Nöyrtyminen

Kristus johtaa OMALLA esimerkillään. Näennäinen nöyryys ("parannukset" porukan edessä) porukan edessä, on eri asia kun oikea nöyryys Jumalan edessä.

Totuuden nimessä on sanottava, ettei hengellisen liikkeen johtaminen ole tänä aikana helppo tehtävä. Seurakunnassa pyramidin pitää olla oikein päin. Seurakunta kutsuu virkaan saarnaajat ja tarvittaessa erottaa, jos palvelijaan alkaa tulemaan isännän merkkejä, eikä palveluvirkaan valittu suostu enään kuuntelemaan seurakunnan tahtoa.

Jos ihminen tekee syntiä ajatuksissaan, ,mutta eivät ole johtanut tekoihin mitään tai ketään vastaan Parannus on viedä asia omassa rukouksen kautta Herran eteen ja pyytää anteeksiantoa ja voimaa ajatusmaailmansa hallitsemiseen

Jos johtanut joihinkin tekoihin Parannus on sama rukous. Mutta voimaa ja viisautta sopia ja korjata tilanne ihmisen/ihmisten/asian suhteen.

Jos synti on julkinen/ julkisuuteen tuleva/ siihen vaikuttavat, silloin kyseessä on myös Julkinen Parannuksenteko.

Näin sen itse ymmärrän. Mille tasolle synti vaikuttaa, sillä tasolla tehdään Parannus kin.
Ja jos itse haluaa tuoda esiin kampaiilunsa omien heikkouksista kans esiin, niin se on pastorin oma asia. Ei Paavalikaan kertonut mikä hänen Pistimensä oli, taistelun kertoi ja Herran vastauksen.
Ja vois viedä seurakuntalaisten ajatukset oman sydämen tilan arvioinnista vain pastoreiden tilan arvioimiseen ja muistelemiseen.
Meillä on ihan tarpeeks tekemistä oman sydämen ja mielen pitämisestä puhtaana Herran edessä jokaisella.. Mut myös johtajat kamppailee sydämensä ja elämänsä kans, siks seurakuntalaisia pyydetään rukoilemaan johtajien puolesta...

Kyllä julkinen parannuksenteko oli käytösä viime vuosituhannella. Silloin joku aina tunnisti ja tunnusti syyllistyneensä johonkin.

Jaak.1:15 Biblia (1776). Sitte kuin himo on siittänyt, niin hän synnyttää synnin; mutta kuin synti täytetty on, niin se synnyttää kuoleman.

Suomennos "tunnustaa synti", on alkukielellä "puhua samaa". Olla yhtä mieltä Jumalan kanssa.

Jos ihminen tulee sellaiseen tulokseen, että hän on jalostunut hieman muita ihmisiä kelvollisemmaksi Jumalalle, niin siitä synnistä (ylpeys ja valheen uskominen) on tehtävä parannus.

Jos ihminen kertoo, että sota soipi sisimmässä yötä päivää, perkele panee hanttiin ja kieltää uskomasta Kristuksen uhria riittäväksi sovittamaan minun syntejäni Jumalan kanssa. Maailman tavat ja asenteet houkuttelevat. Oman lihan tahto, teot, motiivit, ajatukset, himot, ja halut toimii koko ajan Jumalan tahtoa vastaan. Kun tunnustus on tämänkaltainen, silloin tiedän että kysymyksessä on elävässä uskossa oleva henkilö, jonka omatunto valvoo. Eikä tässä kaikki, hän uskoo ja luottaa Kristuksen uhrit tuottamaan sovitukseen synneistään 100%:sesti.

1. Joh. 2:2 Ja hän on meidän syntiemme sovitus; eikä ainoastaan meidän, vaan myös koko maailman syntien.

1. Joh. 4:10 Siinä on rakkaus-ei siinä, että me rakastimme Jumalaa, vaan siinä, että hän rakasti meitä ja lähetti Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi.

Lahjan vastaanottaminen vaatii paljon nöyryyttä, kun sydämessään tietää ansainneensa vain kadotuksen, mutta saakin lahjaksi iankaikkisen elämän.

Vaikeata se on hengellisesti ylpeän valehtelijan nöyrtyä parannukseen, tämä on hyvin tiedossa.

Surimmat huutajat täällä on tuomittu itse perheväkivallasta, ei mitään häpyä, kirjoitellaan netti9in nimiä, jotka eivät liity mitenkään tehtyyn avaukseen.

"Tilivelvollinen"
Soitappa Sepolle, on parempi puhua hänen kanssaan, tuskimpa hän täällä lukee käskytystäsi!

Synnin tunnustus lähtee tunnustahan omista tarpeista.
Tunnustuksen odottajat ovat myös asialla omasta tarpeestaan ,ei Jumalan eikä seurakunnan.

Onpahan niitä häneltä valheitakin kuultu tämän hajaannuksen aikana,..

Onhan näitä kokovikaparannuksia, ehkä se on helpompaa kuin yksilöidä. Itse olen ollut paikalla kun saarnaaja kertoi asian ja rajasi se niin, että jokainen ymmärsi mistä puhutaan.

Ihmisten nimien kirjoittaminen tälle palstalle on aivan sairasta. Nimimerkit ovat täällä sitä varten , jos joku keskustella haluaa aiheesta. Kristinuskossa ei tunneta muuta pelastajaa kun Jeesus Kristus.

Halme ei ole kenenkään pelastajaksi lyöttäytynyt. Hän julisti evankeliumia joka tuli monelle meistä suureksi avuksi, ja isiltä pojille periytyneet ihmisopit alkoivat paljastuumaan.

Mutta kas kummaa, Jellivaarasta tuli ainakin kaksi miestä joihin piti luottaa, jotta pelastuisi, sellaista soopaa ei kukaan kristitty enään kuuntele, sehän on Kristuksen pilkkaamista. Mikään lestadiolaisuus ei pelasta ketään, sellaisella uskolla on turha kenenkään enään pettää itseään.
Tämä on fakta.

Mutta taas vain kunhan maa sulaa ja korsi alkaa kohota, kinnaavat lestalaiset väkensä pellolle ja siellä on edelleen sama mentaali kuin aina eli me vain päästämme ja me vain pelastumme!

j aväki palaa kotiinsa tyytyväisenä ehkä lisääntyneenäkin varmuuden vuoksi, eikä kukaan ole päässyt terveen opin reunaan kiinni ainakaan puhujien ansiosta.