Alotetaan siitä että oon vaa random tyttö netissä. En hae sen kummempaa huomioo ethän sä ees tunne mua sillä ei kukaan tunne kaikki vaan olettaa millainen olen. Ei kukaan todella tunne mua kaikki vähäiset ystäväni olettaa että kaikki on ihan hyvin vaikka tietävät että viiltelin ja näännytän itseäni, isäni juo eikä välit äitiini tai isäpuoleenikaan ole kovin hyvät. Kaverini ajattelevat vissiin että tää tilanne ois vaan ohi menevää ja kohta kaikki olisi hyvin. Mutta tilanne on ollut tällainen kohta 3 vuotta. En tiedä jaksanko enää ja pelkään että jos en saa apua tämä kaikki paha olo vaikuttaa tulevaisuuteeni. Olen alkanut testailla polttaa tupakkaa n. 3kk sitten ja yhden askin oon loppuun polttanut ja parit jämät saanu :D En siis oikeastaan edes polta tupakkaa vaan olen satunnaispolttelia.
Viiltelyn lopetin tuossa 5 päivää sitten ja eilen ahdisti aivan saatanasti mutta en sortunut sillä juttelin yhen jätkän kaa johon oon lätkäs ja menin lupaa sille et lopetan ihan kokonaan enkä enää sorru mutta oon menossa huomenna iskälle enkä oo siel heittäny mun terii menee nii saa nähä kui käy... Toivon vaa parasta.
Tälläki hetkellä ahistaa ihan vitusti sillä koulu ei mee kovin hyvi (8lk) oon alkanu saamaan yhä enemmän 5-7 kokeesta paitsi ruotsi menee hyvin 9-10 kokeista en ees tiiä miks ku en ees oo kovin hyvä englannissa tai muissakaa kielissä.
Pari vuotta sitten ku mun vanhemmat eros mulla alko tulee kaikenlaisii ongelmii mm. koulukiusaus, alkoholia ja huumeita perheeseen ja omalle kohalle sillon tupakka johon jäin silloin koukkuun mutta lopetin sen ja näyttää siltä että saatan alottaa taas. Myös jonkinlaista syömishäiriötä tuli kehiin sillä tuntu että oma paino on ainoo asia mikä oli jotenki mun hallittavissa kaiken sen kaaoksen keskellä. Mul ei ollu ketään kehen turvautua silloin paitsi mun broidi. Se on mulle edelleen tosi läheinen ja tärkein perheenjäsen vaikka siihen aikaan oli narkkari... ja ku tammikuussa nyt täytän 15 nii tietty sen pitää mennä armeijaan ja jään ihan yksin. Asun siis pienessä käpykylässä ja ns "keskustaan" on mun kotoo n. 15 km joten en oo hirveen sosiaalinen mun vapaa-ajalla koska kaikki mun kaverit asuu siis joko 15km musta tai sitten vielä syrjemmässä eli 25-35 km. Mulla oli vielä pari kk sitten koira mutta se lähti ihan kamalalla tavalla enkä muelellämi puhu siitä. Edelleen ku tuun koulusta kotiin ja joudun kävelemään taksipaikalta n.200m saatan ajatella että kohta Tara (eli edesmennyt koirani) juoksisi minua vastaan mutta sitten muistankin että eihän se tulekkaan enää vastaan... ja koska broidi asuu isänsä luona Tara oli ainua ystäväni kotona.
Tottakai silloin kun elämä oli täyttä myrskyä sorruin sekakäyttöön 13 vuotiaana. Lääkkeitä ja alkoholia.... lääkkeitä ja alkoholia.
Mutta oikeisiin huume huumeisiin en koskaan mennyt. Tapanani oli poltella aina broidini jämäsätkiä maasta kun en omia röökejä koskaan ostanut ja kerran olin juuri ottamassa yhtä maasta niin broidi ilmesty kaverinsa kanssa siihen ja sano tasan näin: "älä vittu koske niihin! Älä vittu ikinä polta mun jämäsätkiä maasta tajuutko" myöhemmin sain tietää että eihän ne mitää röökiä ollu.
Anteeks jos teksti oli hieman aikajärjestykseltään sotkussa kirjoitin vain kaiken mikä tuli milloinkin mieleen. Pahoittelen myös mahdollisista kirjotusvirheistä. (Murrettani en pyyvä anteeks sori vaa :D) mut nyt kyl tuntuu tosi vapautuneelle ku sain kirjotettuu tätä kaikkee ulos. Kiitos just sulle jos jaksoit lukea kaiken. Jos tulee tähän joitain kysymyksiä tai muuta kommentoitavaa nii kommentoi ihmeessä ja kerro vaikka oma tarinasi. Olis kiva keskustella näist aiheista ja jakaa kokemuksia.
~tyttö joka tahtoi elää
Elämäni on turhaa
41
542
Vastaukset
Ja voin sanoo vielä että tässä ei oo lähellekkään kaikkea mitä oon kokenu jos kiinnostaa kuulla lisää niin ilmotelkaa
- ririkrkr
missä päin suomee asut?
