Tunnesyöminen on kuin laatuaikaa itsensä kanssa, trehvit herkkujen kanssa.
Tunne syöminen voi olla huomaamaton tapa,
Tunne halu syödä koettelee päivittäin, millä sen saisi syrjäytettyä syöt vaikka kehosi ei sitä kaipaa, mikä veisi ruokahalun.
Tunne syöminen voi olla huomaamaton tapa,
Tunne halu syödä koettelee päivittäin, millä sen saisi syrjäytettyä syöt vaikka kehosi ei sitä kaipaa, mikä veisi ruokahalun.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Minulla oli jossain vaiheessa se, että ostin perjantaisin salmiakkisuklaalevyn ja lakupussin. Kun kolesteroli mitattiin, niin jäi tuo tapa pois. En enää osta nameja. Joskua makeannälkä iskee ja silloin surautan smoothien johon lisään muutaman makean taatelin.
Jos kerrot että kehosi ei kaipaa ruokaa, niin silloin ei ole kyse ruokahalusta. Turhautumisesta paremminkin. Itselläni olut hoitaa samaa asiaa. Kun ei oikein tiedä mitä keksisi, ei tarvii mennä minnekään, ei ajaa ja kotikaan ei juuri sillä hetkellä kaipaa järjestelyä, niin mikäpä mukavampaa kuin istahtaa oluttökin kanssa, katsella ulos, kuunnella musiikkia ja nielaista suullinen silloin tällin. Ei sitäkään nälkäänsä tai janoonsa siemaile ja kaloreita kertyy.
Silloin kun on mukavaa tekemisestä kotona ja jonnekin lähtö, niin elimistö ei vaadi kuin normaalin ruoan ja ruoan. Joten vinkkejä, mieluummin omakohtaisia, tarvitaan.
Itselläkin yksi; kun syö riittävän ravintorikasta ruokaa, se estää tai vähentää sekä turhan ruoan että oluen tarvetta.
Ihan vain toivon, että tässä ei tarvita ohjeita jostain terveysjulkaisuista sellaisilta, joilla itsellään ongelmaa ei ole ja jotka ovat paremminkin itsekehuja.
Lisään vielä, että käsillä tekeminen vähentää sitä napostelua. Itselläni on kudin kädessä joten ei kädetkään hamua sitä salmiakkisuklaa-lakumaljaa.
Kysehän on vain mielenlujuudesta. Jos päätät jotain, pidä se. Lopeta napostelu, äläkä osta makeita, jos makeat ovat ongelma. Jos on vielä makeita jäljellä, lahjoita ne vaikka jollekin, vaikkakin roskis olisi parempi paikka. Muu ruoka. Valmista vain yksinkertaista kotiruokaa, ilman kauheita määriä kermaa, voita yms.
Toki saa viettää laatuaikaa itsensä kanssa,
tosin sitä voi viettää monella muullakin tavoin kuin syömällä.
Ruokahalu on ihana asia,
ruokahaluttomuus tosi pimeää.
"Yksin-kertaisesti+sitten:
Vähähiilarinen vie kyllä ruokahalut, jos kestää sen muutoin. Siinä ainakin se etu, että pakosta joutuu perehtymään metabolismiin ja alkaa tarkkailla nautitun ruuan ravintoainekoostumusta, eikä syöminen ohjaudu pelkkien mielitekojen mukaan, jos kohta nekään eivät ole yksinomaan pahasta.
On vaan tapakin, syösä iloon, suruun, ketutukseen. Siis lohtusyöminenkin. Mitä enempi ketuttaa, sitä enempi leuat jauhaa :).
Hauskasti sanottu, että "treffit herkkujen kanssa" :)
Joillakin on aivan pakko-pakko saada makeaa mahan täydeltä.
Jos on kovin riippuvainen sokereista, niin voi olla vaikeaa päästä siitä eroon.
Voisi(ko) verrata alkoholiriippuvuuteen?
Itse en ole tunnesyöjätär. En osta karkkeja oikeastaan koskaan. Ainut mitä ostan on Lakritsi- Mynthon, mutta sekin laatikko kestää tosi kauan. Pistän mynthonin suuhuni töissä silloin, jos yhteen pötköön puhun ja selittän ja laulan kauan , niin välillä nappasen pastillin suuhuni, että juttu luistaisi paremmin.
Joulun aikoina kun on noita suklaakonvehtirasioita, niin silloin välillä iskee himo kaivella laatikosta semmosia kloperoita, joissa on sisällä vetelää töhnää. Kuten toffeemaista litkua.
Suurin osa laatikon herkuista on semmosia, ettei tee mieli. Yhdessä laatikossa on miun maun mukkaisia suklaita kolme. Muut annan muiden syötäväksi.
Jotkut rakastavat Fazerin sinistä suklaataa, minä puolestani en tykkää siitä ollenkaan. En yhtään.
Nisujakaan en suuhuni ahda, pikkuleipiä en liioin. Kuivat kakut ei ei.
Sitävastoin joku leivos tai täytekakun pala on aivan suuremmoista, sikälimikäli se sisältää kermavaahtoa ja/tai rahkaa.
En kuitenkaan osta itselleni leivoksiakaan, enkä tee treffejä ruuan kanssa.
Minusta paras tapa lopettaa "treffiruokailu" on yksinkertaisesti Päättää, että en lähe treffeille.
On myös perin vaikeaa hakea kaapista herkkuja, jos siellä niitä herkkuja ei ole.
Eli älä osta kiusaksesi mitään semmosta, että tulis mieli lähteä treffeille.
Siis Itsekuri, sisu ja saamarinmoinen päätöksen pitäminen.
Jätä ostamatta
"yksirekisteröitynyt"
Oho, oli lyhyt ja ytimekäs kommentti.
Mä niinku ajoin samaa asiaa takaa.
Tarvitsin kauhian monta sanaa, vaikka olisin pärjännyt kahdella sanalla.
Paljon on mulla vielä opittavaa :)
Kirjoittaminen on niin perin vaikeaa.
" lihavahko "
Älä pysähdy leipäjonon jatkoksi.