Kajjjaanissa

oli yksinkertaisesti käytävä ja kerättiin kaikki kaupunkiasiat samalle reissulle,siis ensiksi putkiremontin tähteet ja kylmiön romut "lentävän elefantin" kyytiin,paperit salkkuun ja emäntä ostoslistoineen kyytiin ja pikitielle.
Keskustan jälkeen jäi reilu puolituntinen aikaa ennen seuraavaa sovittua joten Petäisenniskan peltiaitaukselle,entisen teurastamon taakse.Siellä oli komento hieman muuttunut ,osake-enemmistön kun kuulemma omistaa nykyään sama taho jonka ansiosta perukan vanhinkin rakennus on hieman meikäläistä nuorempi.Kirjavatakkinen ,ilmeisen tärkeä päällikkö luokitteli
kuormani ilmaiseksi vastaanotettaviin jolloin totesin kotipellon kiviraunion tarvitsevan kyseiset
tavarat paremmin.Kasvaapa vatukko .
Muut asiat hoituivat kuten kuuluu kunnes poislähtiessä pistäydyimme markettiin aikoen ruokaostoksille.Kymmenkunta vuotta sitten kävimme tavallisesti lähtiessä torin kulmalla eräässä ruokapaikassa joka sittemmin muutti lähemmäs seminaaria.Aioimme aterioida sielläkin kerran mutta rapussa oli vastassa hampaitaan näyttelevä pikkuneiti joka arveli jonkun toisen kerran olevan sopivampi .Toistaiseksi emme ole sitä toista kertaa sinne pyrkineet ja "saattaa siinä kuu närettä kiertää" ennen kuin niitä portaita noustaan
Kaupan eteisen oli vallanut joukko jota arvelen linja-autoaseman hirviporukan nuorisojaostoksi vierailulla naapurikaupungissa? Nähdessämme tämän räkivän ja rääkyvän,kirjavan lauman nenä-
ja korvarenkaineen käännyimme paeten kotiinpäin.
Omavaraisuus kun on mitä on ja kello näytti aikaa oli pakko poiketa joko-jokomaan hehtaarihallissa ja siellä palvelu pelasi kuten kuuluu,kiitos siitä.
Loppuarvosteluna ollaan tyytyväisiä ettei enää tarvitse kokoontua ainakaan naapurikaupungissa,
näistä reissuista kun on ruvennut jäämään enemmän kerransyödyn aromi.