- Saamarinnikke
Miks sunn nimi on nikke3 jos oot tyttö :DDDDDDDDDDDDDDDDDDDXDDDDDDXDDDXCCCCCXXXXXXXXX
se kehitty mun lempinimeks koska tykkään nikke ankarasta ja on lähellä mun oikeeta nimee nikke on myös mun ns alterego (muistaakseni oikee sana) nikeks mua on sanottu jokasessa näyelmässä jossa oon esittäny poikaa myös nike merkiltää on se juttu 😁👌
- Suomalainen00
Onko sun koulussa koulukuraattoria, jos on ni mee puhumaan sille, luulen että auttais.
Onhan se mutta en tiiä että uskaltaisinko mennä sinne... ja muutenki se taitaa olla vähä elämäänsä kyllästyny ihminen.
- Suomalainen00
Nikke3 kirjoitti:
Onhan se mutta en tiiä että uskaltaisinko mennä sinne... ja muutenki se taitaa olla vähä elämäänsä kyllästyny ihminen.
Kannattaa ainaki kokeilla, tuskin tilantees ainakaan pahentuu.
- Mä.elänvieläkin
Hyvä että lopetit viiltelyn! Itselläkin on ollut henkisesti aika raskasta ennen, mutta olen löytänyt fiksuja keinoja purkaa tuskaa. Niitä keinoja on rasittaa itseään fyysisesti ääri rajoille:kuntoilemalla, uimalla, juoksemalla. Myös olen kuunnellut suomalaisia marsseja kuten: sillanpään marssilaulu, vöyrin marssi, vapaussoturin valloituslaulu (ajatellen laulun sanoja verrattuna minun elämääni ja että en minä voi alkaa vätystelemään kun ei entisen kunnon ajan suomalaisetkaan vätystelly! Nämä ovat auttanut itseä henkisesti. MUISTA EI SAA JÄÄDÄ KOSKAAN TULEEN MAKAAMAAN vaikka sitten noustessa haavoittuisit. EI SAA JÄÄDÄ TULEEN MAKAAMAAN
Kyllä mä kuntoilisin itseni puhki jos voisin mutta luulen että syönishäiriö aikani vei terveyttä kun selkä, nilkat, olkapäät, ranteet ja kaikki maholliset nikamat särkee ja pakottaa... nyrkkeilyä harrastin vielä viime vuonna mutta sitten en enää kyennyt selän takia ja motivaatiokin puuttui ja lopetin. Salilla käyn sen verta kun terveys sallii.
Uinti olisi mun juttu mutta en viitsi leikeltyä ja silvottua kroppaani näytellä eikä lähostöllä kyllä uimahalleja ole että se olisi avantoon tähän aikaan mäntävä. Kyllähän sitä voisi testata joskus. Ja kyllä tästä tulesta vielä noustaan viimestään sillon ku liekit sammuu💪Nikke3 kirjoitti:
Kyllä mä kuntoilisin itseni puhki jos voisin mutta luulen että syönishäiriö aikani vei terveyttä kun selkä, nilkat, olkapäät, ranteet ja kaikki maholliset nikamat särkee ja pakottaa... nyrkkeilyä harrastin vielä viime vuonna mutta sitten en enää kyennyt selän takia ja motivaatiokin puuttui ja lopetin. Salilla käyn sen verta kun terveys sallii.
Uinti olisi mun juttu mutta en viitsi leikeltyä ja silvottua kroppaani näytellä eikä lähostöllä kyllä uimahalleja ole että se olisi avantoon tähän aikaan mäntävä. Kyllähän sitä voisi testata joskus. Ja kyllä tästä tulesta vielä noustaan viimestään sillon ku liekit sammuu💪Ei kannata maata tulessa, silloin voi palaa. Vaarallista touhua.
On olemassa muunkinlaista ammattiapua, kuin kuraattori. Ja juuri ammattiapua sinulle suosittelen.
Vertaistuki on ihan jees, mutta harvoin sillä tilannetta oikeasti parannetaan. Joskus se jopa pahentaa tilannetta, koska isommassa porukassa on rattoisampaa masennella...Niin kyllä oon ihan perillä näistä ihmisistä jotka vois mua auttaa mutta en tiedä kehtaanko mennä hakemaan apua koska pelkään että jos mikään ei heidän mielestä ole vailla niin saan vaan lähöt...
Nikke3 kirjoitti:
Niin kyllä oon ihan perillä näistä ihmisistä jotka vois mua auttaa mutta en tiedä kehtaanko mennä hakemaan apua koska pelkään että jos mikään ei heidän mielestä ole vailla niin saan vaan lähöt...
No vaikka näin kävisikin,niin miten tilanne sen jälkeen poikkeaisi nykytilanteesta?
Yrittämättä saa harvoin mitään aikaan.Oldie kirjoitti:
No vaikka näin kävisikin,niin miten tilanne sen jälkeen poikkeaisi nykytilanteesta?
