Naimalupa?

Ennen tietysti, koska muutenhan voisit saada vastauksen halukkuuskyselyysi ennen lupaa, ja silloin olisitte kihloissa ilman lupaa.

Mutta mietihän tarkkaan haluaako tuleva morsmaikkusi todella isänsä tietävän tästä tiedän elämänne suuresta päätöksestä ennen häntä? Jos haluaa jotenkin ottaa tuo tavan mukaan, mutta ei ole varman naisen suhtautumisesta, voihan sen utelun isältä suorittaa samassa yhteydessä kuin ilmoitatte kihlauksestanne hänen vanhemmilleen... silloinhan saadulla vastauksella ei enää käytännössä ole merkitystä, mutta ei toivon mukaan ole muutonkaan. Olethan kuitenkin jakamassa elämäsi tämän naisen, et hänen isänsä kanssa.

Eihän siinä mitään sääntöjä ole, kumman ensin tekee. Ihan siinä järjestyksessä, kuin itse haluat.

Hyvä asiahan on, että todellakin keskustelet asiasta tulevan vaimosi isän kanssa, ennen kuin muut tietävät kihlautumisestanne. Varmasti tulevan appiukkosi silmissä arvostuksesi kasvaa, tuon keskustelun jälkeen.

Itse aikanaan jo vuosikausia takaisin kosin ensin nykyistä vaimoani, tietenkin kukkakimpun kanssa ja sain saman tien häneltä myöntävän vastauksen. Sitten seuraavalla viikolla, kun tapasin tulevan appiukkoni, sanoin hänelle: ”Minulla on sinulle kahdenkeskeistä asiaa. Voisimmeko jutella?”

Ja sitten kahden kesken ollessamme kerroin hänelle: ”Olen kosinut jo tytärtäsi ja tarkoitus on julkistaa kihlautumisemme kuukauden sisällä, sekä avioitua mahdollisesti ensi kesänä. Mitä mieltä sinä olet asiasta?” Ja kerroin vielä, ettemme ole aikeistamme puhuneet kenellekään, ennen kuin se on hänen kanssaan puhuttu.

Tämä, silloin vielä tuleva appiukkoni, innostui asiasta välittömästi. Antoi siinä sitten elämänohjeita sekä kertoi omaa historiaansa. Keskustelu venähti useamman tunnin mittaiseksi. Hän kertoi myös suuresti arvostavansa sitä, että pidin vanhoja tapoja arvossa ja kysyin häneltä hänen ”tyttärensä kättä”. Eli tuo käden pyytäminen on tietenkin kuvainnollinen, mutta ei mikään estä kysyä myös kirjaimellisesti niillä sanoilla. Varmasti asia tulee ymmärretyksi.

Silloin kun puhuimme vaimoni isän kanssa, niin tuleva anoppini touhusi omia askareitaan talon keittiössä. Siinä hän oli itsekseen ensin miettinyt mitä ne miehet nyt niin kovasti kahden kesken touhuavat ja puhuvat, kunnes oli hoksannut, mistä oli kysymys. Mennessämme sitten keittiöön kahville, siellä anoppi kysyi: ”Mikä teitä nyt niin pitkään pidätti?” Ja sanoi myös heti perään, että hänelle tuli ajatus mahdollisesta kihlajaisista. Kerroin tietenkin hänellekin, että kihlautumisesta hyvinkin puhuttiin ja mahdollisista tulevan kesän häistä.
Anoppi samassa yhteydessä toivotti minun mitä lämpimimmin tervetulleeksi heidän perheen jäseneksi.

Parin viikon päästä siitä hankimme sormukset ja julkaisimme kihlautumisemme. Seuraavana kesänä sitten juhlimme häitämme.

Tietenkin ensin kysytään tulevan sulhasen/morsiammen halukkuutta. Olisi todella ikävää jos isäntä antaa luvan mutta sitten onkin niin, ettei tyttö haluakkaan!

Tuo sinun tapasi on ihana, itsekkin olen pitkään suunnitellut ja aion käyttää tuota.
Siinä on sitä jotain sellaista perinnettä, että ainakin silloin isä voi tietää, että tyttö "lähtee kotoa" tuon miehen kanssa, ja että he ovat tosissaan.
Joskus kun pelkkä ilmoitus voi tuntua isästä liian tylyltä, ikään kuin "harkitsemattomalta" päähänpistolta.