena, hikoiluna, vapinana ja hiljaisena puheena. Sain pahat traumat tästä. Kasilla minun annettiin jättää väliin puheen pitäminen kun aloin itkeä opettajalle.
Mutta nyt, meillä on eri opettaja joka ei anna minun luistaa esityksestä. Lisäksi sain 6 äidinkielen kokeesta ja haluaisin nostaa numeroani. Onko minun pakko pitää esitelmää? Mul on muutenkin sosiaalisten tilanteiden fobia joka ei ainakaan auta asiaa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tilanteesi on varmasti stressaava ja ahdistavakin, mutta kannattaa ajatella että kaikki pelkäävät ja jännittävät esiintymistä ainakin aluksi.
Jännittämisen vuoksi saattaa ilmetä änkytystä ja kiristävää tunnetta kaulassa, jolloin äänentuottaminen on vaivalloista ja ääni kuulostaa hiljaiselta taikka katoaa tyystin. Kaikki ajatukset saattavat kadota ja esiintyjä jähmettyy. Lisäksi esiintymisen aikana luultavasti hikoilee enemmän kuin yleensä ja posket saattavat punastua. Tiedän ainakin yhden tapauksen, jossa esiintyjä pyörtyi jännittämisen vuoksi kesken esityksen, mutta se ei kuitenkaan saanut häntä luopumaan esityksensä pitämisestä pienen toipumisen jälkeen.
Yllä mainitut ovat aivan normaaleja tuntemuksia esiintyjässä. Ne tuntuvat esiintyjän mielestä murskaavilta ja noloilta, mutta tosiasiassa ne hädin tuskin ovat ulkopuolisen havaittavissa, paitsi tietysti täydellinen jähmettyminen taikka pyörtyminen.
Usein esiintymispelko on pikemminkin yllä kuvailtujen esiintymisjännitykseen liittyvien tuntemuksien pelkäämistä, ei esiintymisen pelkäämistä sinänsä. Esiintyjäksi opitaan esiintymällä, mutta ensi kertaa vartenkin voi harjoitella.
Punastumista ja hikoilua sinun ei kannata etukäteen edes ajatella. Niitä kukaan ei oikeastaan huomaa ja vaikka huomaisikin, ei niistä kukaan välitä. Ne vain tuntuvat pahalta itsestä ja helposti luulee, että ne näkyvät ulospäin.
Ajatusten katoaminen johtaa helposti jähmettymiseen. Sen vuoksi esitettävä aineisto on opetelta kunnolla läpi ja tehtävä sopivat muistia tukevat laput esiintymistä varten. Yleensä esitelmissä käytetään Powerpointteja taikka piirtoheitinkalvoja esityksen tueksi. Näin sinun ei tarvitse muistaa esiintymisen aikana kaikkea mahdollista, vaan oheismateriaali johdattaa sekä sinua että yleisöä.
Äänen katoaminen on luonnollisesti ongelma ja sitä varten kannattaa opetella äänenkäyttöä ja hengitystä hieman. Normaalisti ihminen hengittää harvakseltaan ja puhuu verrattain hiljaisella äänellä. Esiintymistilanteessa saattaa jännittäminen kiristää äänentuottamislihaksia ja jopa hengittäminen saattaa unohtua.
Harjoittele etukäteen vatsalihasten käyttämistä hengittämiseen ja sitä kautta puheen tuottamiseen. Kun ilma kulkee, kulkee äänikin. Esiintymisen aikana tapahtuva pyörtyminen liittyy luultavasti liian vähäiseen hengittämiseen, joten siihen kannattaa kiinnittää huomiota.
Älä myöskään yritä puhua nopeasti ja pidä (hengitys-) taukoja sen aikana. Liian nopeasta puheesta eivät kuulijat saa otetta ja sinulta luultavasti menee taju jossain esityksen vaiheessa.
Esiintyessä ja varsinkin esitelmää pitäessäsi olet asiantuntija jota muut kuuntelevat. Vain sinä tunnet aiheen perusteellisesti.