Yrittämättä saa harvoin mitään aikaan.Nii tottahan se on... mutta en vain uskalla mennä hakemaan apua koska jos ja kun perheeni saa tietää siitä nousee kunnon härdelli. Olen kyllä ajatellut nyt paljon että menisin sinne koulukuraattorille vaikka luulenpa että ei asioihin sitä kautta saa muutosta kun ei kukaan muunkaan sieltä ole apua saanut.
- Keepuphope
Omasta kokemuksesta voin sanoa, että kyllä ne saa aikaan asioita, jos kohalle sattuu sellanen kuraattori/psykologi tms. joka osaa hommansa. Itse oon kohdannu niitä hyviä, sekä huonoja. Lisäksi kuraattoreillahan ja esim. terkkarilla on vaitiolovelvollisuus, jonka mukaan he ei saa kertoa sun asioita eteenpäin, ellei niillä oo huoli siitä että tapat ittes hetiku saat tilaisuuden. Ainakin oisit sitte yrittänyt.
Jos sun kaverit on semmosia, joihin voit luottaa niin voisit ehkä myös puhua heille. Ystäväthän tukee toisiaan. Oot tosi onnekas siinä että sulla on kavereita. Mua on kiusattu alakolusta asti koska olin vähän ujo varsinki ku piti puhua pojille, ehkä siksi kun mun pahimmat kiusaajat silloin oli poikia. Kiusaaminen jatku myös yläasteella syrjimisenä, koska olin tyttö joka tykkäs poikamaisista jutuista ja olin 'erilainen' ku muut tytöt. Kiusaamisen takia oli pitkään masentunu, ja sain paniikkihäiriön, jonka takia en vieläkään pysty käymään ruokailussa ja kaikki sosiaaliset tilanteet ahdistaa enkä osaa hankkia kavereita. Onneksi mua ei lukiossa enään kiusata, mutta oon silti yksin koska en uskalla puhua kenellekkään. Silti olisin tosi ilonen jos joku ees yrittäis tulla puhumaan koska kyllä mä vastaisin ja puhuisin jotain jos mun vireen tultais istumaan.
Tästä tuli vähän oma avautuminen anteeks :D mutta se pääasia tässä oli se, että kaverit on tärkeitä! Jos voit luottaa niihin niin puhu niille! Keepuphope kirjoitti:
Omasta kokemuksesta voin sanoa, että kyllä ne saa aikaan asioita, jos kohalle sattuu sellanen kuraattori/psykologi tms. joka osaa hommansa. Itse oon kohdannu niitä hyviä, sekä huonoja. Lisäksi kuraattoreillahan ja esim. terkkarilla on vaitiolovelvollisuus, jonka mukaan he ei saa kertoa sun asioita eteenpäin, ellei niillä oo huoli siitä että tapat ittes hetiku saat tilaisuuden. Ainakin oisit sitte yrittänyt.
Jos sun kaverit on semmosia, joihin voit luottaa niin voisit ehkä myös puhua heille. Ystäväthän tukee toisiaan. Oot tosi onnekas siinä että sulla on kavereita. Mua on kiusattu alakolusta asti koska olin vähän ujo varsinki ku piti puhua pojille, ehkä siksi kun mun pahimmat kiusaajat silloin oli poikia. Kiusaaminen jatku myös yläasteella syrjimisenä, koska olin tyttö joka tykkäs poikamaisista jutuista ja olin 'erilainen' ku muut tytöt. Kiusaamisen takia oli pitkään masentunu, ja sain paniikkihäiriön, jonka takia en vieläkään pysty käymään ruokailussa ja kaikki sosiaaliset tilanteet ahdistaa enkä osaa hankkia kavereita. Onneksi mua ei lukiossa enään kiusata, mutta oon silti yksin koska en uskalla puhua kenellekkään. Silti olisin tosi ilonen jos joku ees yrittäis tulla puhumaan koska kyllä mä vastaisin ja puhuisin jotain jos mun vireen tultais istumaan.
Tästä tuli vähän oma avautuminen anteeks :D mutta se pääasia tässä oli se, että kaverit on tärkeitä! Jos voit luottaa niihin niin puhu niille!Elä nyt anteeks pyyvä avautumistas tällasta keskustelua halusinkin saada aikaan. Kyllähän ne kuraattorit ja terkkarit sanovat että ei kerro asioita eteenpäin mutta pieni kylä ja kaikki tuntevat toisensa myös vanhenpani ja terkkari jossa ehkä saattaa olla hieman juoruvikaa mutta niin.... toisaalta asiat voisivat helpottua perheessäkin mutta enen tiedä haluaako perheeni muuttua parempaan vai jääkö paikoilleen koska paljon ongelmia löytyy perheestäni mm. Isäpuoli joka vittuilee ja vihaa mua ilman syytä enkä vain tule hänen kanssaan toimeen. Äitini kanssa en ole kauhean läheinen ja isäni käyttää aika paljon alkoholia. Olen aina vain pitänyt ajatuksesta kiinni että kylä tää on ihan normaalia ja muuallakin tapahtuu samaa mutta kun olen ainoa kaveripiiristä joka pelkää omaa isäänsä ja isäpuoltaan ajatus ei tunnu enää niin normaalilta.
