Hei,
Tällainen tilanne on kyseessä siis, olen toiseksi vanhin(23) nyt kyseessä on vanhin sisareni(25). Hän on hyvin syyttelevä ja joskus mielestäni kateellinenkin (ehkä ajattelen liikaa).Meillä on 2 vuoden ikäero ja ollaan aina oltu huonekavereita lapsuudesta saakka. Hän on enemmän hiljainen sisäänpäin suuntautuva ja ujo ihminen. Minä olen enemmän sarkastinen ja suorasukainen ulospäin suuntautuva ihminen. Meillä on ollut paljon riitoja elämän varrella mutta nykyään niitä on ollut paljon.
Riitoja tulee enemmän kun minä sanon jollekin hänen asialle EI. Hän ihan saa kunnon kohtauksen siitä ja aina siitä seuraa se että hän lähtee ulos kotoa ja uhkaa aina olla tulematta kotiin. Aina kun yritän selvittää tilannetta (tekstiviestitse) niin syy paljastuu olevan aina minä. Koska aina ajattelen itseäni ja oletan mitä hän tulee tekemään ja kaikki on minun syytäni. En ole itse enkeli ja puolustan itseäni ja hän taas ottaa esille että puhun itsestäni ja ajattelen itseäni aina vain. Muiden mukaan en osaa sanoa asioita nätimmin. Olen yrittänyt korjata sitä mutta kuten huomaatte. Riidan aiheet ovat nykyään sitä että omiminen. esim. meillä on kissa jolle ostin laservalon ja kaikki muut sisarukset ovat leikkineet en ominut kuin yhden päivän vaan koska oli uusi ja halusin leikkiä sen kanssa itse. Tänään isosiskolla oli ulkovaatteet päällä ja minä katsoin TV ja hän halusin leikkiä valon kanssa. Minä sanoin ei, en anna. Hän raivostui siitä että sanoin niin. Taustalla oli se että toinen siskoni halusi katsoa tv ja oman ohjelmani jälkeen olisin antanut hänelle kaukosäätimen ja isosikollani oli ulkovaatteet päällä ja hän olin siis mielestäni menossa ulos joten halusin itse leikkia kissan kanssa siksi sanoin hänelle ei. Hän raivostui heitti tavaroita ja lähti ulos.
En siis ymmärrä mistä on kyse henkilökohtaisesti. Hän sanoo aina että en kuuntele mitä hän sanoo ja meidän keskustelut aina ovat sellaisia että hän hyökkää verbaaliseti aina minun kimppuuni. Itse asiassa hänellä on aina vain minun kanssani ongelmani. Kysyin häneltä miksi aina mina ja hän sanoin että olen kamala ihminen joka ei tiedä omia rajojaan että en ole suorasukainen vaan kamala ihminen.
Yleensäkin olevan huomannut vaikka syyn olevan hänen niin hän kääntää keskustelun ihmeen kaupalla jotankin toisen ihmisen syyski ottamalla esiile aikaisemmat riidat.
Mitä pitäisi tehdä, lisäksi hän oli lukioaikoina auto-onnettomuudessa jonka jälkeen muuttui eikä ole suostunut menemään psykologin/teraupetin luokse. Lisäksi hänellä on tapana olla kertomatta totuus totisista asioista esim, laskun maksaminen, työpaikan hakeminen, Yksinkertaisesti vanhemmat ja muut eivät luota häneen. Hän teki pari vuotta sitten ison jutun kun asuimme kahdestaan ja valehteli minulle ja jouduimme ulosottoon kummatkin. En ole antanut hänelle anteeksi asiaa. Mutta hän ei ole koskaan pyytänyt asiaa anteeksi ja hänen mielestään hän ei ole väärässä.
Kuitenkin mitä pitäisi tehdä? Onko ongelma minussa(en ole enkeli muuten) vai hänessä.
Kiitos!
Tällainen tilanne on kyseessä siis, olen toiseksi vanhin(23) nyt kyseessä on vanhin sisareni(25). Hän on hyvin syyttelevä ja joskus mielestäni kateellinenkin (ehkä ajattelen liikaa).Meillä on 2 vuoden ikäero ja ollaan aina oltu huonekavereita lapsuudesta saakka. Hän on enemmän hiljainen sisäänpäin suuntautuva ja ujo ihminen. Minä olen enemmän sarkastinen ja suorasukainen ulospäin suuntautuva ihminen. Meillä on ollut paljon riitoja elämän varrella mutta nykyään niitä on ollut paljon.
Riitoja tulee enemmän kun minä sanon jollekin hänen asialle EI. Hän ihan saa kunnon kohtauksen siitä ja aina siitä seuraa se että hän lähtee ulos kotoa ja uhkaa aina olla tulematta kotiin. Aina kun yritän selvittää tilannetta (tekstiviestitse) niin syy paljastuu olevan aina minä. Koska aina ajattelen itseäni ja oletan mitä hän tulee tekemään ja kaikki on minun syytäni. En ole itse enkeli ja puolustan itseäni ja hän taas ottaa esille että puhun itsestäni ja ajattelen itseäni aina vain. Muiden mukaan en osaa sanoa asioita nätimmin. Olen yrittänyt korjata sitä mutta kuten huomaatte. Riidan aiheet ovat nykyään sitä että omiminen. esim. meillä on kissa jolle ostin laservalon ja kaikki muut sisarukset ovat leikkineet en ominut kuin yhden päivän vaan koska oli uusi ja halusin leikkiä sen kanssa itse. Tänään isosiskolla oli ulkovaatteet päällä ja minä katsoin TV ja hän halusin leikkiä valon kanssa. Minä sanoin ei, en anna. Hän raivostui siitä että sanoin niin. Taustalla oli se että toinen siskoni halusi katsoa tv ja oman ohjelmani jälkeen olisin antanut hänelle kaukosäätimen ja isosikollani oli ulkovaatteet päällä ja hän olin siis mielestäni menossa ulos joten halusin itse leikkia kissan kanssa siksi sanoin hänelle ei. Hän raivostui heitti tavaroita ja lähti ulos.
En siis ymmärrä mistä on kyse henkilökohtaisesti. Hän sanoo aina että en kuuntele mitä hän sanoo ja meidän keskustelut aina ovat sellaisia että hän hyökkää verbaaliseti aina minun kimppuuni. Itse asiassa hänellä on aina vain minun kanssani ongelmani. Kysyin häneltä miksi aina mina ja hän sanoin että olen kamala ihminen joka ei tiedä omia rajojaan että en ole suorasukainen vaan kamala ihminen.
Yleensäkin olevan huomannut vaikka syyn olevan hänen niin hän kääntää keskustelun ihmeen kaupalla jotankin toisen ihmisen syyski ottamalla esiile aikaisemmat riidat.
Mitä pitäisi tehdä, lisäksi hän oli lukioaikoina auto-onnettomuudessa jonka jälkeen muuttui eikä ole suostunut menemään psykologin/teraupetin luokse. Lisäksi hänellä on tapana olla kertomatta totuus totisista asioista esim, laskun maksaminen, työpaikan hakeminen, Yksinkertaisesti vanhemmat ja muut eivät luota häneen. Hän teki pari vuotta sitten ison jutun kun asuimme kahdestaan ja valehteli minulle ja jouduimme ulosottoon kummatkin. En ole antanut hänelle anteeksi asiaa. Mutta hän ei ole koskaan pyytänyt asiaa anteeksi ja hänen mielestään hän ei ole väärässä.
Kuitenkin mitä pitäisi tehdä? Onko ongelma minussa(en ole enkeli muuten) vai hänessä.
Kiitos!
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.