- jokunoubadi
Nikke3 kirjoitti:
Elä nyt anteeks pyyvä avautumistas tällasta keskustelua halusinkin saada aikaan. Kyllähän ne kuraattorit ja terkkarit sanovat että ei kerro asioita eteenpäin mutta pieni kylä ja kaikki tuntevat toisensa myös vanhenpani ja terkkari jossa ehkä saattaa olla hieman juoruvikaa mutta niin.... toisaalta asiat voisivat helpottua perheessäkin mutta enen tiedä haluaako perheeni muuttua parempaan vai jääkö paikoilleen koska paljon ongelmia löytyy perheestäni mm. Isäpuoli joka vittuilee ja vihaa mua ilman syytä enkä vain tule hänen kanssaan toimeen. Äitini kanssa en ole kauhean läheinen ja isäni käyttää aika paljon alkoholia. Olen aina vain pitänyt ajatuksesta kiinni että kylä tää on ihan normaalia ja muuallakin tapahtuu samaa mutta kun olen ainoa kaveripiiristä joka pelkää omaa isäänsä ja isäpuoltaan ajatus ei tunnu enää niin normaalilta.
Ei kyllä tosiaan ole normaalia, ainakaan se että tunnet noin. Enkä tarkoita tätä pahalla tavalla, vaan juurikin niin että kenenkään ei pitäisi joutua tuntemaan niitä ajatuksia joita tunnet. Eivätkö ne syö sinua sisältä? Miten siedät sitä yksin?
Voin kokemuksen perusteella myös vakuuttaa, että ammattilaisen apu auttaa. Tiedän että ajatus tuntuu oudolta, mutta kannattaa silti kokeilla. Ja vaikka pelkosi siitä, että sinua ei oteta vakavasti tms. ovat todellisia ja ymmärrettäviä, ne ovat tarpeettomia. Kukaan ei voi puolestasi päättää, että se mitä tunnet ei olisi totta. Mutta kyllä se on parempi että juttelet jollekulle (täälläkin jutteleminen varmaan on saattanut jo helpottaa oloa?) kuin se että patoat negatiiviset ajatuksesi. jokunoubadi kirjoitti:
Ei kyllä tosiaan ole normaalia, ainakaan se että tunnet noin. Enkä tarkoita tätä pahalla tavalla, vaan juurikin niin että kenenkään ei pitäisi joutua tuntemaan niitä ajatuksia joita tunnet. Eivätkö ne syö sinua sisältä? Miten siedät sitä yksin?
Voin kokemuksen perusteella myös vakuuttaa, että ammattilaisen apu auttaa. Tiedän että ajatus tuntuu oudolta, mutta kannattaa silti kokeilla. Ja vaikka pelkosi siitä, että sinua ei oteta vakavasti tms. ovat todellisia ja ymmärrettäviä, ne ovat tarpeettomia. Kukaan ei voi puolestasi päättää, että se mitä tunnet ei olisi totta. Mutta kyllä se on parempi että juttelet jollekulle (täälläkin jutteleminen varmaan on saattanut jo helpottaa oloa?) kuin se että patoat negatiiviset ajatuksesi.Kyllähän kaikki ajatukset sattuu mutta siihen alkaa pikkuhiljaa tottumaan ja kyllähän täällä puhuminen on auttanut mutta tänään tuli taas asia vastaan jotka iski maahan. Jätkä (jonka mainitsin jo alussa) on sanonut rakastavansa mua ja mullakin on tunteita sitä kohtaan mutta hän on alottanu suhteen jonkun muijan kanssa eikä ollu kertonu mulle. Hän oli ainoa kelle pystyin puhumaan asioistani ja tunteistani ja nyt hän on päättäny ignoorata viestini ja asutaan siis eri paikkakunnilla niin en voi hänelle kasvotustenkaan puhua enkä enää edes tiedä tahdonko puhua hänelle...
Nikke3 kirjoitti:
Kyllähän kaikki ajatukset sattuu mutta siihen alkaa pikkuhiljaa tottumaan ja kyllähän täällä puhuminen on auttanut mutta tänään tuli taas asia vastaan jotka iski maahan. Jätkä (jonka mainitsin jo alussa) on sanonut rakastavansa mua ja mullakin on tunteita sitä kohtaan mutta hän on alottanu suhteen jonkun muijan kanssa eikä ollu kertonu mulle. Hän oli ainoa kelle pystyin puhumaan asioistani ja tunteistani ja nyt hän on päättäny ignoorata viestini ja asutaan siis eri paikkakunnilla niin en voi hänelle kasvotustenkaan puhua enkä enää edes tiedä tahdonko puhua hänelle...
Jälleen loistava - mutta tietysti ikävä - esimerkki teinisuhteiden järjettömyydestä... Teiniaivot eivät vaan ole vielä valmiita sellaiseen asiaan, kuin vakaa parisuhde.
Ammattiapua on olemassa muunkinlaista, kuin se, mitä koulu tarjoaa. Voisit aloittaa vaikka "etänä", eli soittaa lasten ja nuorten puhelimeen taimennä MLL:n chattiin.
Sinä tarvitsisit muutakin apua, kuin pelkkää olkapäätä. Ymmärrän kyllä, että ammattiavun hakeminen on kynnyksen takana, mutta jos et selviä hakemaan sitä, niin.... Ehkäpä ne ongelmasi eivät sitten olleetkaan niin vakavia ja avun hakemisen arvoisia...
Usko tällaista vanhempaa ihmistä. Tee jotain, koska emme me muut voi sitä puolestasi tehdä.Juuri sitä pelkäänkin että ongelmani eivät ole niin vakavia ja avun hakemisen arvoisia... ja teinisuhteet ei hyvää päivää mitä draamaa ja itkua joka asiasta taijan jättää ihan huolella ne pois kokonaan.
Nikke3 kirjoitti:
Juuri sitä pelkäänkin että ongelmani eivät ole niin vakavia ja avun hakemisen arvoisia... ja teinisuhteet ei hyvää päivää mitä draamaa ja itkua joka asiasta taijan jättää ihan huolella ne pois kokonaan.
No voi herranjestas taas (ei pahalla)...
Ongelmasi ovat avun hakemisen arvoisia, jos itse koet tarvitsevasi apua niihin. Ei tämä mitään rakettitiedettä ole. En usko, että tänne huviksesi kirjoitat lyhyen novellin pituisen vuodatuksen ja puhut ONGELMISTA.
Seuraavassa ongelmanratkaisun lyhyt oppimäärä:
1. Tunnista ja myönnä ongelma.
2. Tee asialle jotain.
Esim. puhelinsoitto ei paljoa vaadi.
Ja et viitsisi käydä heittämässä tuota teinisuhdekommenttiasi tähän ketjuun:
https://keskustelu.suomi24.fi/t/15091330/outo-ihastus-ongelma----(#comment-92149747
:D
- uskoJumalanapuun
Minä olen saanut turvan Jeesuksesta Kristuksesta.Olen tullut nuorella iällä uskoon ja Jumala on pitänyt huolen niin elämän myrskyissä kuin tyvenellä. Etsi seurakuntayhteys ja uskovien nuorten yhteys.
Pyri tekemään elämässäsi rakentavia asioita. Jos on mennyt opiskelut pieleen ei se viimeistä sanaa sano.Aina voi opiskella uudestaan.Älä hae apua päihteistä.Ne vain turruttavat ja antavat hetken unohduksen, mutta asiat eivät selviä vaan vaikeutuvat. Aikuistumisen aika on monelle vaikeaa kun tulee niin paljon muutoksia elämään ja on niin monia tapaoja elää.Kaikki elämäntavat eivät tuo hyvinvointia elämään vaikka ne aluksi ehkä siltä vaikuttaisivatkin, kuten päihteet.
Taivaallisen Isän,ainosyntyinen Poika, Jeesus Kristus voi auttaa .Vaikeuksia voi elämässä olla, mutta niistä selviää Jumalan avulla kun Häntä rukouksin avuksi pyytää.Itse en Jumalaan usko mutta kirkkoon kyllä kuulun. En usko että uskosta olisi minulle oikeanlaista apua eikä ihmistä voi mielestäni pakottaa saamaan uskosta apua joten jos uskonnon jättäisi suoraan pois... Mutta kyllähän noissa kirkoissa ja seurakunta tapahtumissa tulee nyt käytyä kun ripari koittaa.
- Juupajokipoeka
No eipä sulla älyttömän kiva tilanne ole, Mutta tekstisi ja vastauksiesi perusteella vaikutat ihan hyvä luenteiselta joten uskon että pääset ikävien juttujen yli :) Hatunnoston arvosta muutenki kun olet ainakin tähän mennessä vastannu muiden kommentteihin pitkillä vastauksilla. Ihan tiedoksi että perhokalastus on mielestäni ja monien muidenkin tuttujen mielestä ehkä parasta masennuslääkettä(itsellä ainaki ollu, ja oon 15v poeka ), kun pääseee suomen luonnon kauniiden koskien ääreen. Tosin sellanen sanontaki on että "naista ei saa koskelle vaikka kirveellä uhkais" joten eipä tämä tyttöjen keskuudessa ole varmaan mikään hyvä juttu. Mutta tsemppiä!!! kyllä sä pystyt vaikka mihin kun on kerran pohjois-karjala verta!
Kiitoksia paljo ja kyllähän sitä kesällä tuli virveliä heitettyy jonki verta ja pakko kyllä sanoo että kyllähän se on rauhottavaa oleskella tuolla luonnon äärellä. Kuhan järvet vähä paksumpaan jäähän jäätyy niin pakko lähtee pilkii se on nimittäin parasta👌😄
"Naista ei saa koskelle vaikka kirveellä uhkais"... vuanku minen sieltä lähtis vaikka kirveellä uhattais😅
- Äläluetätäkommenttia
jumankauta mikä mimmi! Todella asiallista ja mukavaa tekstiä , ja jopa kalastaa sen lisäksi! täällä etelässä olevalle eräjormalle tuollainen olisi paras mahdollinen tyttöystävä :D välillä tuntuu että ihmiset joilla on ollu rankka elämä ovat luenteelta huomattavasti mukavempia kuin muut.
Haha kiitos paljo :D ja itsekkin olen huomannut että ihmiset joilla on ollu/on vaikeeta elämässään ovat usein todella ystävällisiä ja muutenkin mukavia. En nyt kuiteskaan tarkoita että ihminen joka ei oo käyny läpi esim. masennusta ei voisi olla mukava.
Aattelin päivitellä vähä viime aikojen tapahumia.
Jätkä kehen olin lätkässä ja jolle lupasin että en enää viiltele on nyt ollut viikon suhteessa vaikka on kertonut mulle rakastavansa mua n. viikko sitten. Hän ei enää puhu mulle enkä kyllä minäkään oo hälle turhia virkkana.
Kertoi yhdelle kaverilleni että "mitä mä voin jos tunteet sitä kohtaan kuolee". Ja näyttää herralla nopeasti nuo tunteet kuollakkin...
Retkahdin taas viiltelemään eikä siitä sen enempää.
Kaverini sanovat että kyllä sä vielä yli pääset (tuosta jätkästä) eivät oikeastaan muuta ole sanonutkaan...
Isäni on tällä viikolla suuttunut minulle kerran ja sekin ihan pienestä ja tyhmästä asiasta.
Taraa mulla on ihan kauhia ikävä eikä asiaa helpota kun näen tutun snäpin ms aina ihania koiranpentuja.
Faija ollu ilmeisesti selvänä koko tän viikon mutta viikonloppuna varmaan sit lähtee...
Koulusta sen verran että kokeet näyttää 7-6 paitsi ruotsi edelleen 9 jota en voi vaan käsittää. Onneksi kohta on joululoma ja joulustakin sen verran että tulee varmaan olemaan aika ankeaa kuusta ei tule eikä tunnelmaa lahjoista puhumattakaan kun ne rahat menee mankiin. Ei mua kyllä haittaa vaikken lahjoja saakkaan ei se oo tärkeintä vaan mielestäni tunnelma mutta koska isäpuoleni on meillä niin.... vittuilua tulossa ja hermojen kiristystä luvassa.
Kuulumisiin!💞- 8888888888888888888888
Moikka Nikke! Ootko kokeillu hakea keskusteluapua täältä https://sekasin247.fi/ Kaikki apu kannattaa ottaa vastaan. Väkivalta ei ole normaalia eikä kuulu kenenkään arkeen, sitä ei tarvitse sietää ollenkaan. Kaikkee hyvää sulle!
Ei perheessäni esiinny minkään laista väkivaltaa ainakaan enää. Pienenä tuli saatua parit kerrat risusta tai vyöstä persuksille mikä ei mielestäni ollut millään lailla oikeutettua kun olin sillon vasta n. 6v. eikä kukaan kuusivuotias osaa ajatella järkevästi että mikä on oikein ja mikä väärin. En myöskään usko että kovin moni 15 tai edes 19 vuotiaskaan osaa ajatella järkevästi tietyistä asioista vaikka jo siinä iässä pitääkin ymmärtä oikeat ja väärät asiat.
- TurhaJätkä
Voimia!! Mulle terkkari sano että oon hengenvaarassa pelkästään siks koska oon muutaman kerran viillelly. Suosittelen ammattiapua mutta en tiiä mitä ite ajattelet siitä. Mulle itelle masentuneisuus tuottaa mielihyvää enemmän ku ilo joten ymmärrän hyvin että apu ei kiinnosta. Tiiän että ei oo mukava fiilis ku ei voi alkaa uimaan jos on viillellyt raajat. Mulla on vaan muutama pieni viilto mutta sitäkin peittelen niin hyvin ku voin. Sun elämäntilanne on joka tavalla paskempi ku mulla ja vaikutat silti elämänilosemmalta ku mä. Toivon että haet apua koska se saattais auttaa sua ainakin jossain asiassa.
TurhaJätkä kirjoitti:
Voimia!! Mulle terkkari sano että oon hengenvaarassa pelkästään siks koska oon muutaman kerran viillelly. Suosittelen ammattiapua mutta en tiiä mitä ite ajattelet siitä. Mulle itelle masentuneisuus tuottaa mielihyvää enemmän ku ilo joten ymmärrän hyvin että apu ei kiinnosta. Tiiän että ei oo mukava fiilis ku ei voi alkaa uimaan jos on viillellyt raajat. Mulla on vaan muutama pieni viilto mutta sitäkin peittelen niin hyvin ku voin. Sun elämäntilanne on joka tavalla paskempi ku mulla ja vaikutat silti elämänilosemmalta ku mä. Toivon että haet apua koska se saattais auttaa sua ainakin jossain asiassa.
Mielestäni ammatti apu on todella tärkeää jos sellasta kokee tarvitsevansa ja sitä pitäs uskaltaa hakea. Itse en vain usko että tilanteeni olisi niin paha että pitäis hakee sen suurempia apuja. Tänne kirjottelu ja ihmisten kanssa juttelu on yllättävän toimivaa "lääkettä" ainakin tähän mennessä.
En kyl ite ihan hiffaa kui masennus voi jollekki tuottaa mielihyvää mutta kait se semmonenki on mahollista sitte :D Ja kyllä multa elämän iloo löytyy ainakin vielä ja pyrin nauttii elämästä vaikka välillä tuntuu tosi vaikealta olla ilonen mistään kun yleensä pian tulee sitten kaksin verroin paskaa niskaan. Kiitos viel ja voimia sinne päin. <3
- Ihmissaasta
Itse olen ollut masentunu(poika 14v) ja niin on veljeni vieläkin joka on 15v johtuen perheen tilanteesta, jota ovat vanhempien älyttömät riidat ja toiminta aiheuttaneet(vanhempani ovat siis eronneet). Esim äitini on uhkaillu että jos muutamme isän tykö niin hän laskee meidän 2 kissaa multiin( on uhkaillu vaikka millä muulla tämän lisäksi). Veljeni on menettäny henkisen selkärangan, ja hänen ajatusmaailmaa tukee se että isäni sanoo ymmärtävänsä hänen jatkuvaa "vätystelyä" ja jokapäiväistä lintsaamista koulusta, koska äiti on niin hirveä. Itse olen ollut samalla asenteella kuin aikaisempi kirjoittaja: ei saa jäädä tuleen makaamaan. Vaikka on masentanut vaikka kuinka paljon. Eli itse en ole alkanu loisimaan, vaan ole pyrkinyt hoitaa hommani janäyttää muille että olen terve. Minulla on myös itsetunto ongelmia joka johtuu ulkonäöstäni, kuten finnit ja pienet aknearvet jotka ei lähde pois vaikka olen käyttänyt jo kauan lääkärin määräämiä lääkkeitä. Pisamiakin löytyy ja eikä monet muutkaan piirteet ole kehuttavia ulkonäössäni. Olen kuitenkin saanut kavereilta tukea ja yhdeltä kauniilta ja mukavalta tytöltä katseita ja hymyjä :) näitä tytön välillä suht pitkiä katseita ja hymyjä muistelen aina saunoessa ja se saa minut pirteäksi. Olen nimittäin ihastunut tähän tyttöön vaikka ei olla puhuttuu paljoo(mut oon nähny tän tytön luonteen ja sen aika mukava :), ja on aika mukavaa kun mukava tyttö kattelee ja hymyilee tälläselle akneturvalle.
Jos joku joskus lukee tämän niin kiitos paljon kun jaksoit :)Kiva kuulla että vaikka porukkaa masentaa ni näköjään sitä voimaa vielä riittää. Helppoohan se on sanoo ihmisille että mene ja tee, hanki apua, lopeta toi surullisuus - jos asiat hoituis niin yksinkertaisesti kellään ei olis terveysongelmia. Pitäkää itsestänne ja toisistanne huolta, pohtikaa tarkkaan ja rauhassa omia ajatuksianne ja päätöksiänne ja pitäkää myös mielessä se, että apua saa ihan millon vaan, melkein mistä vaan.
Itsetunto-ongelmia tuntuu olevan jokaisella nykyjään. Omasta mielestäni ja monien kavereidenikin mielestä akne ei ole mitenkään ihmeellinen tai ihmistä ns "rumentava" tekiä. Jokaisella meistä on joskus näppylöitä ja finnejä toisilla niitä sattuu vain olemaan enemmän. Ne lähtee suurimmalla osalla ajan kanssa. Jokisella on myös joskus itsetunto-ongelmia, myös minulla mutta sillon pitäisi vain ajatella että ei omassa ulkonäössä nyt niin isoja vikoja varmasti ole mitä ajattelee.
Tämän päivän kuulumisia:
Aamu oli tosi kankee, en millään meinannut saada silmiäni auki vaikka AINA ennen olen noussut piakkoin herätyksen soidessa.
Tottakai koulussa perjantain pitää alkaa liikunnalla ja tanssilla :) opettajat ei ilmeisesti ymmärrä että ei nykyaikana kukaan tule tarvitsemaan jotain piirakkapolkan askelia tuskin valssinkaan... lopputunnista sitten juostiin ja mulle tuli tosi huono olo ku en ollu aamulla syöny yhtään mitään.
Pari jotai random tuntia siin sitte oli ennen ku piti mennä tekemään rästiin uskonnonkoetta islamista ja muslimeista. Ai että tuun varmasti saamaan siitä niin hyvän numeron koska en tietenkään ollu lukenu siihen...
Viimeset 2 tuntia valmisteltiinkin sitten joulujuhlan puhetta ja lähettiin siitä sitte kaverin kaa kylil.
Aateltii että ostetaan pitsaa ja mennään tekee sitä toisen kaverin luo eikä kyllä ilotettu sille tulostamme (ois varmaa ollu aihetta) Noh nakattiin pitsa uuniin ja ooteltii siin hetki ja se kenen luo oltiin tultu lähtiki siitä sitte toisen kaverisa kyyilllä jonnekki ku olivat sopineet menoja johki. Mut ei siin sit mitää mä, kaveri ja toisen kaverin äiti ja veljet oltiin sitte siel känpil. Alettii sit vetää se pitsa ja ofc mun kaverin piti sitte lähtee ja jäin yksin sinne mun kanveri äitin ja veljien kaa😅 aika kuluki mopoista puhuissa ja kaverin äitin kanssa puhuttiin kaikista mielenterveys ongelmista ja muistaki sairauksista. Oli ihan kiva keskustelu vaikka kestiki vaan n. 15 minsaa mutta kannatti oli ihan mielenkiintosia juttuja. Siitä sitte lähin parin kaverin kaa kylil ja oli tosi kivaa. Kerranki sosiaalista elämää :D vasta tänään tuli myös estettyy se ex säätö snäpissä.
Faija on vissii kännissä tai ainaki se haastaa riitaa naisystäväsä kanssa joka yleesä meinaa että ei olla iha selvinpäin...- Mä.elänvieläkin
Kiva kuulla et sul on ollu mukavaa :) opettele sit keulimaan mankilla kun saat sen ;D "mankitytöt" on muutenki ihan 5/5.Tämä sinun ihastus on kyllä mielestäni selkärangaton vätys, ainakin siltä osin että ignooraa viestisi ja puhuu paskaa. Mutta elämässä tulee vastaan kaikenlaisia punikkeja, joidenka sanat ja teot ovat eri maata ja ristiriitasia. Mutta niistä ei vaan saa välittää, Tosin toi on aika paha kun se on sulle ymmärtääkseni suht tärkee henkilö. Ymmärsin tekstin perusteella että aloit viiltelee tän pojan takia. Elä nyt nii tee :( älä anna punikkien vallata mieltäsi. Tosin hyvähän minun on sanoa kun en ole samassa tilanteessa kuin sä. Kehottaisin ja rohkaisisin sinua jos vaan millään pystyt Puhdistaa ja karkotaa mielesi siitä selkärangattomasta rakista. "Aika on jo ahdistaa, punakaartit puhdistaa. Venäläinen verikoira karkoitta"(vapaussoturin valloituslaulu) mutta helpommin sanottu kun tehty tuo.
No joo enpä osaa oikeen mitää kauheen kivaa tekstiä kirjottaa varsinkaan tytölle(muissa samassa tilanteessa oleville.)mutta yritin saada sinua mukavalle tuulelle ja "mielen taisteluhenkeä"mukaan.Kyllähän sitä pitää opetella sittä keulimaan mikään aito mankityttö ei kyl muuten ois 😁
Enkä enää taida olla minkään laisissa väleissä ihastukseeni sillä ei puhuta enää missään. Poistin hänet snäpissä ja un follasin ig ja niin on tainnut hänkin tehhä.
Ja kyllä hän edelleen on mulle tärkeä enkä hänelle mitään pahaa tahdo mutta olisin vain halunnut puhua asiat selviksi hänen kanssa enkä vain tällai lähteä hänen elämästä. Viiltelen jo muutenkin ja puran sillä tavalla pahaa oloani pois ettei se siirtyisi muihin tekojeni ja sanojeni kautta. Mutta siis olen nyt jättänyt ihastukseni taakseni mutta katsoo nyt tuleeko liika ikävä ja tarve mennä hänelle puhumaan. Kiitos piristi toi teksti tätä päivää kun faija taas darrassa vittuilee ja suuttuu kaikille...
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 271888
Heikki Silvennoinen petti vaimoaan vuosien ajan
Viiden lapsen isä Heikki kehuu kirjassaan kuinka paljon on pettänyt vaimoaan vuosien varrella.1191858Miksi ihmeessä nainen seurustelit kanssani joskus
Olin ruma silloin ja nykyisin vielä rumempi En voi kuin miettiä että miksi Olitko vain rikki edellisestä suhteesta ja ha231838Persut nimittivät kummeli-hahmon valtiosihteeriksi!
Persujen riveistä löytyi taas uusi törkyturpa valtiosihteeriksi! Jutun perusteella järjenjuoksu on kuin sketsihahmolla.851620Onko ministeri Juuso epäkelpo ministerin tehtäviensä hoitamiseen?
Eikö hänellä ole kompetenttia hoitaa sosiaali- ja terveysministetin toimialalle kuuluvia ministerin tehtäviä?601442Sakarjan kirjan 6. luku
Jolla korva on, se kuulkoon. Sain profetian 22.4.2023. Sen sisältö oli seuraava: Suomeen tulee nälänhätä niin, että se201256Elia tulee vielä
Johannes Kastaja oli Elia, mutta Jeesus sanoi, että Elia tulee vielä. Malakian kirjan profetia Eliasta toteutuu kokonaan371153Avaa sydämesi mulle
❤ ❤❤ Tahdon pelkkää hyvää sulle Sillä ilmeisesti puhumalla Avoimesti välillämme Kaikki taas selviää Kerro kaikki, tahdo381150- 111148
Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k101127